Siitä kuinka poistuin mukavuusalueeltani ja päätin herättää nukkuvan supersankarini. Blogi haaveiden toteuttamisesta, tavoitteiden asettamisesta, itseen uskomisesta, urheilusta, hyvinvoinnista ja kaikesta mitä rakastan.

keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Syksyinen Vanha Porvoo

Después de todo decidí mover la version en español al final del post - dale pa' bajo! 

Viime viikolla teimme C:n veljen kanssa pienen pyrähdyksen Porvooseen. Tyyppi kun on ollut Suomessa nyt jo seitsämän kertaa, niin uusia nähtävyyksiä täytyy lähteä hakemaan jo vähän kauempaa. Ei sinänsä, kauempanakin ollaan kyllä hänen kanssaan käyty, mutta lähinnä tarkoitan sitä että ne pääkaupungin nähtävyydet alkaa olla jo aika nähty. Tällä kertaa hän itseasiassa hengaili Helsingissä yksinään sen verran, että ehti jopa törmäämään sattumalta vanhaan ystävään, jonka kanssa kierteli pitkin Hakamäkeä. 

Porvoosta olenkin jo kirjoitellut tänne blogin puolelle muutamaan otteeseen, eikä minulla nytkään taida mitään uutta kerrottavaa olla. Perus rundin teimme vain Vanhassa Porvoossa ja kävimme Ruokapaikka Hanna-Marian terassilla lounaalla. Jokirannassa oli jokin remppa meneillään eikä joen vartta pitkin päässyt oikein kävelemään ja monet ravintolat olivat jo vaipuneet syysunille. Hieman liian aikaisin minun mielestäni, sillä turreja siellä kyllä pyöri ympäriinsä ja ilma oli mitä mahtavin. Porvoohan on vallattoman kaunis myös näin syksyisin kun ruskan värit heijastuvat joen pintaan. 

Jouluinen Porvoo meiltä on vielä näkemättä, eli ehkä sitten parin kuukauden päästä uudestaan seuraavan sukulaislastin kanssa! 
  6N6A9650
6N6A9709
6N6A9720
6N6A97116N6A9697 6N6A9693 6N6A9675 6N6A9673

Visitando Porvoo con el cuñado, el trotamundos que ya ha visto casi todo por aquí. En su séptima visita tuvimos que alejarnos un poquito más de la capital para poder ver algo nuevo. La ciudad vieja de este pueblo y las orillas del río son bastante pintorescas a cualquier época del año. Después de haber visitado Porvoo en varias ocasiones en pleno verano con el flujo de turistas, ahora en septiembre todo se veía bastante apagado. Sin embargo los colores del otoño le daban su toque al paisaje y el día estuvo super bonito. No hicimos mucho, solo caminar, ver y almorzar en la terraza de un comedor llamado Hanna-Maria. Para la próxima espero visitar Porvoo en época navideña con otros tantos viajeros caribeños...
SHARE:

tiistai 23. syyskuuta 2014

Suden aika

La taquicardia supraventricular, un asunto del cual no se encuentra tanta información por internet (por lo menos no en finés), o al menos no sobre casos específicos, o sobre personas que hayan tenido que lidiar con eso, es algo con que nosotros vivimos día a día con nuestro pequeñín. En cuanto a problemas cardíacos, no es algo poco común y tampoco algo con que no se pueda vivir una vida normal, larga y feliz. Sin embargo, cuando se trata del hijo de uno, es algo que puede cambiar la vida y los planes del futuro sin vuelta atrás. 

Hoy otra vez nos tocó un día de hospital, con visita a la cardióloga, exámenes como el EKG y luego 24 horas de monitoreo del cardiograma con el aparato "Holter" desde la casa. Suelen ser días estresantes, pero ya he encontrado mi paz con el asunto. Esto simplemente es algo con que tenemos que echar pa' lante, ya que en el caso de Oliver parece no ser un problema pasajero como en el caso de otros tantos niños nacidos con el SVT. La mayoría de las veces la taquicardia de Oliver aparece a las horas de la madrugada, al tiempo también llamado "la hora del lobo", cuando el ser humano suele estar en su momento de sueño más profundo, en estado más tranquilo del cuerpo. Por eso este término que volví a escuchar hace poco ha tomado nueva importancia para mí. Como sea, estas fotos no las tomé en la hora del lobo, sino más tarde en la mañanita al dar una vueltecita en bicicleta por estos lados.

