Siitä kuinka poistuin mukavuusalueeltani ja päätin herättää nukkuvan supersankarini. Blogi haaveiden toteuttamisesta, tavoitteiden asettamisesta, itseen uskomisesta, urheilusta, hyvinvoinnista ja kaikesta mitä rakastan.

tiistai 18. kesäkuuta 2013

Vaikka vuoksesi myrkkyä joisin voisin karhuja kengittää

Joka päivä ja joka ikinen yö, jonka sydämesi lyö


Nyt kun sairaalasta kotoutumisestamme on kulunut tasan viikko, alkaa vähitellen tuntua siltä, että arki on alkanut löytämään jonkinnäköistä rytmiä. Niin käytännössä kuin omassa mielessäkin... 

Jos minulla oli helppo raskaus, niin synnytys ja sitä seuraavat päivät eivät sitä ainakaan olleet. Kaikesta fyysisestä kivusta viis veisaten, eniten kipua kuitenkin tunsin, kun makasin sairaalan heräämössä epiduraalin, morfiinin ja kuumelääkkeen turruttamana, päästä ja käsivarsista alaspäin tunnottomana. Sillä hetkellä oma vastasyntyneeni makasi lastenosastolla sydän sykkien lähes 300 kertaa minuutissa. 
Oli lauantai, kello kolme aamuyöllä. Lapsivedet olivat menneet jo kaksi vuorokautta aiemmin. 

Sairaalassa ehdimme käymään kahteen otteeseen vauvan sykettä ja supistuksia tarkkailemassa ennen kuin synnytys vihdoin perjantaiaamuna käynnistettiin. Senkin jälkeen ehdimme vielä käymään kotona, mutta käynnistyksen jälkeen supistuksia alkoi tulla niin voimakkaasti, ettei edes ruoat pysyneet enää sisällä. Kahdeksan tuntia kestin tuota sairasta kipua ilman puudutusta. Ilokaasustakaan ei ollut hyötyä, sillä sekin sai minut voimaan niin pahoin että mehutkin lensi kaaressa ulos. 

Lopulta olin niin poikki, kaikki lihakseni vain tärisivät ja kyyneleet vuosi pitkin poskia, että ei auttanut muu kuin ponnistella selkä kaarelle ja ottaa kiireellisesti kroppa täyteen epiduraalia. Sen jälkeen kaikki olikin hetken aikaa helppoa. Yhteensä 13 tunnin supistelun ja avautumisen jälkeen olin valmis ponnistamaan pikkuisen ulos... mutta kätilön tehdessä vielä viimeistä tarkastusta, hän huomasikin vauvan kääntyneen otsatarjontaan. Pikkuinen yritti tulla ulos otsan vasen puoli ja silmä edellä. 

Siinä asennossa homma ei olisi kuitenkaan onnistunut, joten ei auttanut muu kuin muuttaa suunnitelmia ja kärrätä minut kiireellisesti leikkaussaliin. Sektio onnistui hyvin, kuulin epämääräisiä ääniä kun vauvaa kiskottiin ulos, ensimmäisen itkun ja sen, että syntymäaika ei ollut välttämättä minuutilleen tarkka, mutta 00:59 kirjoitettiin papereihin. Apgar-pisteitä tuli 9 ja kaikki oli hyvin. Sain kapaloidun pikkuisen hetkeksi syliini ennen kuin minut kärrättiin heräämöön. Olin aivan pihalla väsymyksestä ja puudutuksista ja lisäksi epiduraalista nousseen kuumeen johdosta maailma pyöri silmissäni. 

Kahden tunnin iässä, kun Carlos oli saanut kätilön kanssa rauhassa kylvettää ja pukea vauvan, huomattiin hänellä sattumalta (!) muita asioita tarkistaessa hurjan korkea syke. Kyseessä oli rytmihäiriö. 
Carlos sai tietää asiasta synnytyssalin puolella, minä heräämössä. Kumpikaan ei oikein kunnolla ymmärtänyt mistä oli kyse, mutta paniikki ja huoli oli aivan sanoinkuvaamatonta. 

Vasta kahden tunnin jälkeen syke saatiin adenosiinilla kääntymään, eikä uutta kohtausta ilmennyt. Pikkuista tutkittiin, tehtiin sydämen ultraääni, EKG ja muut testit ja päivystävät lääkärit epäilivät syyksi SVT:tä, eli supraventrikulaarista tiheälyöntisyyttä. 

