Siitä kuinka poistuin mukavuusalueeltani ja päätin herättää nukkuvan supersankarini. Blogi haaveiden toteuttamisesta, tavoitteiden asettamisesta, itseen uskomisesta, urheilusta, hyvinvoinnista ja kaikesta mitä rakastan.

maanantai 22. heinäkuuta 2013

Hyvin tärkeitä uutisia (not)

Olen erittäin hyvä elämään totaalisessa uutispimennossa. Minulla on joskus kausia jolloin luen uutisia päivittäin (ainakin siihen asti kun Hesaria vielä sai lukea netissä ilmaiseksi), mutta toisinaan jotenkin vain unohdan koko ympäröivän todellisen maailman ja elän omassa pienessä kuplassani, jonka uutiset ovat korkeintaan kevyitä blogipostauksia ja Facebook-statuksia. Onneksi elän kuitenkin uutisia ahmivan tyypin kanssa, joka välillä herättelee minua todellisuuteen, kun minä kyselen nolona esimerkiksi että Ai kuka Snowden?


En halua edes tietää miten monet maailman asiat minulta on mennyt aivan ohi tässä vuosien varrella, mutta toisaalta voihan tämä olla välinpitämättömyyden ja kenties itsekeskeisyyden sijaan myös minun tapani pitää itseni selväjärkisenä, sillä liika informaatio ja maailmasta välittäminen tekevät helposti hulluksi ja ahdistuneeksi. Asiat kun eivät ole niin hyvin tällä pallolla...

Asiasta kuitenkin kolmanteen ja astetta kevyempään, sillä tarkoitukseni ei ollut puhua vakavia, vaan jatkaa rennolla linjalla ja uutisoida jotain niinkin tärkeää kuin se, että lauantaina ylitin itseni ja astuin sisään bussin ovista kera vauvan ja lastenvaunujen! Miten tämä sitten liittyy kaikkeen tuohon alkuhöpinään on se, että kiitos muiden blogipostauksien, sain tietää että isot laivat ovat Helsingissä kera kaikenkarvaisen hälymölyn. Ellen lukisi sentään blogeja, olisi tuokin tapahtuma mennyt minulta aivan ohitse. 

Silloin kun vielä asustin Turun ja Porin läänissä, oli Turku se paikka jossa kävimme aina kesäisin purjelaivoja katsastamassa, joten nyt olin iloinen tajutessani että niitähän pääsee tiirailemaan myös Helsingissä! Silloin ennen muinoin kun koko elämä valintoineen oli vielä edessäpäin, minä haaveilin purjehduksesta ja merestä (kaiken muun muassa), sekä tykkäsin ihan kauheasti merimiespukuisista tyypeistä. Nyt, kun merenkäynti minun osaltani rajoittunee korkeintaan eläkeiässä hankittavaan Busteriin (vaikka eihän sitä koskaan tiedä), on tällaiset laivatapahtumat aivan oiva tapa fiilistellä merenkäyntiä edes jollain tapaa.

Ja kuten mainitsin, tuo bussilla matkustaminen vauvan kanssa oli kyllä minun tapauksessani suuri harppaus eteenpäin, sillä minä tosiaan olen (valitettavasti) niitä ihmisiä, joiden pelihousut repeää kun vauvat ulvovat muutoin hiljaisessa bussissa. Tämä on yksi niitä syitä jonka vuoksi meillä on nykyään myös auto, joten voitte kuvitella miten ison härkäsen olen tästä kärpäsestä itselleni tehnyt. No, bussimatkat sujuivat kohtalaisen hyvin, jos se tarkoittaa sitä että O ei karjunut lähes ollenkaan. Tämäkin sen seurauksena että minä hyssyttelin sylissä molemmat matkat.

Sen sijaan itse laivojen ja merimiesten ihastelu jäi minulta aika olemattomiin, sillä muutoin tuo Helsinki-reissu oli aikalailla täysi floppi. O ei suostunut nukkumaan lähes ollenkaan, eikä muutenkaan tekemään yhteistyötä muutoin kuin killumalla olkapäällä. Jostain syystä komppaniamme herätti myös paljon mielenkiintoa ohikulkijoissa, joka tuntui minusta jotenkin hämmentävältä. Vietimme suurimman osan ajasta Koffin puiston laitamilla kuunnellen torilta kaikuvaa musiikkia, banaania ja pullaa mutustellen.

Lopulta ennen kotimatkaa O:n vetäessä vielä nälkä-kakka-raivarit Kampin keskuksessa, eikä lastenhoitohuonetta löytynyt mistään (jopa infopisteen sekopää ohjasi meidät aivan hakoteille), olin minäkin jo sen verran hysteerinen mamma että hetken aikaa jo ajattelin etten poistu kotoa seuraavaan vuoteen. Siinäpä sitten sain taas plakkariin pari extreme-kokemusta lisää, kun imetin raukkaparkaa eräässä kauppakeskuksen suljetussa nurkassa lattialla istuen ja vaihdoin vaipan jalkojeni päällä Hesburgerin inva-vessan lattialla. Kyseisen paikan opasteet (ja opastajat) saavat minulta kyllä tuon kokemuksen perusteella aika huonot pisteet, mutta nyt sentään tiedän (kiitos ohikulkeneen ystäväni), että se lastenhoitohuone löytyy jostain kolmannesta kerroksesta.


SHARE:

2 kommenttia

  1. Hemtexin ja Chlas Ohlsonin välisessä ikkunasyvennyksessä, oikealla puolella :)

    VastaaPoista

© Supersankarigeeni

This site uses cookies from Google to deliver its services - Click here for information.

Blogger Template Created by pipdig