Siitä kuinka poistuin mukavuusalueeltani ja päätin herättää nukkuvan supersankarini. Blogi haaveiden toteuttamisesta, tavoitteiden asettamisesta, itseen uskomisesta, urheilusta, hyvinvoinnista ja kaikesta mitä rakastan.

torstai 7. elokuuta 2014

Keskinkertaisesti intohimoisen matkailijan valokuvatarina Kataloniasta

Matkatarinat, tuhannet valokuvat, alituinen reissukuume... ja ehkä vähän pakkomielteinenkin asenne matkustamiseen? Tuttua? Eräältä bloggaavalta reissuhullulta kaveriltani kysyttiin, että tykkääkö hän yleensäkään mistään muusta kuin matkustamisesta! 


On hyvä osata olla intohimoinen jotain asiaa kohtaan. Jos omaan elämään sisältyy jotain erityisiä kiintymyksiä rakkaiden ihmisten ohella, on varmasti vaikeampaa myöhemmin löytää itsensä katkeroituneena siitä, ettei ole tehnyt ajallaan mitään erityistä, muistorikasta ja kaiken sen vaivan arvoista. 

Vaikka ajattelenkin näin, minusta tuntuu että olen itse kaikessa hieman keskinkertainen, enkä sen vuoksi osaa uppoutua mihinkään asiaan täysillä. Olen luultavasti aiemminkin avautunut täällä asiasta, milloin minkäkin aiheen yhteydessä, mutta tässä sitä taas mennään kun puhe on matkustamisesta ja valokuvaamisesta. 


Rakastan matkustamista ja se on aina hyvin korkealla prioriteettilistallani. Ainakin korkeammalla kuin uudet huonekalut, vaikka välillä kärsinkin suunnittelijaimagon puutteesta kun en voi edes oman kotini kauneudella brassailla. Kun asioista tulee työtä, laskee kiinnostuksentasoni hyvin oleellisesti.

Jos minun täytyisi kirjoittaa blogiini vain matkustamisesta, en varmaankaan lopulta kirjottaisi enää ollenkaan. Siksi en olekaan matkabloggaaja, vaikka niin mielelläni itseni jo pelkästään uusien samanhenkisten ystävieni vuoksi siihen kategoriaan sulloisin. Jo pelkkien matkatarinoiden lukeminen tekee minulle välillä tiukkaa, koska en jaksa kiinnostua matkoista tarpeeksi ellei juttujen joukossa ole muitakin, ehkä hieman henkilökohtaisempia juttuja. Niinpä monesti huomaankin selaavani jutuista läpi vain kuvat. 


Rakastan valokuvia. Varmasti yhtä paljon niiden katselemista kuin niiden ottamistakin. Varsinkin matkakuvia. Joskus haaveilin valokuvaajan ammatista, mutta ehkä on parempi etten kuitenkaan päätynyt tukahduttamaan tätäkin kiinnostuksen kohdetta opiskelemalla valokuvaajaksi. Sen verran haparaa kiinnostukseni kun on, etten vieläkään, vuosien jälkeen, ole jaksanut katsoa erään valokuvaavan ystävän suosittelemia kuvaustekniikkoja opettavia Youtube-videoita. 


Onneksi on kuitenkin Instagram! En taida väsyä tähän IG-hehkutukseeni, sillä ennen kuin Instagram tuli edes tietoisuuteeni, oli puhelimeni jo täynnä otoksia, joille kaipasin juuri tällaista kanavaa. Ei tarvitse olla valokuvaaja, eikä ammattimainen matkatarinoiden rustaaja saadakseen ne parhaat hetket muidenkin, tuttujen ja tuntemattomien ympäri maailmaa, nähtäväksi. Joskus koko kirjoittaminen tuntuu ihan turhalta ja mieleni tekisi lätkäistä blogiinkin vain kasa kuvia. Ehkä siksi niin monet reissujutut jäävätkin luonnoksiin odottelemaan niin pitkäksi aikaa, että lopulta deletoin ne bittien hautausmaalle. 


Matkustajanakin taidan olla varsin keskinkertainen ja intohimon puutteinen, kun vuosi toisensa jälkeen päädyn lomailemaan tuttuihin Katalonian maisemiin. Vähän sama asia kai kuin Kanariansaarille talvehtimaan lähtevät eläkeläiset. Voiko sitä enää edes kutsua matkustamiseksi? Onko Kataloniasta tullut meille jo samankaltainen lomakoti, kun näistä maisemista ei enää osaa oikein edes kirjoittaa matkatarinoita? 