Voitte siis kuvitella, että seuraava vuorokausi ei ollut millään tavalla helppo. Iloisten vauvauutisten lähettäminen jäi väliin. Molemmilla oli itku aika herkässä ja minulla suunnaton ahdistus, koska sektiotoipilaana kävelykään ei ihan onnistunut. Sänkyyn en kuitenkaan voinut jäädä makoilemaan, vaan kampesin väkisin ylös, en suostunut edes kipulääkettä syömään ja niin Carlos kärräsi minut pyörätuolilla vauvan luo pitkin Jorvin tunneleita. 



Niinpä me seurailimme pikkuisen vointia lastenosastolla, tuijottaen joka ikistä sydämen sykettä monitorilta seuraavat päivät. Kaikki sujui hyvin ja vähitellen aloimme uskomaan että kaikki vielä järjestyy. Koska vauva ei ollut mukanamme osastolla, Carlos ei voinut jäädä enää yöksi sairaalaan ja minä vietin tuskaiset yöt yksinäni jaetussa huoneessa kuunnellen viereisten sänkyjen vauvojen itkua ja pumpaten rintojani oman pikkuisen kuvaa kännykän ruudulta katsellen saadakseni maidon nousemaan. 

Maanantaina lastenkardiologi vahvisti diagnoosin. Rytmihäiriö saattaa toistua milloin vaan, tai saattaa olla toistumatta enää koskaan. Pikkuiselle päätettiin testata beetasalpaajaa lääkitykseksi rytmihäiriön estämiseksi, joten tiedossa oli ainakin vielä kaksi päivää osastolla. Siinä vaiheessa minä kykenin jo kävelemään suhteellisen hyvin, en tuntenut kipua ainakaan päivällä ja sektiohaavakin näytti hyvältä, joten lääkäri antoi minun lähteä jo kotiin, koska osastolla olo oli vain henkisesti rankkaa ja päivät vietin muutenkin vauvan luona. 

Tiistaina suuntasimme heti aamusta takaisin sairaalaan viettääksemme siellä koko päivän. Kardiologi totesi ensin testatun lääkemäärän riittävän ja koska vauvan vointi oli kaikin puolin hyvä, ei osastolle jäämiselle nähty enää syytä. Lastenlääkäri teki vielä tarkastukset ja niin me pääsimmekin yllätykseksemme jo tiistaina pikkuisen kanssa kotiin! Onni ja helpotus oli suuri. 

Toki tuo lääkitys ja kuukausittainen seuranta sairaalassa tuottaa lisäjärjestelyjä ja rajoituksia elämäämme  ainakin seuraavan vuoden ajan, mutta se on tietenkin sivuseikka, kunhan Oliver voi hyvin. Jos rytmihäiriö ei ensimmäisen vuoden aikana toistu, jätetään beetasalpaajien käyttö pois ja voimme toivoa, että tuon rytmihäiriön aiheuttava ylimääräinen sähkörata ei pääse enää pikku sydämessä muodostumaan. 

Sitä siis toivoessa ja muutoin aivan normaaliin vauva-arkeen totuttelussa on mennyt nämä päivät. Vähitellen olemme pystyneet rentoutumaan, eikä enää tarvitse joka hetki käydä tarkastamassa hengittääkö vauva nukkuessaan ja lyökö sydän normaaliin rytmiin... 


SHARE:

42 kommenttia

  1. Voi hurja. Voin vain kuvitella tuon huolen ja epävarmuuden :( Onneksi kaikki on nyt kuitenkin hyvin, ja toivottavasti on myös jatkossa. Ihania yhteisiä päiviä koko perheelle kotona <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kyllä tää tästä, joka päivä on vähän varmempi olo :)

      Poista
  2. No huh. Raskaan kuuloinen synnytyskertomus ja hurja alku teillä... Onneksi kaikki kunnossa. Onnittelut vielä pienokaisesta! On se niin ihmeellistä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ensin mietin että minkä verran koko asiasta täällä kerron, mutta sitten aattelin että helpompi kun kerron juuri niin kuin asiat meni... Ja kiitos! ♡

      Poista
  3. Huhhuh täältäkin. Aika hurjalta kuulostaa, mutta onneksi kaikki on lopulta hyvin. Onnea vielä ihan hirmuna!

