Siitä kuinka poistuin mukavuusalueeltani ja päätin herättää nukkuvan supersankarini. Blogi haaveiden toteuttamisesta, tavoitteiden asettamisesta, itseen uskomisesta, urheilusta, hyvinvoinnista ja kaikesta mitä rakastan.

perjantai 28. kesäkuuta 2013

Bella Samaná, paraíso encantador...

Otsikko on ehkä vähän huono, mutta se on suoraan yhdestä biisistä, joka soi eräässä vanhassa Barcelón rommimainoksessa. Vaikken itse edes tuon mainoksen aikoihin tiennyt Barcelón olemassaolosta, se on silti tullut tietoisuuteni ja jäänyt soimaan päähäni aina kun puhutaan Samanásta...

Täällä blogin puolella on tainnut jo tulla useamman kerran esiin se, kuinka rakastunut olen siihen yhteen tiettyyn rantaviivaan Dominikaanisen tasavallan pohjoisrannikolla. Kyseessä on siis Samanán niemimaalla sijaitsevan Las Terrenasin ranta nimeltä Playa Bonita. Kyseisestä maasta löytyy varmasti monta yhtä upeaa rantaa, mutta se tunnelma, jonka Las Terrenasin elämänmeno, luonto ja omat muistot saavat aikaiseksi, on minulle sitä parhautta elämässä.

Playa Bonitan rannalta löytyy pieniä boutique-hotelleja sekä yksityisiä loma-asuntoja. Suuret hotellikompleksit ovat tähän asti onneksi pysyttäytyneet poissa alueelta. Niitäkin toki Samanán niemimaalta löytyy ja uuden maata halkovan valtatien sekä vuoristomaiseman läpi raivatun rantareitin ansiosta pääsy kyseiselle Las Terrenasin alueelle on nykyään paljon yksinkertaisempaa kuin mitä se vielä viime vuosikymmenellä oli. Tuolloin reitti Santo Domingosta Playa Bonitalle oli hieman mutkikkaampi...

Uskaltaisin silti väittää, että edelleen Las Terrenasin alue sopii paljon paremmin omatoimimatkailijalle, kuin lomaresorteissa viihtyvälle all-inclusive-matkailijalle. Playa Bonitan maisemista voi helposti löytää paikan, jossa viettää rauhallista rantaelämää, nauttia luonnosta ja tutustua lähiseutuun lenkkeillen, pyöräillen, hevosen selässä, mopolla taikka mönkijällä. Lahden tuntumasta voi löytää paikallisen kalastajan, jolta saa hyvään hintaan tulella valmistetun päivällisen. Iltaisin voikin sitten suunnata johonkin Las Terrenasin lukuisista rantaravintoloista uskomattoman kauniita auringonlaskuja katselemaan...

Alue on vuoristoinen ja todella vehreä. Se tarkoittaa myös sitä, että sateet ovat todella yleisiä. Jos ei ole sadekautena liikkeellä, saa auringosta kuitenkin nauttia suurimman osan päivästä. Sateet tulevat ja menevät, mutta eipä se menoa haittaa. Herkkäihoisen on kuitenkin hyvä varautua pieniin itikoihin, jotka saattavat iskeä huomaamatta jättäen jalat aamun koittaessa täyteen punaisia paukamia...

Jos meillä joskus tulee eteen sellainen hetki elämässä, että voisimme vaikka puolisen vuotta vain olla, tässä olisi paikka jonne mielelläni suuntaisin.

Kuvat Samanásta, Cayo Levantado-saarelta, Las Terrenasin rannalta, Playa Bonitan rannalta, El Limón-putoukselta ja Atlantic Bulevardilta.







Tässä vielä kartta mistä kyseinen niemimaa löytyy. Sinisellä merkattuna myös muut tärkeimmät rannikoiden turismialueet. Suomalaisille tutuimmat ovat pohjoisen Puerto Plata ja Sosua (halvinta) sekä itärannikon Bávaro - Punta Canan alue (kalleinta). Samanán alueelle ei ainakaan minun tietääkseni pakettimatkoja Suomesta käsin tehdä?