Tänään on taas ollut yksi niistä päivistä, joita en kovin innokkaasti odota. Hammasta purren (kirjaimellisesti), mutta sisukkaasti silti kahlaamme näiden läpi, tilanteen vaatimalla tarkkaavaisuudella ja vastuullisuudella. Kyse on Oliverin sairaalapäivistä, jolloin käymme kardiologin vastaanotolla, EKG:ssä sekä muissa mittauksissa ja tarkkailemme vointia vielä kotona päiväkirjamerkinnöin samalla kun Holter-laite rinnassa rekisteröi 24 tunnin ajan Oliverin sydänkäyrää.

6N6A9791

Rytmihäiriöt eivät siis vieläkään ole ohi, eivätkä ne taida mihinkään olla katoamassakaan. Valtaosalla lapsista joilla havaitaan SVT (eteisperäinen tiheälyöntisyys) vauvaiässä, nämä rytmihäiriöt kaikkoavat noin vuoden ikään mennessä. Lapsen kasvaessa tuo rytmihäiriön aiheuttava ylimääräinen sähkörata sydämessä ei enää pääse muodostumaan. Joillain rytmihäiriöt palaavat uudelleen teini-iässä, sillä taipumuksen aikaansaava ylimääräinen lihassäie ei sydämestä mihinkään katoa, vaan se on pitkän hiljaiselon jälkeen löytänyt uudelleen yhteyden aiheuttaen taas rytmihäiriöitä. On myös tapauksia, joissa ne rytmihäiriöt eivät (ilman lääkitystä) missään vaiheessa edes hellitä. Näyttäisi siltä, että O on yksi heistä.

Sen jälkeen, kun Oliver sai pitkiä rytmihäiriöitä noin viiden kuukauden iässä ja vietimme tuskaisen marraskuun sairaalassa makoillen, muuttui optimistinen suhtautumiseni asiaan tiukan realismin puolelle. Tuntui, että osa kardiologeista pitivät ongelmaa paljon vähäisempänä kuin toiset, eivätkä läheisetkään oikein tiennyt kuinka asiaan tulisi suhtautua. Vertaistukea oli erittäin vaikea löytää. Jotenkin piti vain itse oman pään sisällä löytää sopu asian kanssa ja löytää keinot olla panikoimatta rytmihäiriötilanteita.

6N6A9793

"Ei tässä ole mitään hätää" toistin päässäni juuri kuten yksi kardiologeista oli todennut. Tottahan tuo oli, sillä olimme hyvässä hoidossa ja paljon vaikeampiakin tapauksia näimme jatkuvasti ympärillämme. Asioita ei kuitenkaan voi verrata toisiinsa ja oman lapsen vähänkin huolestuttava tilanne pelottaa aina. Vähitellen kuitenkin löysin keinot pitää itseni kasassa ja se ei minun tapauksessani tarkoittanut sitä, että jatkaisin toivomista siitä ettei rytmihäiriöitä enää tulisi, vaan hyväksymisen että niitä nyt vaan on ja näin on elettävä. Sen vuoksi en kai kokenutkaan sen kummempaa lannistumista saadessamme nyt rytmihäiriöttömän kesän jälkeen tietää että sydän edelleen sykkii hetkittäin tuplasykettä lääkityksestä huolimatta.


6N6A9797

Vaikka nämä tutkimuspäivät tuntuvat stressaavilta ja koko rytmihäiriöjuttu sanelee osittain elämäämme joka päivä (jo pelkästään sen vuoksi että lääkeannoksia täytyy nykyään ottaa kuusi päivässä), olen kuitenkin loppujen lopuksi kiristellyt hampaitani enemmän muiden hankaluuksien, kuten koliikin, yöheräilyjen ja syömättömyyden vuoksi, sillä SVT:n osalta tunnen että asia on hallussa. Toki joka päivä toivon, ettei ambulanssireissuja vaativia tilanteita enää koskaan sattuisi kohdallemme ja että täysin toimiva oikea kombinaatio lääkkeiden suhteen löytyisi eikä sairaalapäiviä enää kertyisi niin montaa vuodessa. 