    VastaaPoista
  4. Melkoinen synnytys totta tosiaan ja voin vaan kuvitella mikä huoli. Ihan tuli tippa linssiin ja mieleen oma hätäsektio ja se huoli mitä silloin tunsin friidusta. Mutta tosiaan, nyt on kaikki tsekattu ja lääkkeet kunnossa, joten koittakaa nyt vaan keskittyä vauva-arkeen ja levätä !!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin tehdään! Toistaiseksi on ollut suht helppoa kun C on ollut lomalla ja on voinut vähän vuorotella, mutta katsotaan ens viikolla kun C menee töihin....

      Poista
  5. Voi teitä! Kokemuksesta tiedän, että eipä ole pahempaa kuin tuo epävarmuus vauvan voinnista. Jospa vauva sai stressin tuosta kauhean pitkästä synnytyksestä ja sydän ei meinannut asettua. Paljon tsemppiä teille. Onnea vielä uudestaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Nyt sen tiedän minäkin... mutta tosiaan, toivotaan että rytmihäiriö oli alkustressiä eikä enää toistu :)
      Kiitos Tuula! ♡

      Poista
  6. Voi, onpa teilla kaikilla kolmella ollut rankka alku! Toivottavasti nyt on suunta vain ylospain. Muistakaahan muuten levata vuorotellen! Itsekin ainakin tsekkasin vauvaa koko ajan, etta hengittaahan tuo, kun keskoset joskus unohtavat hengitella ja olin aivan tajuttoman vasynyt. Olisimme miehen kanssa varmasti paasseet helpommalla, jos olisimme sopineet "kyttaysvuorot" eli toinen nukkuu ja toinen vahtii :) Ehkapa te olette jo olleet fiksumpia kun me ja huolehtineet, etta saatte kaikki kolme levata :) Ihanaa vauva-arkea! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, me ollaan yritetty vuorotella ja jakaa hommat ja aika hyvin ollaan onnistuttu, mutta saa tosiaan nähdä mikä on tilanne ens viikolla kun C palaa töihin....
      Kiitos! ♡

      Poista
  7. Olipa teillä vaikea alku,voin ihan kuvitella että huoli oli suuri.Minullakin oli ensimmäisinä viikkoina hieman huolta omasta vauvastani mutta kaikki meni sitten hyvin siitä eteenpäin ja peukut täällä pystyssä että pikku Oliverin kanssa käy myös niin.
    Ihanan suloinen vauveli:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ainakin tähän asti kaikki on mennyt oikein hyvin, eli toivotaan niin! :)
      <3

      Poista
  8. Apua, tää oli vielä hurjempi stoori kuin olin kuvitellut! Oot kyllä aikamoinen sissi! Toivottavasti tuossa olikin sitten kaikki mahdollinen huoli ja tuska muutamaan päivään tiivistettynä ja saatte nyt viettää rauhallisempia päiviä jatkossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, sen voi kyllä taas todeta että vaikeudet vahvistaa... Toivotaan että kaikki jatkuu yhtä hyvin kuin tähänkin asti täällä kotona :)

      Poista
  9. Hui kauheeta. Onneksi loppu hyvin, kaikki hyvin. Toivottavasti jatkossa ei tarvitse enää huolehtia rytmihäiriöistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Toivotaan! Joka päivä uskaltaa vähän enemmän luottaa siihen että kaikki on hyvin :)

      Poista
  10. Onneksi kaikki päättyi hyvin!! Voin vaan kuvitella huolen! Ihana rakkauden ja välittämisen tunne tulvii tästä teksistä! <3 Onnea vielä teille sekä voimia ja jaksamisia! :)

    VastaaPoista
  11. Voi ei :( Ihanaa että olette nyt saaneet kuitenkin lääkityksen kuntoon, pieni Oliver on kyllä super suloinen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Tuo lääkitys on vähän rankka ainakin näin alkuun kun sitä pitää antaa kolme kertaa päivässä, aamulla, iltapäivällä ja yöllä tasaisin välein, mutta kaikkeen tottuu, kohta se varmasti menee ihan automaattisesti :) Ja eikös!! Ainakin meidän mielestä, niin söpö! :D

      Poista
  12. Voi ei. Tsemppiä teille kaikille kolmelle! Vaikka tarina oli hurja, oli kuitenkin kiva lukea kuulumisia. Oliver on tosi suloinen! :)

