Siitä kuinka poistuin mukavuusalueeltani ja päätin herättää nukkuvan supersankarini. Blogi haaveiden toteuttamisesta, tavoitteiden asettamisesta, itseen uskomisesta, urheilusta, hyvinvoinnista ja kaikesta mitä rakastan.

maanantai 30. syyskuuta 2013

Blogi, älä kuole älä!

Puoli päivää poissa kotoa, kaukana tiskeistä, pyykeistä ja yleisestä kaaoksesta ja heti tuli niin kova hinku kirjoitella blogiin, että oli pakko tulla sanomaan moi, vaikka ulottuvilla onkin vain tämä typerä tabletti ja sen tuoma rajoittuneisuus kirjoittamiseen....

Olen huomenna menossa toistamiseen visiitille hierojalle vanhempieni alakertaan (niskajumien jumalia huutelen apuun varmasti läpi syksyn), joten päätin suoda O:lle mummula-aikaa oikein olan takaa ja tulla ihan yökylään. Saapahan Carloskin nukkua edes yhtenä aamuna pitkään, yleensä kun minä olen yösyöttöjen jäljiltä niin taju kankaalla, että C hoitaa aamuvaipat ja "leikit" ennen töihinmenoa sillä välin kun minä nautin pienistä aamu-unista... Ihmekös tuo onkin turvautunut Prismasta kolmellakympillä löytämäänsä kahvikoneen voimaan joka ikinen aamu siitä lähtien kun tuo masiina taloon saapui. Kieltämättä on kyllä minunkin nenähermoja kutkuttanut tuo keittiöstämme leviävä kahvilamainen cappuccinon tuoksu, mutta edelleen olen pidättäytynyt nollatoleransissa kofeiinin suhteen. Tai no, joskus tulee kyllä juotua kofeiinipitoista teetä jos ei muuta ole tarjolla.

Asiasta kolmanteen, tosin edelleen energiatasoihin liittyvään asiaan, nimittäin siihen "hot mamauteen", josta silloin joskus raskautuneena puhuin. Minähän tarkoitin tuolla lähinnä sitä, että mammailun ohella mieli pysyisi virkeänä ja jaksaisi olla kaikkea muutakin kuin kalsaripaidassa ja tukka sekaisin kulkeva äiti-henkilö. Itse olen kylläkin tähän asti ollut enemmänkin juuri tuo kalsaripaitainen tyyppi, joka lähinnä ihmettelee sitä, että missä välissä sitä pitäisi muka ehtiä huoliteltu naisihminenkin olemaan? Minulla kun ennestäänkin jo teki tiukkaa jopa jaksaa sheivailla molemmat sääret yhdellä kertaa, niin arvatkaa vaan miten on nykyään kulmakarvojen nyppimisien ja muiden suhteen. Nykyään en voi enää edes käsittää miten paljon aikaa sitä sai itsensä ympärillä kulumaan! Siis ihan muutenkin kuin itsensä puunaamisen ympärillä... Tai yleensä sekin, että vaatisin jonkun (lue: Carloksen) kiinnittävän minuun huomiota esimerkiksi jalkapallopelin sijaan on alkanut tuntumaan kovin itsekeskeiseltä. 

Niin. Tähän asti pääsin viime keskiviikkona. Enää en muista mitä muuta oli sanomani tuohon hotteiluun liittyen, mutta väliäkö tuolla, sillä tiivistettynä asiahan menee näin: olen hyvin kaukana siitä kiiltokuvan kauniista jumppaavasta ja kahvittelevasta mamasta. Sen sijaan olen väsynyt, niskajuminen, stressaantunut, urheilua kaipaava vanha pie..., joka vaan kerta toisensa jälkeen täälläkin märisee ettei ehdi blogiakaan kirjoitella. Silti, viis siitä, sillä väsymyksestä ja huolista huolimatta olen niin kovin onnellinen. Niin monta pientä ja suurta asiaa sitä vasta käsittää kun vierellä on pieni lapsi. Niin mahtavaa on kun kadulla tulee vastaan pieni tyttö ja hänen isä, jonka kasvoilla loistaa juuri se sama onnellisen hölmön ilme, jonka löydän meidän kahden onnellisen vanhemman kasvoilta joka päivä. Tämä nyt vain on jonkin aikaa tällaista. Kyllä minä vielä tännekin jossain vaiheessa ehdin, vaikka välillä tuntuukin että koko blogi on pelkkä muinaisjäännös. 


SHARE:

10 kommenttia

  1. Täällä on kuitenkin vielä porukkaa lukemassa... älä huoli. Itsestä tuntuu välillä ihan samalta vaikkei lasta edes ole. Millonkohan hoidin viimeksi kulmakarvojani? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hyvä ja kiva tietää etten ole ainoa laiska puunaaja ;)

      Poista
  2. Olipa mukavan elämänmakuinen postaus. :) Tsemppiä sinne!

    VastaaPoista
  3. Ihanat kuvat:-) mä muistan ekasta vauvavuodesta ettei itselle riittänyt lainkaan aikaa(tosin jouduin palaamaan duuniin kun lapsi oli 7kk) joten selvääkin on ettei sitä jaksa olla mikään hotmama tai tänne paljon/ kirjoitella.kyllä me lukijat täälä pysytään.....teitkö siis tämän postauksen tabletilla? Mun tabletilla sellainen on melkein mission impossible;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa jos pysytte!! :) Ja uhh, mä kun hermoilen sitä että pitäis ens kesänä palata töihin.. :/
      Ja juu, kirjoitin tabletilla ekat kolme kappaletta ja sitten koko homma jäi kesken... onnistuu joten kuten kun käytän blogger-sovellusta ja pidän tablettia pystyasennossa... vaaka-asennossa ei kyllä onnistuis..

      Poista
  4. Kiva kuulla kuulumisia! Mutta tosiaan, kyllä me täällä pysytään, vaikka postauksia tuleekin harvemmin. Nauti suloisesta vauvelista :)

    VastaaPoista
  5. Voi ei hätää, aikasihan menee mitä mainoimman ja ihanimman syyn vuoksi muualle. :)
    Nauttikaa päivistä ja hetkistä.

    VastaaPoista

© Supersankarigeeni

This site uses cookies from Google to deliver its services - Click here for information.

Blogger Template Created by pipdig