6N6A9798

Toivon myös, että vähitellen se jo synnäriltä mukaani saama menettämisen pelko vähitellen laimenisi, eikä tuo hiljattain tietoisuuteeni tullut "suden aika" enää olisi päivän huolestuttavin hetki. Oliverin rytmihäiriöt kun tuppaavat ilmaantuvan juuri tuohon aikaan, kello 3-5 aamuyöstä, jolloin ihmisen koetaan olevan heikoimmillaan, syvimmässä unessa, elintoiminnot hitaimmillaan. Tuohon aikaan myös heikot ja sairastavat ihmiset herkemmin poistuvat luotamme, samoin kun uudet ihmisalut tuppaavat syntyä maailmaan. Juuri tuohon aikaan, kun ihminen on heikoimmillaan, sudet ilmeisesti myös saalistavat. Näin myös siis tuona heikkona hetkenä Oliverin sydän antaa tilaa ylimääräisten sähköratojen paukkumiseen ja niinpä tämä termi "suden hetki" on jäänyt kovin elävästi mieleeni siihen uudelleen törmättyäni. 

6N6A9801

Tänään tuntui siltä, että vaikka tämä onkin enemmän Oliverin asia kuin minun omani, voisin vähän tästä asiasta täällä kertoa, sillä nämä sairaalareissut saavat usein muistamaan sen, kuinka itse aiemmin kaipasin enemmän vertaistukea asian suhteen. Täällä kun sairaalassa ollessa ollaan niin kovin tarkkoja siitä ettei toisten potilaiden asioista puhuta kenenkään kuullen, että minä en esimerkiksi ollut Lastenklinikalla viime vuonna majaillessamme tietoinen siitä, että samalla osastolla oli neljä muuta rytmihäiriöitten kanssa kamppailevaa pikkupotilasta. Jos olisin saanut tietää tämän heti sinne saavuttuamme, sen sijaan että joku lääkäri sen sattumalta poislähtiessämme tokaisi, olisi oma oloni siellä ollessa saattanut vertaistuen avulla olla edes hiukan rennompi. Netin syövereistä löysin joskus erään jenkkiäidin SVT-blogin, joka omalta osaltaan auttoi minua ymmärtämään paljon enemmän asioita, sekä keksimään esimerkiksi sen, että puhaltamalla ilmaa vauvan kasvoille sain rytmihäiriön monesti katkeamaan. Niinpä siis toivon että tästä olisi jollekin edes hieman lohtua. SVT kun tarkoittaa muutakin kuin ruotsalaista televisiota, vaikka googlettaessa asiaa ei siltä tuntuisikaan...

6N6A9781

Näitä kuvia ei kuitenkaan ole otettu tuohon hämärään "suden aikaan", vaan myöhemmin aamuauringon jo valaistessa maisemaa, pyöräillessäni viime viikonloppuna ympäri lähitienoota.
SHARE:

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Älä kirjoita mitään englanniksi

Cuando escribo una o dos palabras en inglés, el tráfico del blog se vuelve loco. Lamentablemente no son lectores reales y no debo emocionarme por esa enorme cantidad de vistas de página al día. Aunque no tomo tan en serio esto de escribir un blog, se siente bien cuando la gente en realidad se interesa por entrar, leer y quizás hasta comentar aquí. He tenido unos cuantos problemas técnicos, por ejemplo cuando intento compartir el post en Facebook, solo aparece el título y una imagen sin nada de texto. Eso me hace pensar que quizás los que no suelen leer blogs ni se dan cuenta de que se trata de un texto enlazado... Bueno, las fotos de hoy nada tienen que ver con esto...


Vaikkei tämä bloggailu olekaan omalta osaltani mitään kovin vakavaa puuhaa (ajoittaisista innostuspuuskista huolimatta), on silti kauhean kivaa huomata kun täällä on käyty lueskelemassa ja ehkä jopa kommentoimassakin. Bloggerin statistiikka-osiota on mielenkiintoista seurata, sillä sieltä kyllä voi päätellä monia asioita, kuten sen minkälaiset jutut lukijoita enemmän kiinnostaa. Siihen ei kyllä ole mikään luottaminen, eikä kannata hirveästi innostua jos jotain postausta onkin yhtäkkiä käyty katsomassa hirveät määrät. 

