Siitä kuinka poistuin mukavuusalueeltani ja päätin herättää nukkuvan supersankarini. Blogi haaveiden toteuttamisesta, tavoitteiden asettamisesta, itseen uskomisesta, urheilusta, hyvinvoinnista ja kaikesta mitä rakastan.

keskiviikko 13. elokuuta 2014

No after midnight

Parhaat jutut tulee mieleen keskiyöllä. Niinhän se menee, eikö vain? Ennen oli kivaa myös bloggailla yömyöhään, antaa näppäimistön laulaa ja ehkä hieman naureskella seuraavana aamuna koko jutulle. Nykyään jos antaisin ideoille vallan, odottaisi O:ta seuraavana aamuna mammaraato, joka ei todellakaan kykenisi demonstroimaan koko eläinkunnan äänialoja, rakentamaan lego-torneja, kurvailemaan ympäri tienoota kolmipyöräistä lykkien ja juoksemaan pallon perässä ympäri pihaa aamusta iltaan. Sen seurauksena olen pikkuhiljaa löytänyt rajani ja sopeutunut nykyiseen elämänmuotoon. Kun kello lyö puoltayötä, on minun ihan oikeasti painuttava pehkuihin. Vaikka miten houkuttaisi vielä yksi jakso jotain koukuttavaa sarjaa, tai vaikka mikä älyttömän hauska juttu tulisikin mieleeni. 

Töissä oli helppo nuokkua. Koulussa oli erittäin helppo jopa nukkua. Täällä kotona ollessa se vaan ei käy ja sen seurauksena olen tullut siihen lopputulokseen, että ei voisi rasittavampaa asiaa olla kuin olla tahalleen väsynyt. Tähän on ollut hyvin helppo päätyä sen jälkeen, kun on ollut pitkään väsynyt itsestä riippumattomista syistä. Kun on heräillyt tunnin välein pitkin yötä, kuukausitolkulla. Nykyään kun saan jopa nukkua, niin sen myös teen. 

Vielä en sentään ole niin pitkälle itseäni kouluttanut, että olisin muuttunut iltavirkusta aamuvirkkuun, joten aamu-usvaiset kuvat ovat edelleen ottamatta. Sen sijaan eräänä iltana yritin napata kuvaa pimenevän illan sumuisesta tunnelmasta...

DSC_0134 DSC_0120 DSC_0133
SHARE:

4 kommenttia

  1. Mä "lupaan" itselleni joka kesäloman jälkeen, että nyt alan mennä arki-iltoina ajoissa nukkumaan, etten ole töissä ihan töttöröö. Niinpä vissiin. Etelämaalainen elämänrytmi voittaa edelleen sen järjen äänen, joka varoittelee juuri tuosta tahallaan itsensä väsyttämisestä... :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, juuri näin.. niinhän se minullakin oli tähän asti.

      Poista
  2. Meillä neiti suostuu nukahtamaan vasta 23-24 välillä, jos haluaa vielä jonkun tovin itselleen, voi sanoa hyvästit unille.

    Luin kovin toiveikkaana tuon kommentin "nykyään voi jo nukkua". Toivoa on siis tunnelin päässä.
    Juuri eilen mietin, että jos joku mitä TODELLA kaipaa aikaa ennen lasta, se on uni.

    Miten ihmeessä sitä voi onnistua ikinä palata töihin ja saada jonkunsortin rytmi, mikä takaisi että kaikki saa riittävästi unta .. En voi ymmärtää. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin... äitini on kertonut minulle jo toistamiseen että hänelle neuvolantäti aikoinaan ilmoitti ensimmäisen raskauden aikana että "nuku nyt, sillä seuraavaan kymmeneen vuoteen et sitten saakaan nukkua". Mutta jotenkin sitä vaan tottuu ja nytkin tunnen että olen nukkunut vaikka tosiasiassa olen viimeiset neljä yötä heräillyt vähän väliä sairaalan lattialla verenpainemittauksiin ja syketarkkailuihin..

      Poista

© Supersankarigeeni

This site uses cookies from Google to deliver its services - Click here for information.

Blogger Template Created by pipdig