Lähiöitä ja ostoskeskuksia

Perjantai-ilta Sabadell cityssä, tuuletin hurisee ja vauva tuhisee vieressäni. Tänään ja eilen olemme vähän kierrelleet lähiseudulla, tekemättä kuitenkaan mitään kovin mainitsemisen arvoista. Eilen löysimme itsemme esimerkiksi La Llagosta-nimisen kyläpahasen hammasklinikan vessasta vaihtamasta vaippaa sekä La Roca Village-nimisestä merkkivaatteiden outlet ostoskeskuksesta, joka kuhisi paikallisia snobishoppailijoita. Auringonlaskua katseltiin Terrassassa  kavereiden tuuliselta parvekkeelta, Montserrat-vuoren siintäessä horisontissa.

Tänään hairahduimme menemään taasen ostoskeskukseen. Mielessä oli hetki viileää ilmaa, mutta päädyimme Barcelonan puolelle La Maquinistaan, jonka käytävät ovat ulkoilmassa, joten se siitä viileydestä. Jos tarkoituksena olisi ollut ostaa jotain, La Maquinistasta olisi kyllä löytynyt vaikka mitä. Suomen ostosvalikoimat tuntuvat niin takapajuiselta täkäläisen valikoiman rinnalla. Tosin samapa tuo, minä kun en ole niin innokas shoppailija kuitenkaan...

Jos muuten aiemmin on tullut kirjoitettua siitä kuinka tylsän näköisiä asuinalueita Suomesta löytyy, niin kyllä nämä Barcelonan seudun lähiöt vievät voiton. Täällä kun on vielä niin kuivaa, ettei puiden vehreys edes korjaa näkymää. Katsotaan joskos saisin napattua kuvia eräistäkin kaupungin tai valtion, minkä lie, vuokra-asunnoista...

(Tämä kuva on sieltä Terrassasta, joka nyt ei niin pahalta näytä)

Reissujuttuja reaaliajassa

Olen huomannut että reissujuttuja lukiessa kaikista kivointa on lukea niitä lähes reaaliajassa, kun matka on vielä meneillään. Silloin juttuihin tulee mukaan paljon enemmän pieniä yksityiskohtia, joita ei ehkä jälkikäteen tulisi mieleen kirjoittaa. Jälkikäteen jutuista tulee toki siistimpiä ja huolitellumpia, mutta epämuodollisuus ja epätäydellisyys on tietyissä asioissa vaan plussaa.

Itse olen kuitenkin ollut hyvin huono kirjoittelemaan mitään matkan aikana. Keskittymiskykyni ei tahdo riittää bloggailuun silloin kun on niin paljon kaikkea arjesta poikkeavaa meneillään. Kaiken lisäksi kuvien latailu, editointi ja tabletilla kirjoittaminen on niin pirun vaivalloista, että eipä sitä hirveästi huvita aikaa sellaiseen käyttää matkan aikana. No, nyt kuitenkin päätin yrittää postailla edes jotain, sillä tällä kertaa meidän reissun teemana on ottaa rennosti. Suurin osa paikallisista nähtävyyksistä on jo nähty aiemmilla visiiteillä, joten aikaa voi ihan hyvin kuluttaa vaan oleskeluun. 

Eilen kuitenkin suuntasimme treffaamaan Annikaa ja kiertelemään Gracian katuja. Retki sujui ihan hyvin, vaikka pikkuisten kanssa liikkeellä olo tuo mukanaan tiettyjä rajoituksia, joihin me 10 viikkoa vanhat vanhemmat emme ole vielä tottuneet. Keskittyminen muihin asioihin vauvan ohella on välillä vähän hankalaa... Oli kuitenkin tosi kiva nähdä Annikaa ja Nicoa, joista on alkanut tulla jo vanhat tutut, vaikka alunperin Annika ja minä tunnemme toisemme blogiemme kautta! Kuinka hauskaa... 

Reissussa!