SHARE:

sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Vähän erilainen juhannus

Taisi olla ensimmäinen Suomessa viettämäni juhannus, jona en nähnyt yhtäkään kokkoa, eikä tulia ollut edes grillin pohjalla. Juhannussaunaa yritin viritellä, mutta sekin jäi vasta juhannuspäivän aamuun.

Viime juhannuksena harjoittelimme häävalssia Urjalan mökkimaisemissa, kun taas tänä juhannuksena emme ehtineet Espoon Pohjois-Tapiolan ABC:tä pidemmälle. No, kaikkea sitä saa elämässään kokea, enkä ollenkaan pistä pahakseni myöskään tämänkertaista juhannusjuhlaamme. Sitäpaitsi ABC:ltä sai mahdottoman hyvää mansikkapullaa.

Meillä oli tosiaan dominikaani-suomalaisporukan kanssa grilli-ilta tiedossa juhannuksen kunniaksi, mutta niin kävi neovanhemmille, että ensimmäiset vatsanpurut ja sitä seuranneet itkuserenaadit veivät voimat niin totaalisesti, että turvauduimme elokuvista tutuksi tulleeseen tekniikkaan: istuta vauva auton turvaistuimeen ja lähde liikkeelle (esim. Life as we know it). Ihan minne vaan. Näin siis päädyimme sinne huoltoasemalle ja takaisin, sillä olotila ei ihan riittänyt riemukkaaseen grillijuhannukseen.

Onneksi päivät ovat jatkuneet taas rennompaan rytmiin. Tänään uskaltauduimme jopa ruokakauppaan ja Kirkkonummelle asti kyläilemään ja koko reissu hoitui hyvin tyytyväisenä. Kyllä tästä vielä kunnon reissuvauva tehdään (kunhan ne SVT-komplikaatiot pysyvät nollissa)!!! 

Ehkä siis ensi kesänä taas näissä meiningeissä:




SHARE:

torstai 20. kesäkuuta 2013

Yhdellä kädellä bloggailua

Nyt alan vähitellen löytää päivistä ne hetket, jolloin voisin kuvitella kirjoittavani blogia. Jos se onnistuisi hieman joutuisammin näin yhdellä kädellä, löytyisi niitä vielä tuplasti enemmän. Jos en aikaisemmin, niin nyt ainakin olen tyytyväinen siihen että omistan tabletin, sillä ainakin blogien lukeminen onnistuu mainiosti sillä hetkellä, kun pikkuinen roikkuu itsessä kiinni ja vaikka uni tulisi kesken kaiken, missään muualla ei voisi kuvitellakaan nukkuvan... Vielä toistaiseksi juttuaiheiden suhteen on hieman hiljaista, kun keskittymiskyky muihin asioihin on aika hukassa.
Katsotaan jos ensi kerralla jo jotain aivan muuta, ettei menisi kakka-linjalle kuten Instagramin puolella:

SHARE:

tiistai 18. kesäkuuta 2013

Vaikka vuoksesi myrkkyä joisin voisin karhuja kengittää

Joka päivä ja joka ikinen yö, jonka sydämesi lyö


Nyt kun sairaalasta kotoutumisestamme on kulunut tasan viikko, alkaa vähitellen tuntua siltä, että arki on alkanut löytämään jonkinnäköistä rytmiä. Niin käytännössä kuin omassa mielessäkin... 

Jos minulla oli helppo raskaus, niin synnytys ja sitä seuraavat päivät eivät sitä ainakaan olleet. Kaikesta fyysisestä kivusta viis veisaten, eniten kipua kuitenkin tunsin, kun makasin sairaalan heräämössä epiduraalin, morfiinin ja kuumelääkkeen turruttamana, päästä ja käsivarsista alaspäin tunnottomana. Sillä hetkellä oma vastasyntyneeni makasi lastenosastolla sydän sykkien lähes 300 kertaa minuutissa. 
Oli lauantai, kello kolme aamuyöllä. Lapsivedet olivat menneet jo kaksi vuorokautta aiemmin. 

