Siitä kuinka poistuin mukavuusalueeltani ja päätin herättää nukkuvan supersankarini. Blogi haaveiden toteuttamisesta, tavoitteiden asettamisesta, itseen uskomisesta, urheilusta, hyvinvoinnista ja kaikesta mitä rakastan.

torstai 23. tammikuuta 2014

Varkaana omassa kodissa

Eräs ystäväni kävi eilen kyläilemässä neljäkuisen vauvansa kanssa. Siinä katsellessani toista ja aivan toisenlaista vauvaa, en voinut muuta kuin todeta että toisilla tosiaan on hieman helpompaa... Kaiken huippu oli, kun vieraani tekivät lähtöä ja vauva nukahti alta aikayksikön turvakaukaloonsa toppavaatteet päällään. Tuota ei olisi tapahtunut meillä, ei kuuna päivänä. 

Muistan myös naurahtaneeni eräälle Facebook-statukselle, jossa mammatuttavani kertoi väsymyksestään, kun vauva oli alkanut heräilemään 2-3 tunnin välein joka yö. Meidän pikkuiselle kun 2-3 tuntia on hyvä saavutus. Viime aikoina nukkumaan mentyä ensimmäinen herätys on ollut puolen tunnin päästä nukahtamisesta. Eilinen oli poikkeus ja ehdin jo ihmettelemään, että mahtaako kaikki olla hyvin, kun ensimmäiseen heräämiseen meni 2,5 tuntia. 

Paras tapa välttää ylimääräisiä heräilyjä on mennä itse nukkumaan samaan aikaan... mutta missä välissä sitä sitten rentoutuisi tällaisten asioiden parissa kuin bloggailu? No ei koskaan. Niinpä vaihtoehtona on hiippailu omassa kodissa. 

Sanotaan, että vauva kannattaa totuttaa ääniin, mutta se on helpommin sanottu kuin tehty. Kyllä sitä meilläkin ollaan yritetty, ihan pienestä asti, mutta ei sitä vaan koko ajan voi yrittää jos siitä ei mitään tule, pakkohan vauvankin on saada nukkua ja vanhempien tehdä jotain muutakin kuin nukuttaa vauvaa.

Monet kerrat olen tuntenut itseni varkaaksi omassa kodissani ja voin todeta, että äänettä liikkuminen ei todellakaan ole helppoa puuhaa. Ihmettelenkin, miten ne aina elokuvissa kykenevät muka liikkumaan täysin äänettä läpi talojen, avamaan ja sulkemaan ovia ja tekemään ties mitä temppuja? No, toki sekin on helpompaa jos kyseessä on paikka, jossa taustamelu on jatkuvaa. Näin on esimerkiksi Santo Domingossa, jossa kaupungin äänet eivät täysin hiljene koskaan. Öisin jo pelkät sirkat tuottivat voimakkaamman taustakohinan kuin mitä täällä Espoon montuilla on mahdollista saada aikaan. Täysin suljettu talo on taustalla pauhaavasta televisiostakin huolimatta niin hiljainen, että tässä muutamia asioita, joita meillä ei vain voi tehdä pelkäämättä heräämistä: 

- Puhua normaaliin ääneen (ellei paikalla ole montaa ihmistä ja puhe ole jatkuvaa) 
- Puuhastella keittiössä, esim. laittaa tiskejä 
- Aivastaa
- Käyttää mikroa
- Pitää puhelimen ääniä päällä (tai edes puhua puhelimessa)
- Näpytellä tietokoneella liian lähellä makuuhuonetta
- Kävellä ympäri asuntoa välttelemättä niitä kohtia joissa lattia narisee eniten (kuka tämän laminaatin on oikein asentanut?!)

