Ehkä jotain muutosta on kuitenkin vähitellen ilmassa, sillä nyt jo toisena aamuna peräkkäin saan itsestäni irti avata läppärin kannen. Eilen aikani vierähtikin sitten sähköpostien parissa, mutta tänään jopa ehdin klikkaamaan itseni Bloggerin puolelle.
Mitä tässä nyt sitten kertoisi, sen sijaan että kuluttaisin näitä arvokkaita minuuttejani tuijottamalla ikkunalasien välissä lentelevien kärpästen varjoja eteen vedettyä verhoa vasten... Muutama viikko sitten suunnittelin aloittavani blogitekstin niinkin mahtipontisella otsikolla kuin "Uusi elämä", mutta ehkä se olisi hieman liioittelua, sillä uudesta ympäristöstä huolimatta samaa elämäähän tässä eletään.
Sama väsymys on seuranani päivästä toiseen, samat yöheräilyt toistuvat yöstä toiseen. Välillä saan unta palloon sen verran, että ryhdistäydyn, aloitan lenkkeilyn ja teen listoja hoidettavista asioista. Sitten taas huomaan olevani niin poikki, että vaunulenkin päätteeksi koko kroppa on niin hajalla, etten kykene kanniskelemaan lasta.
Jossain vaiheessa tähän oravanpyörään on siis tultava stoppi, mutta päivä päivältä yritän vain sinnitellä vielä vähän aikaa, jotta pikkuinen olisi vielä vähän isompi.. jotta viimeisestä huomaamastani rytmihäiriöstä olisi vähän pidempi aika. Se vain on liian rankkaa yrittää pitää unikoulua lapselle, joka on jokaisella yrityksellämme huutanut hysteerisenä selkä kaarella juuri samalla tavalla kuin silloin kun sydän käy tuplasykkeellä. Niinpä edelleen elättelen toiveita, että ehkä tämä tilanne tästä iän karttuessa vähän helpottaisi itsestäänkin...
Eikä minua yhtään huvittaisi tulla tännekään avautumaan näistä asioista, vaikka toisaalta olisihan se hyvä niitä ajatellen, jotka pyöriskelevät samojen haasteiden keskellä... mutta ehkä sitten kun olemme päässeet niistä eroon, löydän paremman fiiliksen kertoakin että miten me siitä selvisimme. Itseänikin kun tuskastuttaa lukea palstoilta samanlaisista tapauksista, löytämättä kuitenkaan yhtään toimivaa ratkaisua asioihin. No, yksi asia kuitenkin on varmaa: ei tämäkään ikuista ole, vaikka se joinain öinä siltä tuntuisikin. Niin kuin ei ollut koliikkikaan, vaikka sekin rankkaa oli.
Jottei tämän luettua jäisi kuitenkaan sellaista kuvaa, että kuljen täällä päivästä toiseen zombina, raahaten lasta perässäni, on todettava, että ihan hyvinhän tämä meidän arki rullaa "yöttömistä öistä" huolimatta. Kaikki energiani on vain keskittynyt täysillä siihen, että pikkuisella olisi hyvä olla ja sen vuoksi blogi onkin jäänyt hunningolle. Jospa nyt kuitenkin onnistuisin saamaan hieman lisäenergiaa näistä valontäytteisistä päivistä ja löytäisin edes muutaman kerran viikossa aikaa päivitellä kuulumisia. Kerrottavaa kun olisi muidenkin asioiden kuin väsymyksen tiimoilta!
Ja loppuun terveiset juuri heränneeltä pikkubloggarilta: m m mvvnbvhmhhnjhghuuv
Maailman suloisin pikkubloggari! Jaksamistahan tuo vauva-arki vaatii ilman mitään extraongelmiakaan, mutta kyllä tuollaisen hurmurin hymyjen voimalla jaksaa vaikka mitä. Ja kuitenkin nuo tuppaavan sitten kasvamaan liiankin nopeasti.
VastaaPoistaNäin on - kyllä tuon hymyn voimalla jaksaa! Ei siihen muuta tarvita kuin katsoa pikku pullukkaa niin päivä on hyvä päivä :). Ja tosiaan kasvavat ihan älyttömän nopeasti!! Välillä harmittaa, mutta toisaalta sitä kasvuahan tässä meillä odotellaan sydänjutun takia, eli hyvä että kasvaa! :)
PoistaIhana tuo pikkuisenne:) Ja kiva että täällä näkyy välillä postaus,vaikka olis ihan vain pari sanaakin...
VastaaPoistaKiitos Jael ja kivaa - yritän tosiaan edes vähän vireyttää tätä hommaa taas kerran! :)
PoistaIhanat kuvat ja onneksi postasit. Hieman tuossa juurikin eilen pohdin, että mitenköhän siellä.
VastaaPoistaMeillä täällä koliikin kourissa samoja väsymyksen tunteita. Joten tunnen tuskasi.
Tsempit sinne ja aurinkoenergiaa. :)
Voih, tsemppiä sinne myös!! Kun vaan pitää mielessä että kyllä se nopeesti menee ohi niin kyllä sen jaksaa! <3
PoistaKiva kuulla kuulumisia! Ja voi mikä hurmuri tuo pikkumies!
VastaaPoista:) No onhan se kun sille päälle sattuu :D heheh.
PoistaOooih miten suloinen.
VastaaPoista:) <3
PoistaPaljon tsemppiä rankkaan vauva-arkeen - niin hyvässä kuin pahassakin kannattaa tosiaan muistaa että "this too shall pass".
VastaaPoistaIhana pikkutyyppi <3
Juuri näin... zen-asennetta on harjoiteltu ;).
Poista<3
Paljon tsemppiä :) Ja voih mikä pikkuhurmuri :)
VastaaPoistaKiitos paljon!! :) <3
Poista