6N6A9858 6N6A9878

Oman blogini osalta olen huomannut, että jos erehdyn kirjoittamaan edes yhden sanan englanniksi, joko itse tekstiin tai vaikka kommenttiboksiin, niin eiköhän trafiikki jo sen päivän osalta tuplaannu. Olisihan se ihan hirveän kivaa, että nuo lukemat pitäisivät paikkaansa ja kyseinen trafiikki sisältäisi pelkkiä oikeita lukijoita, eikä mitään roskapostia suoltavia koneita, sillä kyllähän se aina motivoi käyttämään tähän hommaan aikaa jos joku kiinnostuu lukemaankin. 

6N6A9833 6N6A9893

Jostain Googlen sivulta luin, että nuo viime aikoina huomattavasti lisääntyneet roskapostit (jotka onneksi ohjautuvat suoraan sinne roskapostin puolelle) eivät tuohon sivunäyttöjen määrään vaikuttaisi ainakaan jos sivulla on oikeaakin trafiikkia, mutta näin minä ainakin olen päätellyt, sillä onhan minulla olemassa myös se varsinainen Google Analytics-sivu yhdistettynä blogiin, jonka lukemat ovat huomattavasti pienempiä. Sitä kuitenkin kovin harvoin edes katselen, sillä se menisi jo liian monimutkaiseksi kyttäämiseksi. Tosin eipä niitä roskaposteja nyt kuitenkaan niin paljon tule kuin mitä tuon omituisen trafiikin osuudeksi kuvittelen. 

6N6A9860 6N6A9901

Nyt kun olen kuitenkin sen Facebook-sivunkin blogille luonut, olen ehtinyt vaivaamaan päätäni yhdellä jos toisellakin asialla, kuten sillä, että miksen saa Facebookiin linkitettyä kuvan ja otsikon lisäksi pientä pätkää itse tekstistä kuten muut, sillä epäilen että pelkän kuvan perusteella monet Fb-seuraajani Dommarin päässä, jotka eivät mitään blogeja yleensä lue, kuvittelevat että kyseessä oli vain kuva, eikä mitään tekstiä missään olekaan. No, eipä täällä nyt kauheasti sitä tekstiä tosiaan espanjaksi olekaan, mutta olisi ainakin yhden kuvan sijaan liuta muita otoksia Oliverista ihailtavaksi. Minä kun en blogin ja Instagramin ohella tapaa mitään kuvia sinne suuntaan jaella, jonka seurauksena kuvia jakelee muut omia reittejään...

6N6A9834 6N6A9867

Onko joku muu huomannut samaa kuin minä? Roskaposti alkanut muutenkin täällä Bloggerissa kasvaa? Entä onko kellään neuvoja tuohon tekniseen ongelmaan Fb-jakamisen suhteen? 
SHARE:

perjantai 19. syyskuuta 2014

Kenkäpäivä

Día de zapatos. Después de una larga búsqueda por todas las tiendas locales y las tiendas online, acabé comprándome por internet los mismos tenis que tenia antes. El mismo modelo, la misma talla, la misma marca. Hoy los fui a buscar toda emocionada al correos pero me decepcioné al darme cuenta de que a pesar de todo el esfuerzo me quedaban chiquitos. Por eso odio las compras por internet. De camino a casa acabé comprándole dos pares de zapatos a Oliver en el depósito (!) de una tienda online. 

Miten nyt on jo perjantai? Taidan tosiaan elää hieman sumussa, kun aika tuntuu juoksevan ohitse. No, onhan sitä tällä viikolla jo ehtinyt tapahtua, joten ehkä se on jo aikakin aloittaa viikonloppu. 

