Siitä kuinka poistuin mukavuusalueeltani ja päätin herättää nukkuvan supersankarini. Blogi haaveiden toteuttamisesta, tavoitteiden asettamisesta, itseen uskomisesta, urheilusta, hyvinvoinnista ja kaikesta mitä rakastan.

maanantai 24. maaliskuuta 2014

Uudet asuinkuviot

Kun viime postauksessani mainitsin "uuden elämän", tarkemmin ottaen tarkoitin elämässämme alkanutta uutta jaksoa, tai uutta lukua. Uusi luku alkoi sillä, että keräsimme taas kimpsumme kasaan ja muutimme vielä yhden askeleen eteenpäin länteen, eli Kirkkonummelle. Vielä kuitenkin sen verran lähelle Helsinkiä, että työmatkat sujuu vaivattomasti julkisilla. 


Minulle nuo työmatkat eivät kylläkään ole toistaiseksi ajankohtaisia, siitäkään huolimatta että äitiyslomani on nyt loppu, finito, over. Niin uskomattomalta kuin se tuntuukin, pikkuisestamme on kasvanut jo päiväkoti-ikäinen ja minun tulisi vähitellen palata takaisin työelämään ja luottaa tuo oma aarteemme muiden hoivaan päiviksi... mutta enpä minä taida luottaa. 


Jos tilanne olisi vähän erilainen, varmasti tämän tällä hetkellä viettämäni vuosilomakuukauden jälkeen olisinkin hiljalleen palaamassa töihin, mutta jos vain juuri ja juuri pysyn rauhallisena voidessani itse tarkkailla että O:n sydän sykkii normaalisti ja antaa lääkkeet, niin päiväkoti ei kyllä tule mukaan kuvioihin vielä vähään aikaan. Olisi se kyllä silti rankkaa laittaa eroahdistusta potevaa ja vasta seisomaan harjoittelevaa vauvaa koko päiväksi hoitoon. 



Töitä on kuitenkin mahdollisimman pian tehtävä, ja muutenkin löydettävä henkisesti tarpeeksi varma ote taas tähän elämään, tai muutoin arjesta tulisi vähitellen liian rankkaa ja ahdistavaa. Ja lähinnä siitä syystä otimme ja muutimme tänne nykyiseen kotiimme, yhdessä vanhempieni kanssa. Kompromisseja olemme joutuneet tekemään, siitäkin huolimatta että talo on iso ja punkkaamme eri päädyissä taloa, mutta ainakin tähän asti ratkaisu on tuntunut oikealta. Kunhan vain pitää mielessä ne tärkeimmät asiat, niin sisustukselliset seikat ja käytännön asiat tuntuvat kovin vähäpätöisiltä. 



Olemme siis saaneet myös vähän kritiikkiä tästä yhtäkkisestä vedosta muuttaa yhteen, ottaen huomioon kovin erilaiset elämäntapamme ja luonteemme, mutta kukaan muu vanhempieni lisäksi ei olekaan tainnut täysin käsittää miten raskasta meillä, tai varsinkin minulla on ollut, kun yhdistää rankan synnytyskokemuksen vähitellen esiin tuomat traumat, sydänsairauden, heti päälle jyllänneen koliikin, sairaalareissut, jatkuvat rytmihäiriöt, unettomat yöt, ja kaiken päälle hyvin temperamenttisen ja kiivaan luonteen omaavan vauvan. Tunnen siis olevani kovin onnekas, että omat vanhempani ovat niin valmiita auttamaan, että lähtivät heti hyvällä fiiliksellä tähänkin mukaan, tuoden minulle heti aivan toisenlaista mielenrauhaa... 



Tarkoitus olisikin heti kun tilanne näyttää vakaammalta Oliverin voinnin suhteen, ja sitten kun tuo muutenkin vähän tästä vielä kasvaa isommaksi pojaksi, minunkin aloittaa duunikuviot ja sumplia hoitoasiat niin, että Oliver saisi päiväkodin sijaan hengailla kotonaan isovanhempiensa seurassa jonkin osan päivästä. Samalla saamme kaikki nauttia ison omakotitalon tuomasta rauhasta sekä isosta omasta pihasta! Niin idyllistä ja ihanaa kerrostalovuosien jälkeen.