    VastaaPoista
  13. Ihana nimi, ja ihana poika tietenkin. Se huoli lapsesta voi olla niin suuri, mut onneksi ne on kuitenkin lujaa tekoa. Paljon onnea koko perheelle ja jaksamisia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mia! Ja joka päivä vahvempia (ja pulleempia, hihih)! <3

      Poista
  14. Kyyneleet silmissä luin tätä postausta! Voi itku, miten ikävä alku teillä, mutta onneksi Oliver on nyt kotona ja voi hyvin. <3 Vauvat on onneksi sopeutuvaisia, joten tuskinpa Oliverille jää traumoja elämänsä ensihetkistä ja ensimmäisestä vuodesta lääkärikäynteineen ym. Jaksamista sinne ja toivottavasti saatte levättyä ja nautittua vauva-arjesta kaikesta huolesta huolimatta. Isot halit teille kolmelle! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voih, toivottavasti en omilla kokemuksillani aiheuta mitään pelkoja.. mutta tälläistä sattuu kuitenkin tosi harvoin. Ja nyt tosiaan kaikki on jo hyvin ja Oliver tosiaan varmasti tottuu kaikkeen tuohon ylimääräiseen testailuun kun on ihan alkuhetkistään joutunut kaikkea kokemaan. Ainakin tähän asti vaikuttaa siltä, että vaipan vaihto on sata kertaa kamalampi juttu pikkuiselle kuin ekg ja ultraääni :D Ja kiitos vielä! <3

      Poista
  15. Hui kamala minkälainen huoli teillä on ollut lapsen ensimmäisinä hetkinä! Onnittelut kuitenkin suloisesta pojasta, vaikka kaikki ei mennytkään helpoimman kautta. Toivottavasti jatkossa kaikki sujuu paremmin ja rytmihäiriöt eivät ole tulleet jäädäkseen. Onnea ja jaksamista koko perheelle! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan tosiaan näin, nyt ainakin kaikki näyttää hyvältä, Oliver kasvaa ja pullistuu päivä päivältä ja voi hyvin! :) Kiitos Riia! <3

      Poista
  16. Onpas teilla ollut vaikea alku! Toivottavasti tasta lahtien kaikki menee mukavasti. Suloinen pieni Oliver <3 Jaksamisia sinne, ootte ajatuksissani :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nisha! Ainakin arki on sujunut hyvin ja ollaan nautittu näistä yhteisistä hetkistä! <3

      Poista
  17. Voi kauhea mika alku teidan yhteiselamalle... Mutta onneksi olette paasseet nyt kotiin. Onnittelut teille viela taaltakin suunnalta :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! <3 Ja tosiaan, en kyllä haluaisi mitään tuollaista joutua enää kokemaan, mutta nyt kaikki on onneksi hyvin :)

      Poista
  18. Voi ei, tässä tilassa olen itsekin täällä tippa linssissä lukiessani tätä postausta! Toivottavasti kaikki menee tästä eteenpäin hyvin, ihania vauvapäiviä sinne Suomeen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voih <3... Kiitos ja toivotaan että kaikki jatkuu yhtä hyvin kuin tähänkin asti on mennyt täällä kotona!

      Poista
  19. Heippa! Oon lukenut blogiasi jo jokusen tovin, mutta en tuon oman krhm-vastasyntyneen-krhm (8kk) kiireiltä ole muistanut ja ehtinyt aiemmin kommentoida. Kovasti onnea ja jaksamista koko perheelle :) Voin vaan kuvitella sitä huolen määrää, hurja tarina!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Essi!! Juu, alku oli tosiaan vähän hurjempi kuin osasi olettaakaan, mutta onneksi kaikki on nyt hyvin, vaikka toki huoli on paljon suurempi kuin muutoin varmaankaan olisi... Täytyykin käydä tutustumassa blogiisi! Kiva kun kommentoit!!

      Poista
  20. Luota vaistoosi ja kaikki menee hyvin! Jaksamista teille ja viela onnea ihanasta vauvasta!

    VastaaPoista
  21. Kiitos vielä Tarja! Toivotaan niin!!

    VastaaPoista
  22. Paljon onnea teille ja toivottavasti kaikki menee hyvin!
    Toivoo blogisi lukija :)

    VastaaPoista

© Supersankarigeeni

This site uses cookies from Google to deliver its services - Click here for information.

Blogger Template Created by pipdig