Siitä kuinka poistuin mukavuusalueeltani ja päätin herättää nukkuvan supersankarini. Blogi haaveiden toteuttamisesta, tavoitteiden asettamisesta, itseen uskomisesta, urheilusta, hyvinvoinnista ja kaikesta mitä rakastan.

maanantai 25. elokuuta 2014

Eläimellistä...

Ensimmäinen retki eläintarhaan lapsiperheenä suoritettu! Ei siinä sitten kestänytkään kuin koko kesä että saimme itsemme sinne raahattua, mutta hyvä niin, sillä edelleen on tuo lapsukaisemme sen verran villipennun tasolla, että välillä tuntui siltä että ehkä se kuuluisikin sinne aitojen toiselle puolelle (enkä tietenkään kuvittele että tähän asiaan olisi mitään suurta muutosta vielä pitkään aikaan odotettavissa). Hieman oli siis rankanpuoleinen reissu, mutta kyllä se vaan niin on, että eläinten ihailu pienen ihmisen seurassa on aivan huippua puuhaa. Voi sitä riemua kun nuo eläimet olivatkin ihan elävinä silmien edessä eikä vain miniatyyrimuovileluina tai kirjan kansien välissä! 

En voinut edelleenkään välttää sitä ahdistavaa tunnetta joka minulle tulee kun näen villejä eläimiä suljettuna pienelle alueelle, mutta hyvä että nuo poloiset sentään pääsevät aina halutessaan piiloon pällistelevää ihmisjoukkoa... ja sen ne myös tekevät, sillä ainakin petoeläimiä oli hyvin vaikea löytää. Taisivat kaikki olla ruokalevolla, sillä saavuimme paikalle hieman suunniteltua myöhemmin ja missasimme tietenkin eläinten ruokatuokiot. 

IMG_1115

Eipä sillä tosin niin kovin väliä, koska Oliver viihtyi erittäin hyvin esimerkiksi kissalaakson aitauksien lukkoja tutkien, edessä laiskottelevasta lumileopardista vähät välittäen. 

IMG_1140

Karhut sentään olivat eloisalla tuulella ja saivat O:nkin innostumaan jumppaillessaan pitkin valtakuntaansa.

IMG_1079
IMG_1096

Myös pikkupanda oli kovin vauhdikkaalla päällä, niinkuin oikeastaan aina kun olen sitä käynyt moikkaamassa.

IMG_1143
IMG_1142

Tunturipöllö puolestaan vain hieman raotteli silmäänsä vaikka pällistelimmekin sitä vain metrin päästä turhankin kovaäänisesti. Vieressä olevat vierailijat tosin luulivat sitä kiveksi, joten eipä tainnut pöllöpöö meistä pöljistä pahemmin häiriintyä.  

IMG_1074

Siitäkin huolimatta, että olimme kotiinpäästyämme aivan puhki, luulisin että kohta suuntaamme Korkeasaaren uudestaan syyskuussa koittavan kissojen yön sekä lempieläimeni amurintiikerin vuoksi! 

IMG_1150
SHARE:

8 kommenttia

  1. Hauskaa on myös käydä kotieläinpihalla koirien kanssa... Perus puput,kanat ja possut ovat jotain käsittämättömän kiehtovaa/pelottavaa/syötävää... :) Aikuinen ei kai osaa lapsen lailla ihmetellä ja ihastella tai toisaalta miettiä eläinten oloja sen pidemmälle...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, voin niin kuvitella sen häntien vipatuksen ja innostuneen katseen! :) ja näin se taitaa useimmiten olla...

      Poista
  2. Ihania noi karhut. Mennään yhdessä kissoja kattomaan syyskuussa! :)

    VastaaPoista
  3. Toi sama ajatus kiusaa mua, että eläimet on häkissä. Ja sitten samalla tekis kauheasti mieli mennä.
    Nämä ristiriitaisuudet alkaa olla vakuutuksien ja eläintarhojen kanssa jo mittavia :D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah... kovin on ristiriitaista tää elämä... entä mites ois tää yksityisautoilu? Se tuotti mulle kyllä kovin tuskaa mutta ilman autoa ois vaan liian ankeaa... :(

      Poista
    2. Voi ei, älä alota mun aamua tolla ajatuksella! :D
      Tässä kinkkkusiivu gluteenittoman leivän päällä mietin roadtrippiä. Voi ei.
      Juon sentään Reilun kaupan kahvia.

      Poista
    3. Hahah.. no, mä tuudittaudun aina välillä sillä ajatuksella että ei tästä maailmasta vaan voi välittää liikaa tulematta hulluksi.

      Poista

© Supersankarigeeni

This site uses cookies from Google to deliver its services - Click here for information.

Blogger Template Created by pipdig