Siitä kuinka poistuin mukavuusalueeltani ja päätin herättää nukkuvan supersankarini. Blogi haaveiden toteuttamisesta, tavoitteiden asettamisesta, itseen uskomisesta, urheilusta, hyvinvoinnista ja kaikesta mitä rakastan.

perjantai 2. toukokuuta 2014

Arkianarkiaa

Tässä eräänä iltana päätin rentoutua ennen nukkumaanmenoa selaillen läpi erilaisia blogeja, joita en yleensä lue. Niin monia hienoja blogeja, jorinaa siitä sun tästä sekä uih, niin älyttömän hienoja kuvia. Tyylikästä ja kauhistuttavan ammattimaista. Kaiken lisäksi suurin osa näistä blogeista olivat jonkun hienon blogiportaalin tai lehden tai muun alaisuudessa. Rentoutumisen sijaan taisin lopulta olla enemmänkin ahdistunut, sillä vaikka tiedän, ettei oman blogini tarvitsekaan pyrkiä tuolle korkealle stratosfäärille, tuli minulle tahtomattakin vähän kurttuinen olo. Siihen kun lisää sen ikuisen hölmön tunteen siitä, että miksi koko blogia edes pitää yllä, oli tuo katsaus todellisuuteen ehkä vain huono idea. 

Minulle tuli tarve kirjoittaa jotain varsinaista asiaa, eikä vain antaa näppäimistön laulaa sitä mitä nyt mieleen juolahtaa. Sillä olisihan minullakin monta asiaa joista voisi jotain sanoa, mutta keskittymiskyky kunnon asiapostauksiin ei nyt vain riitä. Sen sijaan minusta olisi kiva tulla vain hehkuttamaan sitä, kuinka kivaa on kun luonto alkaa vihdoin vihertää ja lättäistä samalla muutama b-luokan kuva, jotka ovat Instagramiinkin jääneet julkaisematta. 

Traktoreita, vaunulenkkejä metsässä ja järvellä sekä pikaisia visiittejä Helsinkiin. Perusarkea. Ehkä tämä "hifibloggailuahdistus" on samaa laatua kuin se mistä tuo ärsyttävyyksiin asti paisunut "arkikuvahaaste" on saanut alkunsa. Tai en minä edes tiedä mistä se on lähtöjään, mutta ehkä se on jonkin sortin anarkiaa niitä hifistelykuvia vastaan, jollaisena monien elämä näyttäytyy filtteroitujen Instagram-kuvien takaa. Tai ehkä olen vain kateellinen, sillä itsekin valokuvaamista rakastavana haluaisin myös omistaa ammattitasoisen järkkärin ja osata ottaa yhtä hienoja kuvia...  No, oli mitä oli, nyt arki kutsuu kovaan ääneen. Hyvää viikonloppua! 


SHARE:

6 kommenttia

  1. Haha, I feel you! Ihan loistava kirjoitus ja ei huolta, varmasti monella muullakin on samat ajatukset mielessa...ja arkihaasteet mulla tulee jo korvista ulos :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah, joo, ja hyvä näin, eikös!! ;)

      Poista
  2. Mä en edes jaksa lukea niitä ammattimaisia hifistelyblogeja kovinkaan paljon. Ne ovat yleensä täynnä mainoksia, loppuun asti mietittyjä mitäänsanomattomia tekstejä ja siinä sivussa toki todella hienoja kuvia. Musta niistä huokuu jotenkin persoonattomuus. Itse tykkään lukea vähän enemmän elämänmakuisia blogeja, enkä vaan niitä mihin ei pääse muu kuin täydellinen tuotos. Muutama suosittu blogi on pysynyt rosoisena, mutta aika harva. Oma blogini tuntuu niiden ohella aivan raakileelta, mutta se ei olekaan markkinointimateriaalia eikä pintaliitoa, se on mua.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon samaa mieltä! Hienot kuvat on toki hieno juttu, mutta jos muuten juttu muuttuu persoonattomaksi ja mainoksia tulee joka tuutista niin en mäkään jaksa paljoa lueskella...

      Poista
  3. Oon niin samaa mieltä Lauran ja Marikan kanssa. Liian tyylikäs ja ammattimainen on yleensä myös erittäin persoonaton. Sun blogi on just hyvä. Ei mitään turhaa hifistelyä vaan life as it is. Oli sitten arkea tai ei :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Ja kiitos, kiva että tykkäät! Sun blogi on myös juuri hyvä!! ;)

      Poista

© Supersankarigeeni

This site uses cookies from Google to deliver its services - Click here for information.

Blogger Template Created by pipdig