Kaikkeen silti tottuu, eikä tarkoitukseni nytkään ole valittaa. Mieluummin istun vaikka kaikki illat patsaana tuolissa, kunhan saamme olla yhdessä kotona ankean sairaalahuoneen sijaan. Kunhan vain kerron että näin meillä. Eikä mikään vaihe ole ikuinen, vauva kasvaa ja unirytmit muuttuu alituiseen. Varmasti meilläkin jossain vaiheessa päästään täysiin yöuniin. Sitäpaitsi voihan tämänkin ottaa positiivisesti ja olla ylpeä siitä, että olen edelleen järjissä ja voimissa (ainakin melkein), vaikken ole vuoteen nukkunut yli kolmea tuntia putkeen. Se tosin on myös omaa syytäni, kun en siinä vaiheessa tajunnut nukkua kun vauva onnistui usein ottamaan 5 tunnin unia ennen ensimmäistä yöheräämistään. 

Pakko tosin myöntää että olen jo miettinyt kuinka mukavaa olisi esimerkiksi omistaa läppäri, jonka näppäimistö olisi täysin hiljainen...

Invataksiksinakin tunnettu kävelytuoli helpottaa kummasti elämää, etenkin ruoanlaittoa/ Paukkupakkasilla ulkoilu on pelottavaa puuhaa/ Kannattaa ottaa kuvia paskaisen peilin läpi... jos siivoaminen ei muuten onnistu, niin vauva kantoreppuun - myös oiva tapa aiheuttaa itselleen niskajumit/ Rullallinen vessapaperia revittynä ruokapöydän alla - normijuttu/ Pinnasängyssä on kiva tehdä kaikkea muuta kuin nukkua/ Parhaat unet saa vanhempien sängyssä - nykyään tosin aika vaarallista puuhaa, kerran jo pudottiin lattialle ja nyt jopa käännytään ihan itse mahalleen nukkumaan!


SHARE:

19 kommenttia

  1. voin kertoa että meillä oli ihan samanlainen vauva-arki kun teilläkin. Silloin kun joskus yritin valittaa että on vähän rankkaa niin sain kuulla muilta tietäviltä äideiltä että vauvat nyt vaan itkee tai vauvat nyt vaan ei nuku kovin hyvin. Mutta kun siinä on eroa että nukkuuko "ei kovin hyvin" vai herääkö puolentunnin/tunnin välein joka yö. Tai siinä itkeekö vauva koko ajan paitsi silloin kun ei nuku vai kitiseekö silloin tällöin kun haluaa huomiota... En edes muista kovin paljon tuosta alusta koska olin kävelevä zombie, mutta siitä selviää koska ei ole muuta vaihtoehtoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaapa tutulta! Meillä oli pojalla paha refluksi ja se ensimmäinen puoli vuotta oli oikeasti pelkkää itkua. Itkua hereillä ollessa, itkua nukuttaessa, itkua pojan herätessä AINA puolen tunnin päästä nukahtamisesta. Päivä meni väsynyttä ja itkevää vauvaa nukuttaessa, öisin väsynyttä ja itkevää lasta kannellessa. Ja sitten kun siihen tuli joku sanomaan, että vauvat nyt vaan itkee niin lievästi sanottuna hermot meni!

      Poista
    2. Voih... on se kuitenkin niin helpottavaa kuulla ettei ole ainoa joilla on ollut "hieman" hankalampaa... Joskus kun tuntuu niin tyhmältä kun varsinkaan ne joilla ei itsellään ole lapsia eivät oikein ymmärrä että miten se nyt voi olla niin hankalaa... toiset kun tekevät vaikka ja mitä pienistä lapsistaan huolimatta... :/

      Poista
  2. Ah ihanaa, että jotkut muut tietävät prikulleen millaista meillä oli ensimmäinen vuosi ;) (tai no, eihän se itse tilanne ole ihanaa, mutta jotenkin lohduttaa, että joku muukin on katsellut ystävien nukkuvia vauvoja hieman kateellisena..) Meillä poika alkoi pikkuhiljaa saada unenpäästä kiinni siinä vuoden kieppeillä. Nyt 1v5kk herää normaaleina öinä kerran, hampaitten tehdessä kipeää tietenkin vähintään sen 10 kertaa edelleen..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ah, juuri niin! On se vaan niin ihanaa kuulla - ja varsinkin että teillä on helpottanut.. meillä on vielä pari kk aikaa siihen 1v ikään, eli toivoa elätellään että joskos vaikka sitten jo... ;)