Tänään on taas vaihteeksi käyty postissa, vastaanottamassa lenkkareita, jotka osoittautuivat kaikesta vaivasta huolimatta liian pieniksi. Näyttävät lenkkareiden jumalat tahtovan pitää minut pois lenkkipoluilta, sillä niin fyysiset kaupat kuin nettikaupatkin huutavat eioota minun kengänkoolleni, joka näyttää kaiken lisäksi kasvaneen. Olin kuvitellut että ehkä se vain oli sitä raskaudenaikaista turvotusta, mutta näin on tainnut tosiaan käydä, sillä ei edes sama malli, sama merkki ja sama koko kuin aiemmissa enää natsannut (siitäkään huolimatta että tuo oli puoli numeroa suurempi kuin se normaali kengänkokoni). Tähän samaan vanhaan malliin olin päätynyt tosiaan vasta sen jälkeen, kun olin todennut kaikkien hurmaavampien juoksukenkämallien minun koossani olevan sold out lähestulkoon jokaisesta nettikaupastakin. No, ei auta muu kuin lähteä palauttamaan. Juuri tästä syystähän minä niin haluaisin pysyä pois nettishoppailun parista. 

No, sentään Oliverin syksykengissä onnistuin. Matkalla postiin huomasin nimittäin erään toisen nettikaupan fyysisen varaston oven olevan auki. Päätin mennä ovelle kuikuilemaan joskos sieltä saisi kenkiä mukaansa ilman tuota virtuaalista ostosretkeä. Kyseessä oli www.pikkujalat.fi, ja vaikka tuon paikan ohi olen harvase päivä kurvaillut, eipä ollut tullut nettisivuille vielä klikkailtua. No, ei ollut tarveskaan, sillä paikan pitäjä onnistui pahvilaatikkomeren keskeltä nappamaan juuri oikeaa tyyliä ja väriä olevat alennushintaiset popot Oliverille, joten ei siinä sitten auttanut muu kuin korttia vinguttaa ja lähteä kotiin leikkimään päälle ja pois-leikkiä. 

6N6A9741 6N6A9758 pikkujalat16N6A9736 6N6A9737 6N6A9727

(Oranssit kengät Primigi ja ruskeat bisgaard)
SHARE:

keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Väsymystä ja pieniä hetkiä

El cansancio quiere apoderarse de mi. No sé si culpar al otoño, a las noches inquietas de O, al trabajo o a la falta de ejercicios. Quizás a la combinación de todo eso... No ha sido fácil tratar de encontrar una nueva rutina para combinar el trabajo desde la casa y el tiempo con Oliver. Hoy ni lo intenté y a cambio pasamos el día afuera en los alrededores. Con la llegada del querido tío el día terminó siendo de lo más bonito. 
-

Totaalinen väsymys yrittää vallata minut. Syyttääkö syksyä, O:n lisääntyneitä yöheräilyjä, työahdistusta vaiko liikunnan puutetta? Ehkä kaikkia niitä yhdessä, mutta tosi taitaa olla, että iltamyöhään ei ole terveellistä tehdä töitä. Ainakaan minun, sillä sen jälkeen on niin hankala nukahtaa. Tänään en edes yrittänyt ja eilinenkin oli täysi katastrofi. O sai totaalisen hermoromahduksen kun ei päässyt mamman kanssa konetta paukuttamaan. Sen jälkeen ei kyennyt edes nukkumaan muuten kuin päälläni retkottaen. 

No, ehkä tämä tästä jotenkin. Ainakin tänään tuli liikuttua ja levättyä ihan kunnolla. Käytiin pyöräillen postissa toteamassa että paketti ei mahtunutkaan pyörän etukoriin, poljettiin tuhatta ja sataa takaisin kotiin, nukuttiin yhdessä päikkäreitä, käytiin ulkoilemassa lähimaastossa ja illalla vielä tehtiin pikainen pyrähdys järvelle O:n sedän kanssa, joka saapui pienelle parin päivän pyrähdykselle Suomeen. 

Pieniä hienoja hetkiä kauniina päivänä. 

6N6A9545
6N6A9542
6N6A9585 6N6A9599 6N6A9574 6N6A9640_2
SHARE:

maanantai 15. syyskuuta 2014

Täydellinen Meiko

Momentos perfectos en el lago Meiko, cerca de la casa. Tranquilidad total, silencio total (aparte de nuestro propio ruido). Una tarde excepcionalmente hermosa. Un lugar lleno de paz. Las fotos que hablen por sí mismas. 
-

Jos olisin tiennyt, että kivenheiton päässä kotoamme sijaitsee tällainen aarre, oikea mielenrauhan tyyssija, olisin varmasti siellä jo monta tovia viipynyt. 