Näin kävi tänään kun mietin mitä kertoisin näistä kuvista, osallistuakseni taas pitkästä aikaa Instagram Travel Thursday-kamppikseen, josta voit lukea lisää täältä ja jonka järjestäjät suomessa ovat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Wanderlust Expert.  


SHARE:

15 kommenttia

  1. Ihania kuvia jälleen.
    Itsellä hieman sama homma noiden tarinoiden suhteen. Jotenkin tuntuu, että matkat pitää kokea ja elää, en osaa niitä lukea ja sitä kautta imeä. En myöskään ole lukenut kuin kerran mitään matkakirjaa (joskus niistä oppaista voisi kyllä olla hyötyäkin).
    Kuvista tykkään myös minä, paljon. Oma kuvaaminen jotenkin jämähtänyt kehityksellään vaatimattomalle tasolle, koska tekniikan opetteluun ei riitä kärsivällisyys (saati että lukisi aiheesta mitään). Lisäksi ison kameran raahaaminen on alkanut ajoittain tympimään, kun lapsen kanssa kannettavaa riittää muutenkin. Instagram voisi toimia .. Taitaa vaan vaatia "hieman" edistyksellisemmän puhelimen.

    Lisää kuvia kiitos!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Agaba jälleen! :) Minä aina suunnittelen lukevani niitä matkakirjoja.... ja siihen se sitten aina myöskin jää. Suosittelen kyllä Instagramia. Minun visuaalinen maailmani laajeni huomattavasti kun hankin sen paremman puhelimen :D.

      Poista
    2. Voitko kuvitella. Liityin. Ja kuin sattumien ihmeiden kauppaa, sain myös vanhan netittömän puhelimen seuraajaksi synttärilahjaksi lähipiiriltä puhelimen. Kuvat laulaa siis. :)

      Poista
    3. Jee, hienoa!!! Saako sua seurata? :D

      Poista
    4. Saa :). Laitan sähköpostilla osoitteen.

      Poista
  2. Kiva kuvapostaus:) Olen itsekin täysin hurahtanut Instagramiin,mikä mahtava sovellus:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jael ja kivaa, kuviasi on ilo seurata IG:ssä! :)

      Poista
  3. Tosi hyviä ajatuksia, ja aivan ihania kuvia <3 Mennäänhän taas pian seikkaileen jonnekin Helsingissä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nella! Ja sopii, viesteillään asiasta!! ;)

      Poista
  4. Ihania kuvia joka tapauksessa, melkein tulee jo ikävä takaisin Barcelonaan :)

    VastaaPoista
  5. Kiva kun olet taas mukana kamppiksessa ja ihania kuvia! Itselleni käy usein reissupostausten kanssa vähän samalla lailla, katson kuvat tarkkaan mutta teksti saattaa jäädä toiselle sijalle jos kohde ei ole omalla "tuonne mennään nyt" listalla. Hyvä muistutus muuten itsellekin kun miettii mitä kirjoittelee... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Satu! Ja siun blogi on kyllä täynnä jännitystä, kyllä sitä jaksaa seurata! Mutta siitä se varmaan johtuukin kun tietää asioista ja siun elämäntilanteesta vähän muutakin kuin ne reissufiilikset! ;)

      Poista
  6. Kauniita kuvia ja mielenkiintoinen teksti! Ymmärrän kyllä hyvin pointin siitä, että asioista katoaa kiinnostus kun ne muuttuvat työksi. Itse vuodet haaveilin laulajan ammatista ja urasta musiikissa ja vaihdoinkin lennossa matkailuun heti kun alkoi oikeat ovet aueta ja homma muuttua työksi. Tosin olen tähän päätökseeni ehdottoman tyytyväinen.

    Mielestäni se, että matkustaa vuodesta toiseen samaan kohteeseen ei tee sinusta mitenkään keskinkertaisempaa matkailijaa, jos jostain paikasta tykkää, niin sinne saa mennä vaikka joka ikisellä reissulla <3

    VastaaPoista
  7. Kiitos Veera! Ja tosi mukavaa kuulla että olet nyt päätökseen tyytyväinen! Se tuo itselle uskoa että vielä minäkin itseni löydän oikeasti mieluisan duunin pyörteistä!
    Ja totta, kyllähän se näinkin on, tietenkin sitä kuuluu matkustaa sinne minne sydän vie! Vaikka meidän tapauksessa ei nyt ehkä ole kyse mistään tunteen palosta tuota paikkaa kohtaan.. heheh.. vaikka ihana paikka onkin...

    VastaaPoista

© Supersankarigeeni

This site uses cookies from Google to deliver its services - Click here for information.

Blogger Template Created by pipdig