Siitä kuinka poistuin mukavuusalueeltani ja päätin herättää nukkuvan supersankarini. Blogi haaveiden toteuttamisesta, tavoitteiden asettamisesta, itseen uskomisesta, urheilusta, hyvinvoinnista ja kaikesta mitä rakastan.

tiistai 8. heinäkuuta 2014

Hetkiä joina unohtaa kaipuun

Vaikka juuri hiljattain totesinkin muuttuneeni paluumuuttajasta ihan tavalliseksi Suomessa asuvaksi suomalaiseksi (tai ainakin melkein), niin silti on asioita, joissa ei enää ole paluuta menneeseen. En toki tarkoita että edes kaipaisin tuohon omaan alkujuureeni, vaan juuri toisin päin, arvostan avarakatseisuutta ja sitä että kykenee tekemään asioita myös toisinpäin. Matkailu ja sosialisointi vieraiden ihmisten kanssa muuttaa aina hiukkasen omaa käsitystä asioista, jos vain ymmärtää olla silmät auki ja avoinna uusille asioille. Muutos ja kasvaminen ylöspäin ovat ihan yhtä tärkeitä asioita kuin juurtuminen yhä syvemmälle aluskasvillisuuteen.


Uuden kokemisessa ja näkemisessä piilee kuitenkin se vaara, että omaan arkeen palaamisen jälkeen joidenkin ympäröivien asioiden toivoisi muuttuvan samassa tahdissa itsensä kanssa. Se on kuitenkin mahdotonta, sekä myös väärin vaatia tapahtuvaksi. Toki voi toivoa esimerkiksi muiden asenteiden pikkuhiljaa muuttuvan toiseen suuntaan, omasta sekä toisten vaikutuksesta, mutta yleisesti ottaen ihmisten täytyy antaa olla sellaisia kuin he omassa tutussa ympäristössään ovat. Maassa maan tavalla. Kodissa kodin tavalla. Jos näin ei olisi, ei myöskään matkustaminen uuteen ympäristöön olisi niin kutkuttavan mielenkiintoista sekä aina erilaista.


Tästä seuraa kuitenkin se, että kaipuu paikkoihin ja toisenlaisten ihmisten keskelle palaa mieleen sitä useammin mitä enemmän matkustaa. Pitemmän aikaa paikoillaan oltua mieli sumenee ja asioihin turtuu, mutta jo pienen pyrähdyksen jälkeen pistos rinnassa on suuri, kun kokee niitä tylsiä hetkiä kun esimerkiksi hissilastillinen ihmisiä seisovat tympeänä edessäsi tehden yhtäkään myötäelävää elettä tai liikettä nähdessään sinun yrittäessäsi mukaan kalliin lastin kanssa. Niinä hetkinä en malta olla toteamatta puoliskolleni, että vieläkö kysyt miksi mieleni niin usein halajaa muuttaa muualle, avoimempien ihmisten keskuuteen.


Ei kuitenkaan ole paikkaa, jossa kaikki olisi täydellistä. Sellaista en ainakaan minä ole löytänyt ja sen vuoksi niiden negatiivisten asioiden sijasta yritänkin suunnata energiani kaikkiin niihin ihaniin asioihin joita elämä täällä sisältää. 

Vapaus liikkua, luonto ja valoisat kesäillat. Toiset eivät pahemmin välitä siitä että aurinko paistaa ikkunasta sisään silloin kun pitäisi vielä nukkua, mutta se on yksi niistä asioista joista eniten nautin Suomen kesässä. On ihanaa mennä nukkumaan kun ympärillä ei ole pilkkopimeää ja on myös mahtavaa herätä siihen että aurinko jo paistaa korkealla. 
Kukkakedot, ruispellot, lämmin tuuli, raikas ilma. Ne ovat elämän parhautta, jotka saavat ainakin hetkeksi unohtamaan kaiken muun. 


SHARE:

8 kommenttia

  1. Kauniita ajatuksia ja kauniita kuvia. En oikein osaa lisätä tähän yhtään mitään, mutta samaa mieltä olen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos aNNiKa! Hyvä että siellä ollaan samaa mieltä ;)

      Poista
  2. Sitä herkästi negatiivisen asian äärellä kiroaa juuri kyseisen maan kyseistä asiaa ja haluaa muuttaa heti jonnekin. Ja sitten taas muistaa, että siellä hermot meni jonkin toisen asian äärellä. Se mahtavuus, kun voisi yhdistää kaikki hyvät asiat sinne unelma-valtioon :D.

    VastaaPoista

© Supersankarigeeni

This site uses cookies from Google to deliver its services - Click here for information.

Blogger Template Created by pipdig