Minä olen äärettömän huono lukemaan ohjeita tai yleensäkään seuraamaan sääntöjä. Innostun monista asioista, mutta asiat tuppaavat jäämään vähän puolitiehen, koska en millään jaksaisi haaskata energiaani perehtyäkseni asioihin sen tarkemmin. Niinpä monet jutut tuleekin opittua kantapään kautta, soveltaen ja säätäen... Noh, mutta itse asiaan.
Yritän siis osallistua
Destination Unknown-blogin Satun innoittamana
Instagram Travel Thursdayhin, koska uuden puhelimeni myötä olen vihdoinkin päässyt ihan oikeasti Instagramiakin käyttämään. Torstai meni jo menojaan, ja vaikka yritys olikin kova saada tämä kuvapläjäys ilmoille ennen vuorokauden vaihtumista, taisi tässä käydä vähän samoin kuin niiden päivän kuvien kanssa... No, pieni palleroiseni, temperamenttinen ja hyvin vaativa tapaus O menee kuitenkin aina edelle, joten näillä mennään varmaan jatkossakin.
Temperamentista huolimatta olemme löytäneet ainakin yhden asian, josta tuo jälkikasvumme tykkää. Ja se on autossa istuminen ja ympäriinsä käveleskely (rauhoittaa kai sopivasti pikkuisen herkkää vatsaa ja samalla vanhempien väkisinkin herkistyviä hermoja). Niinpä innostuimme taas viime viikonloppuna hurauttamaan kotiseutumatkailun merkeissä Hankoon.
Joku siellä varmaan naurahtaa, että no vitsit mitä matkailua, ai että ihan Hankoon saakka on päästy! Onhan se varmaan vähän kuin minä pitäisin retkeä Nakkilaan matkailuna, mutta tosiasia on se, että kumpikaan meistä ei ollut koskaan käynyt Hangossa! Minä tosin olin taannoin Googlemapsin avulla tehnyt muutamat kierrokset tuolla etelän kesäkaupungissa, haaveillessani muuttavani johonkin edes hieman pienempään ja idyllisempään kaupunkiin kuin mitä tämä kehäteitä pursuava haja-asuttu Espoo on...
No, kerrankin todellisuus näytti vielä aurinkoisemmalta kuin kuvitelmani, sillä minä tykästyin Hankoon aivan täysin! Saattaa olla että keskitalven jäätävä merituuli saisi minut toisiin ajatuksiin, mutta nyt päivä oli mitä mainioin ja Hanko oli täynnä elämää. Meneillään oli niin ratsastuskilpailuja kuin motskarikaverien joukkotreffejä, mutta se mihin minä eniten ihastuin oli se meri, kalliot, merisavu sekä pikkukaupungin fiilis! Ajatelkaa, tiedän yhden ainoan hankolaisen ja kappas vaan, eiköhän me satuttu törmäämään kadulla.
Aikamme kului suurimmaksi osaksi ruokaillessa ja rantakadulla kävellessä, eikä meriveteen tullut astuttua varpaallakaan, mutta Hangon Makaronitehtaan ruoka oli hyvää ja paikka käymisen arvoinen myös sisustuksensa vuoksi. Myös Hangon arkkitehtuuri saa minulta erikoismaininnan. Kauniit vanhat puutalot luovat juuri sitä tunnelmaa, mitä ympäristöstäni kaipaan. Kuvat jäivät valitettavasti vähiin, mutta seuraavalla kerralla sitten, sillä Hankoon tulemme varmasti palaamaan!
Ja toivottavasti ei nyt mennä taas liikaa sääntöjen vastaisesti, sillä vain ensimmäiset kuvat ovat niitä Instagram-kuvia ja loput ihan vaan muita otoksia jotka eivät enää Instagramiin asti päätyneet...