Siitä kuinka poistuin mukavuusalueeltani ja päätin herättää nukkuvan supersankarini. Blogi haaveiden toteuttamisesta, tavoitteiden asettamisesta, itseen uskomisesta, urheilusta, hyvinvoinnista ja kaikesta mitä rakastan.

maanantai 1. heinäkuuta 2013

Ten hours of white noise

Kolme viikkoa vauva-arkea plakkarissa. Vielä en kuvittele olevani superäiti. Monta kertaa olen ollut huuli pyöreänä ihmettelemässä että mitä se nyt haluaa??? Ero päivien ja öiden välillä on ollut aika häilyväinen.

Joko siitä tosiaan on jo kolme viikkoa kun kädet täristen lähdimme synnäriltä kotiin?

Taannoisessa kysymyspostauksessa joku kysyi minulta, että onko raskaus muuttanut minua ihmisenä. Vastasin, että suurin muutos tapahtuu varmaankin sitten kun lapsi on syntynyt. Oikeassa olin. En tietenkään väitä, että näiden kolmen viikon jälkeen olisin eri ihminen, tai millään tavalla parempi tai viisaampi, mutta asioita on alkanut katsomaan eri tavalla. Tietyt asiat loksahtavat paikoilleen, kun toiset taas irtoavat liitoksistaan. Ikuisen haaveilijan on vähitellen opittava elämään päivä kerrallaan ja nauttimaan tästä hetkestä.. huomisen varalle ei kannata ihan kaikkea jättää.

Ensimmäiset kaksi viikkoa vauvan kanssa olivat helppoja siinä määrin mitä ne nyt voi olla, sillä lisällä että syömisien rytmittäminen tuskastuttaviin lääkkeenantohetkiin on ollut hyvin stressaavaa. Sitä se on edelleen, mutta kaikkeen kai tottuu. Siihen en silti vieläkään totu, miten pahalta itsestä tuntuu silloin kun oma vauva itkee. Hormonaalinen vaikutus on voimakkaampi kuin olisin osannut kuvitellakaan. Välillä huomaa tiuskivansa C:llekin ihan suotta, sillä eihän se mitenkään voi (kaikkia) ajatuksiani lukea... :D

O:n viime illat eivät ole olleet mitään riemukkaita. Koliikkia, ohimeneviä vatsakipuja tai kenties lääkkeen aiheuttamia sivuvaikutuksia, en tiedä vielä, mutta lapsi on keikkunut olalla tunnista toiseen ja olemme saaneet opetella tekemään taikatemppuja lohduttaaksemme pikkuista joka huutaa kuin porsas teurastamolla. Onneksi yöt  ja päiväsaika on sujunut hyvin niin pysyy sentään mieli virkeänä ja ajatukset skarppina.

Viikonloppuna otimme uusintayrityksen grillailuun siskon takapihalla, mutta niinpä siinä kuitenkin kävi, että minä istuin sisällä ja rauhoittelin O:ta samalla kun pihvilautaseni kylmeni puutarhassa... Eipä ollut muiden olkapäistä apua, vaikka niin olin vähän kaavaillut, että löytyypähän ainakin useampi paijailija paikalta. Tosin itsehän sitä kaikista mieluiten omaansa hoitaakin. Olen jopa saanut todeta, että vaikka vierellä olisi useampi kokenut mamma, itse sitä kuitenkin parhaiten tietää mitä se oma vauva milläkin hetkellä kaipaa ja mikä auttaa ja mikä ei.

Prismassa beibi sen sijaan viihtyi kuin paraskin shoppailija. Ruokakärryyn ehti kasaantua tavaraa yli 200 euron arvosta. Tsiisus! No, eipä se ole ihmekään kun tuo kolmas osapuoli oikeasti vain paisuu ja paisuu! Minä sen sijaan vain laihdun vaikka ravaan jääkaapilla. Raskauskilotkin ovat jo lähestulkoon historiaa!

Tänään sen sijaan oli vuorossa ensimmäinen sairaalakeikka. O:lle asetettiin rintamus täyteen lätkiä 24 tunnin pituista HOLTER-mittausta varten. Koko toimenpiteen ajan pikkuinen huusi kuin leijona ja sai hyvin temperamenttisen vauvan maineen. Heti kun poistuimme paikalta, itku loppui kuin seinään. Nyt onkin sitten iltapäivä kulunut nukkuessa ja minä ehdin jopa koneelle asti....

Niistä taikatempuista sen verran, että niihin lukeutuvat muun muassa imuri, tehosekoitin sekä tämä:

SHARE:

6 kommenttia

  1. Minun koliikkikakkoseni rauhoittui pölynimurin ääneen. Ei ole koskaan ollut niin pölyttömät lattiat meillä kuin silloin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah, tätä minäkin vähän naureskelin, että mahtaapa tulla olemaan siistit lattiat jatkossa...

      Poista
  2. Tunnen rauhoittelukikoista aika kovaltakin kuulostavan hyssyttelysuhinan suoraan vauvan korvaan (mika lie vatsassaoloefekti siita tuleekaan), mutta kun tarpeeksi kauan suhistelee, niin pokertyy ihan varmasti :D Eli hyva idea tuollainen valmis, pitka videokohina!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Testailin tänään tuota korvaan suhistelua mutta eipä tuottanut tulosta tällä kertaa... mutta ei sitä koskaan tiedä mikä milläkin hetkellä auttaa. Eilen auttoi Juan Luis Guerran Bachata en Fukuoka :D

      Poista
  3. Niin se vaan lahtee hiljalleen kayntiin tuo arki :) Mun takalaisen kaverin vauva tykkasi sirkkojen sirkutuksesta (ilmiselva aavikkobeibi!), niillakin oli tuollainen 10h video sitten taynna vain sita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, täytyypi joku päivä kokeilla tuota sirkkojen sirkutusta.. minä itse muuten tykkään siitä äänestä, tulee ihan Santo Domingon yöt mieleen... :)

      Poista

© Supersankarigeeni

This site uses cookies from Google to deliver its services - Click here for information.

Blogger Template Created by pipdig