Siitä kuinka poistuin mukavuusalueeltani ja päätin herättää nukkuvan supersankarini. Blogi haaveiden toteuttamisesta, tavoitteiden asettamisesta, itseen uskomisesta, urheilusta, hyvinvoinnista ja kaikesta mitä rakastan.

torstai 11. heinäkuuta 2013

Välipäivä?

Aaagh! Tämä viikko on ollut hyvin hermoja raastava. Maanantaina kiikutimme huutavan pikkumiehen neuvolaan, jossa täti totesi että koittakaa kestää, kyllä se sitten parin kuukauden kuluttua helpottaa... Täällä kärsitään siis ilmeisesti koliikista ja kaiken kukkuraksi vielä kunnon vauva-aknesta. Söpön suloposken sijaan päiviämme dominoi siis tällä hetkellä naama punaisena huutava rosonassuinen pikkupossu, joka ei oikeastaan mitään muuta tee kuin syö, nukkuu, itkee ja paskoo. No, sitähän ne kaikki vauvat tekee, mutta tämä tekee ainakin kahta viimeistä sellaisella intensiteetillä että eipä oo blogille hirveästi aikaa jäänyt.

Tänään tosiaan on ollut poikkeuspäivä, joka alkoi mystisen hiljaisella visiitillä kardiologin luona lastenklinikalla. Myös herra kardiologi vain nauroi meille, kun kerroimme että tämä on varmaan hiljaisuusennätys, kun O vain kuikuili naama peruslukemilla koko lääkärikäynnin ajan, antoi kuunnella sydäntä ja pisti jopa pientä hymyä kehiin (ei, se ei ollut vatsanväännehymy). Saimme iloksemme kuulla, että mittauksissa kaikki näytti hyvältä ja että seuraavat tehdäänkin vasta jouluna, ellei kohtauksia ilmene. Lienekö potilas ymmärtänyt hyvät uutiset, sillä tyyppi pysyi tyytyväisenä iltaan asti, veti sikeitä niin partsilla kuin Angry Birds-puiston laidalla (oh lord, miten me sinne eksyttiin?) ja Sellon kauppakeskuksessakin.

Tänään oli siis ihanan normaali ja aktiivinen päivä. Minäkin pääsin ulos ja vedin ekaa kertaa yli kuukauteen ripsariakin naamaan!

Niin - ja otin rästiin jääneet päivän kuvatkin!

8. Path (juu, kyllä se polkukin siellä menee)



9. 3 Things (kolme asiaa jotka tekevät päivistäni astetta haasteellisempia ja saavat pieniä narkkari-viboja aikaan: muovitankillinen pieniin paperikuoriin käärittyjä propranololihydrokloridijauheannoksia, ruisku sekä annostelukippo)


10. Smooth (vaikka nassu olisikin rosoinen kuin hiomapaperi, kyllä ne pikkuiset tassut ainakin on niin smoothit kuin olla voi)



11. I wore this! (vielä on pitkä matka siihen monien ihannoimaan huoliteltuun yli äiti-ihmiseen... suurin osa ajasta kun menee maitotahraisessa aluspaidassa ja alkkareissa hilluessa... mutta välillä onneksi jotain muutakin)



SHARE:

4 kommenttia

  1. Ihanaa, että osaat (blogissa ainakin) ottaa kaiken näin huumorilla :) Hieno kuulla, että kaikki on hyvin. Ja sun hiukset näyttää tosi pitkiltä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, kyllä täällä välillä meinaa pää haljeta, mutta ne hetket menee nopeasti ohi ja sitten muistaa taas ottaa myös huumorilla. Ja jee!! Kivaa jos ne sentään näyttää pitkiltä! Mä kun olen niitä vuosikaudet yrittänyt kasvattaa. Kai se on niitä imettämisen hyviä puolia myös :D.

      Poista

© Supersankarigeeni

This site uses cookies from Google to deliver its services - Click here for information.

Blogger Template Created by pipdig