DSC_0050 DSC_0027

Toisaalta mieleni tekisi olla ihan hissukseen, sillä tämä paikka jos mikä on juuri sellainen, joka ei kovin paljon ihmisiä reviirilleen kaipaa. Ei myöskään minua itseäni, eikä etenkään seurassani liikkuvaa yksivuotiasta kirkujaa. 

DSC_0052 DSC_0016 DSC_0054

Kyseessä on Meiko-järvi, joka on osa Meikon luonnonsuojelualuetta. Toki Meiko on monille tuttu paikka ja myös paljon käytetty virkistysalueena, mutta kovin paljoa siitä ei informaatiota ainakaan lyhyen selailun perusteella löydy. 

DSC_0105
DSC_0045
DSC_0055

Suuntasimme järven läheisyyteen synkän metsän läpi kulkevaa pientä ja möykkyistä polkua pitkin, joka osoittautuikin oivaksi vaihtoehdoksi järven toiselle puolelle kulkevan leveämmän reitin sijaan, sillä näin pääsimme nauttimaan mahtavasta ilta-auringon kruunaamasta näkymästä järven suuntaan, joka oli täysin tyyni ja peilikirkas. Meidän lisäksemme lähistöllä oli liikkeellä vain muutama koiranulkoiluttaja ja hiljaisuus oli omaa pientä mekastustamme ja satunnaisia lintujen ääniä lukuunottamatta täydellinen. 

DSC_0057 DSC_0009

Kalliot kylpivät ilta-auringon lämmössä ja tunnelma oli niin seesteinen, että mieleni tekisi lähteä heti uudestaan, jättää kamerat ja puhelimet kotiin ja istua vain maisemaa tuijottaen, hengittäen keuhkojen täydeltä sisääni tuota luonnon rauhaa. 

DSC_0098
DSC_0113
DSC_0102
DSC_0058DSC_0049

Ps. Kameran putsausyrityksistä huolimatta orbit seuraavat minua kaikkialle :D....
Pd. El intento de limpiar la cámara fallido. Los orbs me siguen persiguiendo!
SHARE:

lauantai 13. syyskuuta 2014

Tähtipölyä

Taitaa olla aika vihdoin ja viimein puhdistaa kamera ihan kunnolla, kun yhä enemmän kuviin ilmestyvistä orbeista alkaa itsekin löytää kaikkea kummallista. Liikkuvia tähtitaivaan asukkeja tai henkimaailman olentoja. 

DSC_0468

En ikinä unohda erästä iltaa joskus yli kymmenen vuotta takaperin, kun friikkimagneettiksi julistautuneen ystäväni kanssa löysimme itsemme ensin keskustelemasta näihin henkimaailman olentoihin hurahtaneen viisikymppisen herrasmiehen kanssa ja heti perään ilosanomaa toivottavan hengenmiehen kanssa. 

DSC_0441
DSC_0458DSC_0445

Tuon illan jälkeen en ollut pahemmin näihin valokuviin ilmestyviin valoilmiöihin kiinnittänyt huomiota, mutta nyt kun kamerani todella taitaa olla likaisessa kunnossa ja tähtipölyä on alkanut ilmestyä joka toiseen otokseen, tuli mieleeni hieman googlettaa asiaa ja ihmetellä mitä kaikkea tulkintoja ihmiset tällaisille asioille keksivät. Kauaa ei kannata moisia tosin selailla, sillä saattaa ihan pelästyä. Niillä näyttäisi kaikilla eri värisillä ja mallisilla olevan omat henkimaailman nimetkin! Nykyään ei tosin hurahtaneiden tarvitse enää levittää tietoa perjantai-iltana Elielinaukiolla, vaan näistä näyttävät ihmiset kirjoittelevan niin blogeissa kuin foorumeilla yllin kyllin. 

DSC_0455 DSC_0460

No, henkiä liikkeellä tai ei, meidän tämänpäiväinen retki lähimetsään oli joka tapauksessa täynnä sitä arjen kaunista tähtipölyä.

DSC_0514
SHARE:
© Supersankarigeeni

This site uses cookies from Google to deliver its services - Click here for information.

Blogger Template Created by pipdig