Terveisiä täältä Barcelonan huudeilta! Halpojen lentojen innoittamana me otettiin ja lähdettiin 10 päiväksi tänne lämpöön kavereiden luokse hengailemaan, nyt kun Carloksellakin on vihdoin vähän lomaa töistä. Deadlinet jäivät odottamaan, mutta siitä viis, nyt nautitaan! Lentomatka O:n kanssa sujui yllättävän hyvin. Olin lähes paniikissa että tyyppi huutaisi koko lennon ajan, mutta sehän nukahtikin alta aikayksikön turvavyö päällä eikä edes huomannut kun kone nousi! Kysehän on siis vauvasta, joka ei tähän asti ole suostunut istuma-asennossa sylissä olemaan minuuttia kauempaa! Laskun aikana karjumista kesti jonkun aikaa, mutta eipä se enää siinä vaiheessa kauheasti haitannut kun tiesi että kohta se on ohi. Koneen koskettaessa maata huuto loppuikin kuin seinään.

Paljon ei olla aikaiseksi saatu, majaillaan ystävien luona Sabadellissa ja päivät kuluu lähinnä kolmen pikkuisen tahtiin. Tänään kuitenkin olisi tarkoitus hurauttaa Barcelona cityn puolelle ja käydä tsekkaamassa Gracian katubileet, joista Annika jo kirjoittikin blogissaan.

Kotiäiti = helppo nakki?

Loputon virta tarjouksia ja puhelinsoittoja. Kirjoja, kuvia, vaatteita ja kerhoja. Voi mamma-parkoja. Toki jotkut jutut ovat ihan kivojakin, mutta kun tarjonta on niin laajaa, minun kaltainen mamma vaan ärsyyntyy. Ei ainakaan minun vanhempainpäivärahalla aleta hullun lailla kaikkea krääsää hankkimaan... mutta kaipa me menemme samaan lokeroon kuin eläkeläiset. Kotisohvalta on niin helppo innostua kaikesta, kuten tv-kanavan vihannesleikkureista.

Yksi vuosi

Usein tulee huokailtua sitä kuinka aika rientää, mutta tällä kertaa minusta tuntuu, että tämä kulunut vuosi on ollut hyvin pitkä. Ei siksi, että se olisi ollut millään tavalla huono, vaan päin vastoin, se on ollut niin hieno ja tapahtumarikas. Vuosi sitten me ikuisuuden seurustelleet ja huomion keskipisteenä viihtymättömät laiskiaiset saimme vihdoinkin järjestettyä häät, joista tuli lopulta niin kauniit, että hääjuhlat yleensäkin saivat minulle aivan uuden merkityksen. Voisin fiilistellä häitämme vaikka ikuisuuksiin ja nyt odottelenkin innoissani että kaikki ystäväni menisivät naimisiin. Niin monet kun ovat vain piipahtaneet maistraatissa, joka sekin tietysti on ihan ok, mutta oih, kyllä ne hääjuhlat vaan ovat niin kivoja... 

Ja mitä nyt siihen tulee, että ensimmäinen vuosi naimisissa oloa olisi jotenkin vaikea, niin ei ainakaan meidän tapauksessa. Olen tyytyväinen siihen, että ne vaikeudet ja epävarmuudet tuli selätettyä silloin vuosia sitten, kun itse ei vielä ollut varma siitä kuka oli ja mitä elämältä halusi. Toki elämä joskus heittää häränpyllyä ja nupissa alkaa humista, mutta kyllä minä ainakin edelleen olen yhtä varma nyt kuin silloin vuosi sitten että tässä on se minun elämäni mies, kaikkine hölmöyksineen. Päivääkään en ole katunut. 

Te quiero mi Chico. 

Yritin valita kuvitukseksi otoksia joita täällä ei ole vielä näkynyt, mutta jos nyt tuli vähän toistoa niin ei kai se mitään. :D. 

Uusi harrastus?

Nyt, kun elämässäni on alkanut uusi vaihe ja arkirutiinit ovat jotain aivan muuta kuin ennen, olen alkanut kaipaamaan myös jotain muuta uutta, kuten uutta urheiluharrastusta, joka toimisi ikäänkuin terapiana tämän vauva-arjen keskellä. Ihan vielä en taida olla valmis lähtemään harrastuksien pariin (iltahuudot ovat vielä toisinaan aika intensiivisiä, vaikka toivoa on että koliikkivaihe olisi jo helpottamassa), mutta kieltämättä kroppani huutaa liikuntaa!