      Poista
  3. Ei väitä edes osaavani kuvitella millaisessa väsymyksessä teidänlaista arkea elävä perhe (etenkin ne vanhemmat) kulkee päivästä toiseen, mutta tuohon hiljaa olemiseen osaan minäkin samaistua. Välillä meinaa naurattaa omat puuhat kun yrittää kovin hiljaa jotain tehdä. Voin kertoa, että puurappusen makuuhuoneen oven vieressä ovat toistaiseksi pahin viholliseni - ihan hirveä natina aina jollain portaalla ja sitten sydän kurkussa jää kuuntelemaan, että "heräsiköhän se nyt?!". Tsemppiä hissutteluun :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iiih, voi ei!!! Meillä on tilanne hieman helpottanut nyt kun olemme muuttaneet isompaan asuntoon ja vielä sellaiseen jossa ovet oikeasti pitävät ääniä, eli nyt saavat muut sentään elää - sillä välin kun minä koomailen makkarissa yökukkujan vierellä..

      Poista
  4. Voi,miten tuttua! Meillä oli just noin kun keskimmäinen oli vauva. Puhuttiin kuiskaamalla,telkkari äänettömällä,keittiössäkin sai varoa ettei mikään kolahda,puhelin äänettömällä - jos se soi piti hiippailla vessaan tai parvekkeelle,varoen ettei ovi narahda...Tota jatkui kunnes poika oli n. 1,5 vee. Silloin tapahtui pieni parannus, ei herännyt enää ihan joka ääneen - muttei kuitenkaan voinut ajatellakaan puhuvansa normaalisti,tiskaavansa/laittavansa tiskikonetta päälle vaikka ovi ois kiinni tms. Meillä ei lisäks ollut makuuhuonetta vaan nukuttiin olkkarissa,joten päikkäriaika oli yleensä aikamoista paikallaan oloa. Vauva ei myöskään nukkunut vaunuissa jos ne oli paikoillaan,eikä kävellessä jos ohi meni mopo,äänekkäämpi auto,tai joku kulki ohi/lähellä puhumassa.
    Meillä herättiin myös öisin 30-40 minuutin välein,päikkärit oli ensimmäisen 10 kuukauden aikana max. 30 minuuttia kerralla.Mä olin täysin zombie tossa vaiheessa,lapsen isästä ei apua juurikaan ollut...
    Kun poika täytti 2,nukkuminen muuttui kuin taikaiskusta. Poika alko nukkumaan yöt läpeensä (nojoo,saatto herätä 2 kertaa,mutta sitä ei ees lasketa :D). Nyt on 6-vuotias,eikä ihan pieneen herää.Eli siis tarvitaan lähinnä kattilan paukutusta,moottorisahan ääntä tms. jotta jätkä heräis ;)
    Esikoinen ja kuopus on aina omistaneet suht hyvät unenlahjat,ja kaikilla kuitenkin samat lähtökohdat - totutettu (tai yritetty) ääniin yms. Niin ne vaan on erilaisia :)
    Toivottavasti teillä helpottaa myös ajan kanssa, tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voih, kuulostaa ihan samalta, on niin helpottavaa lukea näitä.. mutta hyvä että nuo ajat ovat jo teillä menneet ohi... meillä tosiaan nyt on elo hieman helpompaa kun on isompi koti ja seinät ja ovet ei oo ihan pahvia... mutta öisin kyllä heräillään edelleen... mutta kyllä se tästä :) Ja kiitos!!

