Siitä kuinka poistuin mukavuusalueeltani ja päätin herättää nukkuvan supersankarini. Blogi haaveiden toteuttamisesta, tavoitteiden asettamisesta, itseen uskomisesta, urheilusta, hyvinvoinnista ja kaikesta mitä rakastan.

maanantai 30. kesäkuuta 2014

Kulttuurieroja

Täällä Espanjassa dommarilaisystäviemme luona vieraillessamme olen huomannut viiden Suomessa vietetyn vuoden tehneen tehtävänsä. Enää en voisi mitenkään väittää käyttäytyväni "ulkosuomalaisittain", niinkuin vielä pari vuotta sitten ajattelin.

Toki olen edelleen mielessäni osittain dominikaani, eikä se osa minua tule varmasti koskaan häviämään, mutta tavoiltani olen kuitenkin palannut hurjan suomalaiseksi. Väittäisin myös lapsiarjen tehneen tehtävänsä, sillä ennen Oliveria vietin hyvinkin leväperäistä elämää, mutta nykyään ovat rutiinit ja säännölliset elämäntavat ottaneet vallan arjestani. Suomessa ainakin minun subjektiivisesta näkökulmastani katsoessa on yleistä että eletään lasten ehdoilla, kun taas täällä, tai ainakin siellä rapakon takana, mennään enemmänkin aikuisten ehdoilla, lasten tottuessa elämään siinä sivussa ja kaiken keskellä.



Yhtenä suurimmista eroista suomalaisten ja dominikaanien välillä olen aina pitänyt aikakäsitystä. Tämä asia kun vaikuttaa lähes kaikkeen ja kaikkiin. Ennen minä olin tämän asian kanssa aika sujut, sillä olin jo tottunut siihen että asiat tapahtuu sitten kun ovat tapahtuakseen, mutta nyt lapsen kanssa tähänkin asiaan on tullut huikea muutos. On asioita, joiden on vain tapahduttava kellontarkasti, tai muuten koko päivärytmimme on sekaisin. Pienokaiseni sisäinen kello on niin tarkka, että hän jopa herää itse oikeaan aikaan keskellä yötä ottamaan lääkkeensä. Lääkkeenotot rytmittävät myös ruokailurytmiä sekä päiväunia ja sitä mukaan myös kaikkea muuta mitä päivän aikana ehtii tekemään. Täten voitte kuvitella, että asioiden rytmittäminen aivan toisenlaista arkea viettävän perheen keskellä on tuottanut haasteita sekä ehkä myöskin muutaman harmaan hiuksen pääkallooni.



Toki vaihtelu myös virkistää eikä rutiineista poikkeaminen niin vaarallista ole, joten olemme myös joustaneet asioissa ja soveltaneet tilanteen mukaan, lääkkeet on esimerkiksi ruiskailtu keskellä Plaza Cataluñaa ja nukkumaan on menty espanjalaiseen aikaan, mutta kaiken tämän soveltamisen jälkeen olen hyvin helpottunut siitä, että huomenna koittaa kotiinpaluu ja sitä mukaan toivottavasti myös paluu omaan tuttuun päivärytmiimme.


Toinen asia jossa nämä kaksi vertaamaani kansaa poikkeavat toisistaan hyvin paljon on desibelimäärä. Dommarilaiset ovat hyvin äänekästä kansaa, kun taas suomalaiset, noh, kyllä te tiedätte... Itselläni on välillä räjähtää pää ystäväperheemme lasten ääniin, joten voitte kuvitella minkälaisia varotoimenpiteitä olemme saaneet tehdä että saisimme herkkäkorvaisen lapsukaisemme nukkumaan. Voisin kyllä väittää, että tämä kaksiviikkoinen on karaistanut kaveria sen verran, että kotona emme välttämättä joudu enää hiiskumaan päiväuniaikaan, mutta olen myös hyvin tyytyväinen siitä, että huomenna en joudu enää lukkiutumaan huoneeseemme Oliverin päiväunivahdiksi, erään toisen kiljuessa "cagarruta" (kakkaläjä) äitinsä kielloista vähät välittäen.



Tämäkin on toki kovin subjektiivinen näkökulma, sillä en voi väittää kaikkien maanmiehien olevan yhtä mekastavaa laatua, mutta kyllä tämä aika paljon yleisempää tuntuu olevan.... siitäkin huolimatta, että eilen vieraillessamme toisen dommarilaisperheen luona koin jonkinnäköisen post-traumaattisen reaktion kaikesta siitä talossa vallitsevasta hiljaisuudesta ja nukahdin keskelle lastenhuoneen lattiaa.



SHARE:

10 kommenttia

  1. Juuri ajattelin yksi päivä, kuinka pelottavasti olen alkanut suomalaistumaan. En minäkään usko koskaan kadottavani pientä sisäistä kanariotani mutta en silti välttämättä pidä tästä muutoksesta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe.. ehkei sille vaan mitään voi... maassa maan tavalla, suurimmaksi osaksi :S

      Poista
  2. :) Hih , kuullostaa hauskalta ja totta ;) Meillä molemmat nukkuu vaikka imurin pauhatessa, hyssytelty ei ole koskaan, mutta lienekkö isäänsä tulleet? ;) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No onneksi... mut parempaan suuntaan meilläkin mennään, ei nyt ehkä imurointi onnistu, mutta sentäs tää koneella näpyttäminen ei näytä enää niin kauheesti häiritsevän. Tosin mä oon kyllä itekin aika samanlainen, äänet häiritsee tosi paljon verrattuna esim. Carlokseen, eli ehkäpä tuo on sitten minuun tullut sen suhteen... eh.

      Poista
  3. Jes kivaa, taas löytyi jotain ERILAISTA luettavaa. Mikäs sen piristävempää, kun blogi joka erottuu muista. Liityn lukijakuntaan ja jään seurailemaan mitä tuleman pitää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kiva että tykkäsit Maikki! Tervetuloa! Aika tylsääkin täällä saattaa välillä olla mutta toivottavasti löydät jotain mielenkiintoista jatkossakin! :)

      Poista
  4. Olipa mielenkiintoinen postaus Eve! Varmasti on aika superjännää huomata, miten sitä itse sopeutuu. Ja hah, välillä on ihan hyvä ottaa tirsat vaikka siellä lattialla. :D Mukavaa paluumatkaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Inka ja kiva että tykkäsit! Ja juu, on kyllä huvittavaa huomata miten sitä itse mukautuu ja muuttuu...

      Poista
  5. Hauska juttu, niin sitä itsekin vaan suomalaistuu, enemmän kuin luuliskaan.. onks C myös jo suomalaistunut näissä asioissa? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joissain asioissa kyllä, mutta tuo aika-asia tekee kyllä tiukkaa edelleen... voi että kun välillä ottaa koville sietää sitä kun itse seisoo eteisessä O sylissä ja ulkovaatteet päällä ja yks lähtee pesemään hampaitaan :S...

      Poista

© Supersankarigeeni

This site uses cookies from Google to deliver its services - Click here for information.

Blogger Template Created by pipdig