Kaikista helpointa olisi vain alkaa taas lenkkeilemään, pyöräilemään ja uimaan, sitä samaa triatlonia joka on aina kuulunut harrastuksiini, mutta nyt kaipaisin jotain uutta ja haasteellisempaa, jotain joka olisi ehkä hieman vuorovaikutteisempaa kuin kyseiset yksilölajit. Kuntosalilla käynti olisi myös ihan ok, mutta sekin on ainakin yksin niin pirun tylsää, että helposti sitä vaan jää kotiin jumittamaan jumppakassi lattialla... Jalkapallo, capoeira ja tanssi on jo koettu, eikä niistä mistään tainnut olla minun lajeikseni, mutta olisihan niitä vaikka mitä, kunhan vain uskaltaisi ja saisi aikaiseksi. Olisi kiva löytää joku juttu, jonka tämmöinen ruostunut muka-urheilija voisi vielä tässä iässä aloittaa ja päästä silti niinkin syvälle että siitä voisi tulla ihan vakituisesti osa elämää... mutta mikä? Itsepuolustusta tai kenties miekkailua? Löytyykö sieltä joku jonkun ehkä hieman erikoisemman lajin harrastaja? Suositteluja otetaan vastaan! 

Kuinka viettää hääpäivää?

Olemme tässä jo muutaman viikon miettineet mitä tekisimme yksivuotishääpäivänämme ensi sunnuntaina. Minä olen kuluttanut kallista aikaani (siis sitä vähäistä luppoaikaa jolloin voisi vaikka kirjoittaa blogia) selaten netistä Etelä-Suomen hotellitarjontaa, jos vaikka tekisimme viikonloppuretken taas jonnekin missä emme ole aikaisemmin olleet. 

Ensimmäisenä mieleeni tuli kylpylähotellit, mutta tosiasiahan on se, että (O:n ollessa tietenkin mukana) joutuisimme käymään kylpylän puolella erikseen, eikä siinä oikein ole mitään hohtoa. Seuraava ajatukseni oli lähteä Tallinnaan, mutta siitä tuskin tulisi laivamatkoineen mikään rentouttava retki, joten kuoppasin senkin idean aika nopeaan. Kolmas ajatukseni oli hakea vain joku hotellitarjous jostain mistä tahansa kaupungista, kuten Tampereelta tai Kotkasta, mutta siinä vaiheessa mieleeni tuli Napakymppi ja Kari Salmelainen tarjoamassa random-pariskunnalle viikonloppumatkaa Kokkolaan. Mielessäni kävi myös vuokrata mökki viikonlopuksi, mutta mieluummin kuitenkin olisin kerrankin tekemättä yhtään mitään kotitöitä, eikä myöskään hyttysten karkoittaminen O:n ympäriltä oikein houkuttele... 

Mitä siis voisimme tehdä? Tai minne mennä? Mikä olisi mahdollisimman rentouttavaa muttei liian kallista vauvan ollessa mukana? 

Viimeiset kuvat

Niin se heinäkuu sitten hurahti ohi. Photo a day-projektini ei oikein onnistunut toivotulla tavalla, mutta koska nämä kuvat kuitenkin puhelimessani roikkuivat, tässä vielä viimeiset päivän räpsyt. Ehkä sitten vuoden päästä paremmalla panostuksella uudestaan.

27.Black+White: Vaikka olen mielestäni tuijottanut ihan älyttömästi leffoja, on elokuvasivistyksessäni suuria aukkoja. En ole esimerkiksi nähnyt Casablancaa, siitäkään huolimatta että se löytyy omasta hyllystä! / 28.This is new!: Olin jo muutaman vuoden puhunut haluavani ostaa pikkuisen videokameran, jolla saisi vähän sujuvammin kuvattua pieniä kotivideopätkiä ja reissuvideoita. Nyt vihdoinkin kävimme tuon kamerapahasen ostamassa, tosin lähinnä O:ta kuvataksemme. / 29.Perspective: Perspektiivistä puhuttaessa minulle tulee edelleen mieleen ne kaikki perspektiivipiirustukset joita opiskellessa piti vääntää. Käsin tai koneella. Harmi vaan suurin osa niistä on hävinnyt tuhkana tuuleen minun polttaessani opiskelupaperini pallogrillissä terassillamme ennen Suomeen muuttoa. Joitain projekteja on sentään säilynyt. / 31.Workspace: Se mitä siitä on jäljellä. Kone lähti äitiysloman koitettua ja vain pöytä romuineen jäi jäljelle... 

