Siitä kuinka poistuin mukavuusalueeltani ja päätin herättää nukkuvan supersankarini. Blogi haaveiden toteuttamisesta, tavoitteiden asettamisesta, itseen uskomisesta, urheilusta, hyvinvoinnista ja kaikesta mitä rakastan.

maanantai 11. elokuuta 2014

The unbearable need of being

Typerän MobiiliBloggerin satunnaisena käyttäjänä sain taas kerran pettyä _hyvin_ karvaasti (no en oikeasti)  klikattuani itseni tyhjään ruutuun tämän kovin syvällisen otsikon alle, jonne luulin eräänä hikisenä yönä tallentaneeni mietteitä siitä kovasta kaipuusta ja riipaisevasta tarpeesta tehdä asioita. Kesän lipuessa uhkaavasti ohi ja rahalippaiden kaikuessa tyhjyyttään, on minulle tullut kamala ahdistus ja tarve tehdä töitä... tai tehdä ylipäätään jotain tuottavaa tai edes luovaa. 

Edelleen mielessäni pyörii se sama miete "In times of crisis only imagination is more important than knowledge" ja sen ohjaamana tunnen, että kunhan olisin tarpeeksi luova ihminen, keksisin kyllä miten tehdä mielekästä työtä ilman että joutuisin laittamaan pientä sydänvaivaista sydänkäpyäni täyspäiväisesti hoitoon... ja kun periaatteessa työkalut siihen on olemassa, tekninen puoli hoidettuna, kaikki riippuu vain itsestäni ja omasta aikaansaamisestani.

Silti päivät vain kuluvat ohi ja aikaa ajattelemiselle ja bisnesideoiden luomiselle ei tunnu riittävän. Tai ehkä sitä olisi, kunhan vain itse olisin vähän toisenlainen, enkä tällainen ikuinen asioiden jahkailija ja haaveilija. Jostain 30 ikävuoden ja mammaloman loppumisen syövereistä on syntynyt tämä kammottava tarve olla jotain ja olla joku, joku muukin kuin keskinkertaisesti tai ehkä huonomminkin asiat hoitava laiska mamma. 

Turha on odottaa että asiat muuttuvat painamalla persuksia tuoliin ja tuijottamalla ikkunasta kuinka omenat kasvavat ja muuttuvat punaisiksi pihamaan puissa... 




SHARE:

4 kommenttia

  1. "Tai ehkä sitä olisi, kunhan vain itse olisin vähän toisenlainen, enkä tällainen ikuinen asioiden jahkailija ja haaveilija. Jostain 30 ikävuoden ja mammaloman loppumisen syövereistä on syntynyt tämä kammottava tarve olla jotain ja olla joku, joku muukin kuin keskinkertaisesti tai ehkä huonomminkin asiat hoitava laiska mamma."

    Kah, meitä on kaksi.
    Ehkä sitten joskus...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih hah, ihanaa kuulla Stazzy! Mutta tsemppiä, kyllä me vielä... ehkä! ;)

      Poista
  2. Niinpä niin... Tutulta kuulostaa. Päätin kovasti, että skarppaan nyt kun kolmikymppisiin on enää vuosi, ja alan vauhdilla työstämään kaikkia keskeneräisiä projekteja, mutta alku on viellä ollut aika hidasta. Kai pitäisi osata luopua suurimmasta osasta haaveita ja valita joku yksi (tai korkeintaan kolme) isompaa juttua ja keskittyä täysillä niihin, koska tätä menoa kaikki jää tekemättä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, niin se on.. kaikkea ei vaan yksinkertaisesti ehdi, joten nyt vaan listoja tekemään plussien ja miinuksien kera ja sitten toimeksi!

      Poista

© Supersankarigeeni

This site uses cookies from Google to deliver its services - Click here for information.

Blogger Template Created by pipdig