      Poista
  5. Ei voi muuta sanoa, kun että jaksamisia! Sillä meillä Kisulla ollut aina hyvät unenlahjat, kuhan sen vaan saa nukkumaan. Vähän kyllä mietin, miten Dommareissa nukkuu vaikka katu täyttä musiikkia ja ääniä, mutta ei ollut mitään ongelmaa.. Koita kestää ja toivotaan pitempiä yöunia! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, se on kun on niin jatkuvaa se taustamelu siellä että siihen turtuu... ja kiitos! Kyllä tää tästä, kunhan vaan ei jää ite kukkumaan pitkäksi aikaa kun Oliver on mennyt yöunille niin kaikki on fine :).

      Poista
  6. Meillä vauvojen virkaa hoitaa noi kaks karvakasaa, joten en tosiaankaan osaa kuvitella tuota. Minusta saa valittaa, jos on väsynyt, ei silloin ole huono vanhempi tai rakasta sen vähempää lastaan kuin unikeonkaan vanhempi. On tottakai ihanaa, että saatte olla omassa kotona, eikä sairaalassa.
    Sen kyllä olemme mekin huomanneet, kuinka hiljaista suomalaisissa kodeissa on! Kun palaa Espanjan reissulta kotiin, tulee itsellekin tunne, että pitää hiippailla ja kuiskia, kun on niin hiljaista.
    Tsempit ja Nukkumatin unihiekkaa iso kasa teillepäin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!! Ja näin on... välillähän se on ihanaa kun on hiljaista mutta liika on kyllä liikaa :D

      Poista
  7. Uniasiat ovat kyllä varsinaisia... aina jollakulla on se täydellinen neuvo, joka "on toiminut meidänkin lasten kanssa". Muuten teet väärin.

    Tsemppiä. Mahtaa olla väsymys. Meillä Tirppana nukkuu yöllä aika kellontarkasti kolmen tunnin pätkiä. Sitten joskus aamusta otan sen kainaloon, tungen tissin suuhun ja nukutaan molemmat. Ainakin siihen saakka, että hää tajuaa, ettei tissi olekaan enää suussa ja sitten kokovartalosätkitään. Ääniarka se ei onneksi ole. Vissiin se eka sairaalakuukausi opetti nukkumaan. Eli kun lapsi nukkuu yläkerrassa niin alhaalla saa suunnilleen juhlia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hyvä että teillä se sairaalakuukausi opetti nukkumaan.. meillä kun sairaalakuukauteen loppui nukkuminen.. :D. No, saattoi vaan osua juuri siihen aikaan kun tuo uniaika on muutenkin koetuksella.. Niin ja tosiaan, välillä manaan sitä että itse olen aiheuttanut tissiriippuvuuden pienelle kun olen halunnut ruokkia luomuna, mutta onhan se myös hyvä keino saada nopeesti edelleen nukkumaan ja pitkittää niitä omiakin unia aamulla! Ja tosiaan olen huomannut että myös niillä on niitä kaikenkattavia neuvoja joilla ei edes ole lapsia.. se vasta ottaa päähän...

      Poista
  8. Me ollaan tästä aiheesta puhuttu mieheni kanssa ja paljon, ystäväpiiristä kun löytyy paljon erilaisia vauvoja. Se on kyllä niin tuurista kiinni mitä sieltä masusta tulee, toivottavasti te jakselette hyvin teidän pienen kukkujan kanssa. Meillä on kaksi hyvää nukkujaa joten ei sen enempää siitä.....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, katteeks käy mutta ei voi mitään, yhtä ihaniahan nuo pallerot ovat erilaisuuksineen - nukkuisivat hyvin tai eivät :).

      Poista
  9. En tiedä onko tämä tyhmä kysymys, mutta onko olemassa jotain vauvojen korvatulppia? Näin äkkiseltään ajatellen semmoiset voisivat varmaan auttaa ääniin heräilyyn.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmmm.. enpä tiiä mutta mä en kyllä uskaltais laittaa kun ne korvat taitaa olla aika herkät muutenkin vielä.. mutta onneksi tosiaan tää hiippaastelu on hieman helpottanut uudessa kodissa! :)

      Poista

© Supersankarigeeni

This site uses cookies from Google to deliver its services - Click here for information.

Blogger Template Created by pipdig