Viimeiset kaksi viikkoa eivät ole olleet mitään kovin riemukkaita. Olemme matkustaneet ambulanssilla, panikoineet päivystyksessä ja majailleet vuorotellen Jorvin lastenosastolla ja Lastenklinikan sydänosastolla... Oliverin rytmihäiriöt ovat pelotelleet meitä oikein urakalla, eikä tilannetta olla vieläkään saatu kuriin. Kaksi päivää ilman kohtauksia sai meidät jo toivomaan että nyt lääkitys olisi kunnossa, mutta ei, taas viime yönä sydämeni nousi kurkkuun kun Oliverin sydänkäyrä alkoi piippaamaan lukua 243. Niinpä blogin hiljaiselo jatkuu kunnes pääsemme takaisin kotiin.
Tosin eilen juuri harmitellessani että muistaneeko Oliver kotia enää ollenkaan, joku totesi että Oliverin koti on siellä missä olemme yhdessä. Niinpä pienestä sairaalahuoneesta on tullut väliaikainen kotimme.
Kovin kauaa ei kyllä mieli jaksa pysyä virkeänä monitorin lukuja tuijotellessa kovalta lattian nurkkaan ahdatulta patjaltani... mutta kuten olen jo aiemmin kirjoittanut, tekisin mitä vain kunhan pikkuiseni olisi kunnossa ja sen vuoksi tämäkin on vain jaksettava ja pidettävä itsensä positiivisella mielellä, jotta pieni rakas jaksaisi pysyä yhtä virkeänä ja iloisena kuin tähänkin asti kaikista inhottavista toimenpiteistä huolimatta...
Toivotaan että joulukuu tulisi pian ja toisi mukanaan onnellisen arjen jouluvalmisteluineen meillekin siellä omassa kodissa! :)
Oi voi. Voimia ja iso halaus teille!!
VastaaPoistaKiitos Agaba! <3
PoistaPaljon voimia taaltakin pain koko perheelle! <3
VastaaPoistaKiitos Sugar! <3
PoistaVoi ei...voimia hirmusti teille kaikille <3
VastaaPoistaKiitos Tiia! <3
PoistaPaljon voimia ja jaksamisia ja tsemppejä pikku Oliverille.Olen vapaaehtoistöissä paikassa,jossa korjataan sydänvammaisten lasten sydämiä (kehitysmaista tulleita) ja toivottavasti Oliverinkin sydän hoidetaan niin ettei tulevaisuudessa tarvitse sen vuoksi murehtia.
VastaaPoistaKiitos Jael! Joo, on ollut ihanaa lukea kirjoituksiasi vapaaehtoistöistäsi ja nyt varsinkin kun nämä sydänasiat koskettaa omaa pikkuista, on niin hienoa kuulla tarinoita muista pienistä jotka ovat saaneet hyvää hoitoa! :) Toivotaan että Oliverin rytmihäiriöt pysyisivät tulevaisuudessa poissa itsestään eikä tarvisi tehdä leikkausta, mutta joka tapauksessa kyseisessä operaatiossa (ablaatio) on onneksi varsin pieni riski ja olen kiitollinen siitä että täällä on niin hyviä kardiologeja Ollia hoitamassa :).
PoistaKovasti tsemppiä ja voimia sinne!
VastaaPoistaKiitos Tytti! <3
PoistaHaleja täältä yhdeltä tuntemattomalta ruudun toiselta puolelta! Voin vain kuvitella tuon tunteen. Jaksamista!
VastaaPoistaKiitos haleista Saana! Ja et sä enää täysin tuntematon ole, mä pidän sua jo melkein naapurinani ;).
PoistaPaljon voimia ja jaksamista kaikille kolmelle. Toivottavasti kaikki järjestyy pian ja pääsette oikeeseen kotiin ja omaan sänkyyn nukkumaan.
VastaaPoistaKiitos Annika! <3 Oli kyllä ihanaa nukkua viime yö omassa sängyssä!!!
PoistaPaljon voimia kaikille kolmelle!
VastaaPoistaKiitos Tuula! <3
PoistaToivottavasti Oliverin lääkitys saadaan kuntoon ja pääsette kotiin pian! Onneks Oliver on kuitenkin niin pieni vielä ettei sillä tosiaan hänen kannaltaan ole niin suurta merkitysta missä olette, kunhan on äiti ja isi vieressä viihdyttämässä.
VastaaPoistaNiinpä, sen vuoksi onkin myös koettu iloisia ja nauruntäytteisiä hetkiä kun eihän se Oliver siitä pahemmin välittänyt että hengailtiin siellä osastolla.. toki päivittäiset ekg:n ottamiset ja verenpaineen mittaamiset vähän väliä olivat inhottavia, mutta niihinkin pikkuinen ehti aika hyvin tottua tuona aikana.. kaikista hirveintä oli kun laitettiin kanyyliä päähän, kun verisuonet olivat niin piilossa ja raukka huusi pupillit laajentuneena niin kovaa kuin keuhkoista lähti...
PoistaVoimia!
VastaaPoistaKiitos Tiina! <3
PoistaPaljon voimia ja tsemppiä teille kaikille kolmelle! Todella toivon että pian pääsette nauttimaan yhdessäolosta omassa kodissamme!
VastaaPoistaKiitos Laura! <3
PoistaTietenkään koira ei ole sama kuin lapsi, mutta mulle karvavauva on maailman tärkein ja viime viikkoina sen ollessa sairaana olen ollut itsekin aika syvissä vesissä. Nyt alkaa onneksi jo helpottaa... tuo huoli rakkaimmasta on ihan hirveä tunne. Voimia ja toiveita rauhallisemmasta joulukuusta teille!
VastaaPoistaKiitos Kea ja pikaisia paranemisia Javalle! <3
PoistaVoimia teille kaikille! Toivottavasti kaikki järjestyy pain! <3
VastaaPoistaKiitos aNNa! <3
PoistaVoi ei :( voimia ja jaksamisia!
VastaaPoistaKiitos Suklaasydän! <3
PoistaVoi hurja! :( Toivottavasti pääsette pian kotiin!
VastaaPoistaNo, kovin pian ei päästy mutta nyt kuitenkin ollaan kotona! :)
PoistaSydäntä kouraisi tätä lukiessa. Otan siis todellakin osaa, ja lähetän maailman suurimmat positiiviset energiat Oliverille, jotta parantuisi. Kävimme muuten luokan kanssa teidän Puutamolla kylässä - niin kiva visiitti! S aina välillä kyselee sinusta. :) Kaikkea hyvää! T. Anu
VastaaPoistaOliver voi onneksi hyvin kaikesta huolimatta! Ja juu, kuulinkin että olitte käyneet versaalla.. harmi kun en itse oo paikalla.. On kyllä ollut tarkoitus tulla moikkaan S:ää ja sua sinne koululle mutta eipä tässä oo oikeen ehtinyt... mut ehkä mä tässä joku päivä sinne asti ehdin! Kerro terkkuja sinne... ja kiitos Anu! <3
PoistaJaksamista teille kaikille, nyt vasta luin postauksesi!
VastaaPoistaKiitos Satu! <3
Poista