Siitä kuinka poistuin mukavuusalueeltani ja päätin herättää nukkuvan supersankarini. Blogi haaveiden toteuttamisesta, tavoitteiden asettamisesta, itseen uskomisesta, urheilusta, hyvinvoinnista ja kaikesta mitä rakastan.

lauantai 12. huhtikuuta 2014

Uusi look, uusi minä?

Jo kahden viikon ajan minua on tuijottanut peilistä joku muukalainen. Kyse ei kuitenkaan ole mielialahäiriöstä, vaan lyhyen tukan tuottamasta oudosta fiiliksestä. Onhan minulla ennenkin ollut lyhyt tukka, mutta koskaan en ollut kuitenkaan kokenut näin suurta ongelmaa siitä, että näytän mielestäni aivan joltain muulta kuin kuka olen. Ehkä silläkin on osansa asiaan, että elän juuri nyt post-äitiysloma-kriisiä ja muutenkin mietin että kuka minua oikeastaan sieltä peilistä tuijottaakaan. 

Siitä huolimatta, että jo kaksi vuotta sitten haaveilin undercut-tyylistä ja annoin pitkän fledan olla suureksi osaksi vain sen vuoksi että saisin itselleni perinteisen pitkätukka-häälookin. Mammailun tullessa kuvioihin pitkät hiukset jäivät lähinnä protestina sitä vastaan, että niin monet pienten lasten äidit leikkaavat tukkansa lyhyeksi. Tiedän varsin hyvin omasta kokemuksesta että ne pitkät hiukset oikeasti vain rasittavat oloa vauvan kanssa, mutta se ei kuitenkaan ollut tarpeeksi pätevä syy hiusten leikkaamiseen. Sen sijaan se oli, että pitkästä tukastani ei 10 kuukauden imettämisen jälkeen ollut jäljellä kuin pieni murto-osa. Naurettava hiirenhäntäni ei enää näyttänyt hyvältä mitenkään laitettuna, joten lopulta minun oli luovutettava.



Eräänä päivänä marssin ilman ajanvarausta kampaajan penkkiin ja sanoin että haluan mahdollisimman lyhyen tukan joka ei näytä kauhean lyhyeltä. Lopputulos oli vähän sitä haaveilemaani undercutia muistuttava ylikasvaneen näköinen tukka, joka näyttää joka kulmasta vähän erityyliseltä. En sittenkään halunnut kunnon piilokaljua, sillä tässä vuosien varrella olen jotenkin alkanut kammoksumaan sitä, että näyttäisin liian maskuliiniselta. Ammattini ja välillä myös vaatetukseni ollessa jo tarpeeksi miehekkäitä, olen jotenkin alkanut hempeilemään ja kaipaamaan tyttömäisyyttä. Niin pitkän pitkätukkakauden jälkeen en omasta mielestäni yksinkertaisesti näytä lyhyessä tukassa siltä kuka olen. 



Tässä sitä nyt kuitenkin ollaan, lyhyessä tukassa, jonka väri on täysin oma. Lyhyessä tukassahan tuo oman hiusvärin maantien harmaus oikein korostuu, joten lyhyyden lisäksi kärsin vielä siitä pulmasta, että pysyttäydynkö edelleen päätöksessäni olla värjäämättä, vai pitäisikö tämä nyt sitten edes värjätä, jospa löytäisin taas itseni näiden haivenien takaa. Carlos, joka aina on toivonut minun pitäväni oman värini, on sitä mieltä että nyt olisi syytä pistää pää blondiksi. 

Ja kun nyt hiuksista taas kerran puhutaan, niin kerrottakoon, että shampooton kauteni on myös tullut päätökseensä. Olen edelleen sitä mieltä, että shampoota ei tosiaan tarvitse, jos ei myöskään tarvitse muotovaahtoja tai pahemmin harrasta urheilua, mutta tämän tukan kanssa päätin mukavuussyistä palata normaaliin shampoo-hoitoaine-rutiiniin.


SHARE:

16 kommenttia

  1. Kiva tukka! Ei ollenkaan liian miehekäs. Ja kyllä se tukka takaisin kasvaa, jos joku päivä kyllästyy tähän lookiin!
    P.S. Kivat buutsit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja kiva kuulla ettei oo miehekäs! :D Ja juuh.. luulen että pitkäksi kasvatan takaisin..

      Poista
  2. Kivalta näyttää ! Kestää aikansa ennenkuin tottuu uuteen tukkaan ja onneksi se kasvaa aika nopeasti;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jael! Hyvä kuulla kannustavia kommentteja, heh. Ja tosiaan onneksi tuo aika nopeasti kasvaa...

      Poista
  3. Näyttää tosi hyvältä!

    P.S. Laitoin sulle oikein tyttömäistä käsilaukku-haastetta, jos innostut esittelemään laukkusi sisältöä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Annika! ;D Ja kiitos haasteesta! Vastaan kyllä!! :)

      Poista
  4. Oon ihan samaa mieltä edellisten kanssa, näytät tosi nätiltä lyhyessäkin tukassa!

    VastaaPoista
  5. Uijui mikä tukka Eveliina! Ymmärrän niin täysin tuon identiteettikriisin, mulla oli ihan sama setti silloin kun leikkasin oman tukkani pois noin pari vuotta sitten, ja tässä sitä ahkerasti kasvateltuani alan pikkuhiljaa taas hyväksyä oman peilikuvani. Vaikka en pukeudukaan mitenkään erityisen maskuliinisesti, toi tuo tukan leikkaaminen vaatekaappiin tosi paljon hempeitä sävyjä ja kukkamekkoja, jotka tasapainotti kivasti sitä poikamaista lettiä.

    Hienolta tuo näyttää, ja kyllä siihen tottuu joskus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Inka ja ihanaa kuulla että sulla on ollut samoja fiiliksiä!! :D Onneksi tosiaan vaatteilla voi vähän muuttaa vaikutelmaa ;)

      Poista
  6. Ootpas sopo! Tykkailen kovasti, nayttaa kivalta :) Mulla myos lyhyet hiusset ja aika saman variset.. Alussa oli outo olo mutta nykyaan en osaa enaa ajatella omaavani pitkia hiuksia. Ja jos ikava tulee pitkia, niin onneksi hiukset kasvaa nopeasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe, kiitos Nisha!! :D Ja katsotaan, eipä sitä tiedä vaikka itsekin tykästyisin tähän lyhyeen.. mutta vielä en oikein usko.

      Poista
  7. Pakko kommentoida, että mulle kyllä lyhythiuksinen brunette on se kaikista Epuin Eppu. Menköön vaikka sit nostalgian piikkiin, mutta musta toi on tosi kiva look :) Kiinnostavaa lukea näitä sun pohdintoja muutenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, no niinpä, tollanen lyhyt pehkohan mulla sillon yläasteella aina olikin :P... ehkä mä teen paluuta takaisin Eppu Eppuun.

      Poista
  8. Ihanat hiukset ja lyhyet vihdoin! <3 Sopii tosi hyvin <3

    VastaaPoista

© Supersankarigeeni

This site uses cookies from Google to deliver its services - Click here for information.

Blogger Template Created by pipdig