30. Friendship

Instagram Travel Thursday: Hangon auringossa

Minä olen äärettömän huono lukemaan ohjeita tai yleensäkään seuraamaan sääntöjä. Innostun monista asioista, mutta asiat tuppaavat jäämään vähän puolitiehen, koska en millään jaksaisi haaskata energiaani perehtyäkseni asioihin sen tarkemmin. Niinpä monet jutut tuleekin opittua kantapään kautta, soveltaen ja säätäen... Noh, mutta itse asiaan.

Yritän siis osallistua Destination Unknown-blogin Satun innoittamana Instagram Travel Thursdayhin, koska uuden puhelimeni myötä olen vihdoinkin päässyt ihan oikeasti Instagramiakin käyttämään. Torstai meni jo menojaan, ja vaikka yritys olikin kova saada tämä kuvapläjäys ilmoille ennen vuorokauden vaihtumista, taisi tässä käydä vähän samoin kuin niiden päivän kuvien kanssa... No, pieni palleroiseni, temperamenttinen ja hyvin vaativa tapaus O menee kuitenkin aina edelle, joten näillä mennään varmaan jatkossakin.

Temperamentista huolimatta olemme löytäneet ainakin yhden asian, josta tuo jälkikasvumme tykkää. Ja se on autossa istuminen ja ympäriinsä käveleskely (rauhoittaa kai sopivasti pikkuisen herkkää vatsaa ja samalla vanhempien väkisinkin herkistyviä hermoja). Niinpä innostuimme taas viime viikonloppuna hurauttamaan kotiseutumatkailun merkeissä Hankoon.

Joku siellä varmaan naurahtaa, että no vitsit mitä matkailua, ai että ihan Hankoon saakka on päästy! Onhan se varmaan vähän kuin minä pitäisin retkeä Nakkilaan matkailuna, mutta tosiasia on se, että kumpikaan meistä ei ollut koskaan käynyt Hangossa! Minä tosin olin taannoin Googlemapsin avulla tehnyt muutamat kierrokset tuolla etelän kesäkaupungissa, haaveillessani muuttavani johonkin edes hieman pienempään ja idyllisempään kaupunkiin kuin mitä tämä kehäteitä pursuava haja-asuttu Espoo on...

No, kerrankin todellisuus näytti vielä aurinkoisemmalta kuin kuvitelmani, sillä minä tykästyin Hankoon aivan täysin! Saattaa olla että keskitalven jäätävä merituuli saisi minut toisiin ajatuksiin, mutta nyt päivä oli mitä mainioin ja Hanko oli täynnä elämää. Meneillään oli niin ratsastuskilpailuja kuin motskarikaverien joukkotreffejä, mutta se mihin minä eniten ihastuin oli se meri, kalliot, merisavu sekä pikkukaupungin fiilis! Ajatelkaa, tiedän yhden ainoan hankolaisen ja kappas vaan, eiköhän me satuttu törmäämään kadulla.

Aikamme kului suurimmaksi osaksi ruokaillessa ja rantakadulla kävellessä, eikä meriveteen tullut astuttua varpaallakaan, mutta Hangon Makaronitehtaan ruoka oli hyvää ja paikka käymisen arvoinen myös sisustuksensa vuoksi. Myös Hangon arkkitehtuuri saa minulta erikoismaininnan. Kauniit vanhat puutalot luovat juuri sitä tunnelmaa, mitä ympäristöstäni kaipaan. Kuvat jäivät valitettavasti vähiin, mutta seuraavalla kerralla sitten, sillä Hankoon tulemme varmasti palaamaan!

Ja toivottavasti ei nyt mennä taas liikaa sääntöjen vastaisesti, sillä vain ensimmäiset kuvat ovat niitä Instagram-kuvia ja loput ihan vaan muita otoksia jotka eivät enää Instagramiin asti päätyneet...