Tänään hyppäsimme yhden askeleen eteenpäin kohti sitä kuvitelmieni vauva-arkea. Sitä sellaista ihanaa ja touhukasta arkea, jossa äiti ja vauva puuhastelevat ja kulkevat vaunujen pyörät suristen ympäri lähiseutua. Me nimittäin menimme kerhoon.
Kerhoilu onnistui O:n mittakaavalla ihan hyvin. Olin niin iloinen huomatessani että enää ei pikku mammanpoikani ollut niin arka, vaan kipitti suoraan muiden lasten joukkoon leikkimään. Eipä siinä tosin kauaa kestänyt, kun temperamenttinen touhottajani näytti miten hommat hoidetaan - kiskomalla lelut toisten käsistä, viskomalla kaikki tavarat laatikoista pitkin lattiaa, konttaamalla toisten yli, vetämällä tukasta, tökkimällä silmiin ja mitä vielä... No, kuitenkin kovin normaalia puuhaa, mutta eipä tainnut muut äidit joutua kieltämään lapsiaan läheskään niin ahkeraan kuin minä. Mitään ei suostunut syömään, eikä kotimatkalla nukkumaan, vaan huusi ja kirkui niin kauan että luovutin, kannoin sylissäni niin pitkälle kuin jaksoin ja lopulta soitin pappan hakemaan autolla puolen kilometrin päästä kotoa.
Mutta kaikesta huolimatta, ensi viikolla uudestaan!
Kotona harjoitukset jatkuivat sisustuslehtien lukemisella (toisin sanoen repimisellä)...
Sitten kun väsymys viimein vei voiton pienimmästä, kävin minä ihastelemassa takapihan scilloja. Tai mitä lie idänsinililjoja suomeksi muka ovatkaan. Parin kuvan jälkeen loppui kamerasta akku ja luontoretkeni jäi hyvin lyhyeen.
Kuulostaa tutulta toi toisilta lelut pois kiskominen ect. onneks se on vaan se vaihe mikä on jo onneks menny ohi, vaan serkuksen kanssa vielä nahistellaan vähän, mutta kaipa se on ihan normaalia kun niin tiivisti on yhessä ja näkee paljon toisiaan! Meilläki kun sitä tempperamenttia löytyy Kisulta.... :D Tsemppiä, se on rankka vaihe kun kokoajan saa olla kieltämässä!
VastaaPoistaJoo, kiitos, meillä on vielä kovat paikat edessä tän vipeltäjän kanssa :D. Mutta nopeesti kyllä aika kuluu kun kattoo Kisuakin! Niin iso tyttö jo! <#
PoistaÄlä huoli, ihan perusarkea vauvakerhoissa. Meidän typy kunnostautuu lelujen omimisessa ja muitten lapsien kiipeilytelineinä käyttämisessä. Ei käy aika pitkäksi äidin... :)
VastaaPoistaHeheh, juuh. Toivottavasti ens kerralla ois joku yhtä kova vipeltäjä paikalla eikä vaan sellasia jotka tuijottaa kun tää yks tekee tuhoja.. :P
PoistaIhanaa sisukkuutta, hyvä! =) Ja tosi hienoja kuvia!
VastaaPoistaKiitos Ulla! :) Ja kun on tarpeeksi sisukas niin kyllä niitä helppojakin päiviä aina väliin mahtuu!
PoistaIhan kuulostaa esikoispojaltani tuon ikäisenä! Nyt hänellä on ikää jo 11v ja voin kokemuksesta sanoa että kyllä se ajan kanssa helpottaa ja energisuuskin asettuu aloilleen. Löysin muutama kuukausi sitten blogisi, tykkään kovasti! Minulla myös mies lattareista, yhteistä elämää takana 15 vuotta =)
VastaaPoistaKiva kuulla!! :) Ja kiva kuulla myös että oot löytänyt tän pikkublogini, tervetuloa ja myöskin kivaa kuulla muista suomilattareista! Ja 15 vuotta! Hienoa! Meillä tulee tänä vuonna 14 vuotta täyteen :O...
Poista