SHARE:

20 kommenttia

  1. Sa olet sen verran jarkeva tyyppi etta tajuat varmasti taman itsekin mutta haluan sen silti sanoa. Muiden kritiikkia on ihan turha kuunnella naissa asioissa. Kylla te itse tiedatte mika on juuri teidan elamantilanteelle sopiva ratkaisu. En halua yleistaa mutta valitettavasti Suomessa aika karkkaasti kommentoidaan jos elamantapa poikkeaa millaan tavalla "normista" (olen sen itsekin kokenut). Ihanaa etta vanhempanne haluavat auttaa teita. Ja Kirkkonummi on ihan paras paikka (olen itsekin Kirkkonummen perametsikoista kotoisin), todella kauniita kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on Laura! :)
      Ja juu, näin olin aatellutkin että se sun kotikoti on jossain Kirkkonummen pöheikössä :D. Sitten kun tuut kotona käymään niin tehdään treffit Kirkkonummelle!

      Poista
  2. Tsemppiä teille sinne, toivottavasti arki alkaa sujumaan ja saat työkuviotkin jossain vaiheessa selvitettyä. Tosin se oma mielenrauha on tietenkin aina tärkein, muut asiat kyllä sitten järjestyvät ajan myötä. Täällä on taas työelämä vaihtumassa äitiyslomaan parin kuukauden päästä ja ihan kauhistuttaa lukea näitä sun tekstejä kun muistuu mieleen kaikki ne esikoisen aikaiset vauvatraumat, joita en ole varmaan vieläkään kunnolla käsitellyt. Mut turha sitä kai on etukäteen stressata... Niin ja kuten Laurakin laittoi niin muiden mielipiteistä ei tosiaan kannata välittää, itse te parhaiten tiedätte mikä on teidän kannalta se paras vaihtoehto!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsemppauksesta Mia! Ja kaikki vauvat on erilaisia - ja onhan se varmasti muutenkin toisella kertaa jo paljon helpompaa! Siitäkin huolimatta että on se esikoinen myös vierellä. Eli tsemppiä myös sinne!

      Poista
  3. Hienoja kuvia!

    Elätte omaa elämäänne ja muiden mielipiteitä tai kritiikkiä on turha kuunnella. Tiedätte itse parhaiten. Omasta mielestäni ratkaisunne kuulostaa aika ideaalilta tässä tilanteessa. Ja eiköhän suuressa osassa maailmaa ole aivan luonnollista, että aikuiset lapset elävät samassa taloudessa vanhempiensa kanssa - meillä on vain vallalla tällainen kummallinen pärjäämisen kulttuuri. Pitää pärjätä ja selviytyä yksin, vaikka mikä olisi. Ei tarvitse, jos on vaihtoehtoja. Toivottavasti vähitellen mennään takaisin siihen, että arjen jakaminen muiden kanssa olisi luonnollista. Siitä hyötyisivät monet: niin lapset, nuoret aikuiset kuin vanhuksetkin. Ja kaikki siitä väliltä :).

    Kauniita kevätpäiviä - Kirkkonummi on hyvä paikka elää :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hanne! Ja niin oikeassa olet!
      Kauniita kevätpäiviä myös sinne!

