Siitä kuinka poistuin mukavuusalueeltani ja päätin herättää nukkuvan supersankarini. Blogi haaveiden toteuttamisesta, tavoitteiden asettamisesta, itseen uskomisesta, urheilusta, hyvinvoinnista ja kaikesta mitä rakastan.

tiistai 19. elokuuta 2014

Aika olla jotain / Aika vain olla

Juuri ennen lähtöä sairaalaan sain sähköpostiini ilmoituksen, että lähettämäni viesti ei ollut saapunut vastaanottajalleen. Tuo viesti oli työpaikkahakemus oman alani unelmaduuniin, joka vielä sijaitsisi unelmapaikalla. Unelmaduuni siksi, että kaikesta harhailustani huolimatta, tuo olisi ollut juuri sitä, mitä minä omalla alallani olen jopa tehnyt, eikä mahdollisuuteni sen saamiseen olisi ollut täysin nolla. Sähköpostiosoitteen olin kirjoittanut oikein, eikä liitetiedostoja ollut (koska ne löytyivät linkkien takaa), joten vastaanottajan sähköposti oli tainnut mennä täyteen. 

IMG_0794

Siltä istumalta en ehtinyt asiaa lähteä selvittämään, enkä myöskään hoitaa muita sille päivälle ohjelmoituja asioita, kuten ilmoittautua viulunrakennuskurssille tai O:n kanssa muskariin. Niinpä koko syksyn suunnitelmat heittivät hieman häränpyllyä, kyseisten paikkojen hakuaika meni umpeen, eikä uusien juttujen katseleminen oikein tunnu juuri nyt hyvältä vaihtoehdolta. 

Joskus sitä haluaa uskoa kohtaloon ja tuudittautua siihen ajatukseen, että sillä ettei tuo hakemuksenikaan löytänyt tietään perille, oli joku tarkoitus. Ehkä nyt ei ollut kuitenkaan minun aikani sellaiseen. Ehkä kuitenkin oikea vaihtoehto olisi jatkaa eteenpäin slow life-muotoisesti, yrittää pärjätä vähemmällä ja antaa aikaa pikkuiselle, olla itse läsnä, hoitaa ja tarkkailla vointia sekä toimittaa kaikki nuo kuusi (!) päivittäistä lääkeannosta perille aiheuttamatta lapselle turhia traumoja näistä välttämättömistä asioista, joiden vain täytyy hyväksyä kuuluvan hänen kasvuun ja arkeen. 

IMG_0796

Vaikka aika tuntuu kuluvan nopeasti ja oman nuoruuden ja vaihtoehtojen valuvan juoksuhiekkaan, on meillä vielä aikaa olla ja tehdä ja rakentaa tätä omaa elämää. Turha siis ottaa turhia paineita ja riskejä niin toisen kuin omankin terveyden kustannuksella. Elämän parhautta on kuitenkin se, että minulla on mahdollisuus olla täällä kotona ja blogin kirjoittamisen ohessa katsoa kuinka pikkuinen vähitellen raottaa silmiään, haukottelee, nousee pystyyn ja kömpii pois sängyltä päiväuniensa päätteeksi. 

IMG_0797
SHARE:

4 kommenttia

  1. Voihan harmi...,mutta toivottavasti tulee sitten uusi mahdollisuus,kun on sen aika.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, toivotaan niin.. onhan miulla vielä vanhakin työsopimus voimassa eli ei kai tässä mitään hätää oo..

      Poista
  2. Voi ei. Näinä hetkinä yritän vaan pitää mielessä, että kaikella on tarkoituksensa ja asioilla on tapana järjestyä. Ehkä se unelmaduuni ei oikeesti ollutkaan juuri se unelmaduuni, vaan vastaan tulee jotain parempaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Ehkä se oliskin ollut yhtä kamalaa ja hektistä kuin niissä muissakin arkkitehtifirmoissa joissa oon ollut.. .:D Ja tuo on kyllä hyvä asenne, kyllä kaikki aina jotenkin järjestyy!

      Poista

© Supersankarigeeni

This site uses cookies from Google to deliver its services - Click here for information.

Blogger Template Created by pipdig