      Poista
  4. Voi Eve, en ole (sattuneesta syystä!) ehtinyt blogata tai lukea muiden blogeja kuukausiin. Nyt ehdin ja tulin kovin surulliseksi, kun luin miten vaikeeta teillä on ollut. Mutta onneksi Oliver on kuvissa niin kovin iloisen ja onnellisen lapsen näköinen! Aivan mahtavaa, että siun vanhemmat pystyy tuolla tavalla teitä auttamaan! Siulla on ihanat vanhemmat! Ihan sama, mitä muut ajattelee - lapsen etu on tärkeintä ja siihen vaikuttaa myös hyvin paljon vanhempien mielenterveys. Aina, kun tuntuu, että pää leviää tässä uudessa arjessa, lohdutan itseäni sillä tiedolla, että lapsi onneksi kasvaa koko ajan ja itsenäistyy. Pian se jo kävelee ja leikkii yksinään ja kaikki alkaa muutenkin mennä taas ihan kivasti. (Ja sit tulee toinen lapsi...!) Kaikkea hyvää sinne Kirkkonummelle, siulle iso lämmin halaus ja Oliverille pusuja! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pupuce! <3 Ja tosiaan onneksi Oliver on kaikista hankaluuksista huolimatta kovin onnellinen ja onnekas lapsi ja kasvaa kovaa vauhtia ;) (mut tuota toista lasta en kyllä ainakaan toistaiseksi kaavaile.. hahah). Haleja ja pusuja myös sinne!

      Poista
  5. Kauniita kuvia! Näyttää ihanalle tuo teidän uusi kotimaisema.

    Jokainen tietää itse, mikä itselleen (ja perheelleen) on parasta. Aina on maailmassa neuvojia, jotka tietävät miten asiat "pitäisi" tehdä. Minusta rohkea ja vastuullinen ihminen / vanhempi pyytää apua tarvitessaan ja on ihanaa, että vanhempasi ovat sitä teille antamassa.

    Toivon aurinkoa ja onnea kevääseenne ja tulevaisuuden suunnitelmiinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Menninkäinen! Näin on!
      Aurinkoisia päiviä myös teille! :)

      Poista
  6. Varmasti paras vaihtoehto teidän tilanteessa! Teillä on ollut sen verran rankkaa nyt viimeinen vuosi, että turvaa ja lepoa tarvitsette ja te itse tiedätte mikä on teille paras vaihtoehto. Ihanat vanhemmat sinulla on, kun tarjoutuivat tähän!

    Oikein hyvää vointia ja toivon mukaan rauhallista kevättä! Ihana Oliver!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuula ja hyviä vointeja myös sinne! :)

      Poista
  7. Tuo kuulostaa oikein hyvältä ratkaisulta tähän hetkeen ja kuten monet jo kommentoivatkin, niin eihän siitä kannata todellakaan välittää mitä muut ajattelee. Teille tuosta on varmasti iso apu, kun on enemmän käsipareja auttamassa kaikissa arjen touhuissa. Ja on ihan ymmärrettävääkin, ettei töihin paluu ole tässä hetkessä ehkä ensimmäisenä mielessä, mutta toivottavasti tilanne tasoittuu pian. Ihanaa kevättä teille! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Riia! Juuri näin, onhan tämä arjen pyörittäminen nyt paljon helpompaa kun niitä käsipareja tosiaan löytyy tuplaten :). Hyvää kevättä myöskin!

      Poista
  8. Onnea uuteen kotiin! Kirkkonummella on paljon upeeta luontoa, jossa on tullut seikkailtua enemmänkin. Mennään joku kerta yhdessä kiertämään Meiko tai jotain muuta kivaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nella! Joo täällä on kyllä tosi ihania paikkoja! Näin tehdään!

      Poista
  9. Ihanaa että vanhempasi pystyvät ja haluavat auttaa, toivottavasti teilläkin lähtee käyntiin helpompi jakso, ja pian! Kovasti tsemppiä sinne teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Satu! Toivotaan niin, varmasti kesä ja lämpimät säät myös vähän helpottavat :).

      Poista
  10. Minusta tuo kuulostaa oikein hyvältä ratkaisulta!
    Eihän teitä kukaan siinä pakota loppuikäänne olemaan. Nyt vain otatte vastaan kaiken tuen ja avun mitä satutte saamaan. Tilanne tasaantuu aikanaan, ja sitten saattaakin jo tehdä mieli asua ihan omissa nurkissa. Hienoa, että on isovanhempia jotka ovat valmiita tukemaan :)

    Ja piha! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin Stazzy, nyt vain elellään päivä kerrallaan :)!
      Ja tosiaan PIHA <3!

      Poista

© Supersankarigeeni

This site uses cookies from Google to deliver its services - Click here for information.

Blogger Template Created by pipdig