Sairaalassa ehdimme käymään kahteen otteeseen vauvan sykettä ja supistuksia tarkkailemassa ennen kuin synnytys vihdoin perjantaiaamuna käynnistettiin. Senkin jälkeen ehdimme vielä käymään kotona, mutta käynnistyksen jälkeen supistuksia alkoi tulla niin voimakkaasti, ettei edes ruoat pysyneet enää sisällä. Kahdeksan tuntia kestin tuota sairasta kipua ilman puudutusta. Ilokaasustakaan ei ollut hyötyä, sillä sekin sai minut voimaan niin pahoin että mehutkin lensi kaaressa ulos. 

Lopulta olin niin poikki, kaikki lihakseni vain tärisivät ja kyyneleet vuosi pitkin poskia, että ei auttanut muu kuin ponnistella selkä kaarelle ja ottaa kiireellisesti kroppa täyteen epiduraalia. Sen jälkeen kaikki olikin hetken aikaa helppoa. Yhteensä 13 tunnin supistelun ja avautumisen jälkeen olin valmis ponnistamaan pikkuisen ulos... mutta kätilön tehdessä vielä viimeistä tarkastusta, hän huomasikin vauvan kääntyneen otsatarjontaan. Pikkuinen yritti tulla ulos otsan vasen puoli ja silmä edellä. 

Siinä asennossa homma ei olisi kuitenkaan onnistunut, joten ei auttanut muu kuin muuttaa suunnitelmia ja kärrätä minut kiireellisesti leikkaussaliin. Sektio onnistui hyvin, kuulin epämääräisiä ääniä kun vauvaa kiskottiin ulos, ensimmäisen itkun ja sen, että syntymäaika ei ollut välttämättä minuutilleen tarkka, mutta 00:59 kirjoitettiin papereihin. Apgar-pisteitä tuli 9 ja kaikki oli hyvin. Sain kapaloidun pikkuisen hetkeksi syliini ennen kuin minut kärrättiin heräämöön. Olin aivan pihalla väsymyksestä ja puudutuksista ja lisäksi epiduraalista nousseen kuumeen johdosta maailma pyöri silmissäni. 

Kahden tunnin iässä, kun Carlos oli saanut kätilön kanssa rauhassa kylvettää ja pukea vauvan, huomattiin hänellä sattumalta (!) muita asioita tarkistaessa hurjan korkea syke. Kyseessä oli rytmihäiriö. 
Carlos sai tietää asiasta synnytyssalin puolella, minä heräämössä. Kumpikaan ei oikein kunnolla ymmärtänyt mistä oli kyse, mutta paniikki ja huoli oli aivan sanoinkuvaamatonta. 

Vasta kahden tunnin jälkeen syke saatiin adenosiinilla kääntymään, eikä uutta kohtausta ilmennyt. Pikkuista tutkittiin, tehtiin sydämen ultraääni, EKG ja muut testit ja päivystävät lääkärit epäilivät syyksi SVT:tä, eli supraventrikulaarista tiheälyöntisyyttä. 

Voitte siis kuvitella, että seuraava vuorokausi ei ollut millään tavalla helppo. Iloisten vauvauutisten lähettäminen jäi väliin. Molemmilla oli itku aika herkässä ja minulla suunnaton ahdistus, koska sektiotoipilaana kävelykään ei ihan onnistunut. Sänkyyn en kuitenkaan voinut jäädä makoilemaan, vaan kampesin väkisin ylös, en suostunut edes kipulääkettä syömään ja niin Carlos kärräsi minut pyörätuolilla vauvan luo pitkin Jorvin tunneleita. 



Niinpä me seurailimme pikkuisen vointia lastenosastolla, tuijottaen joka ikistä sydämen sykettä monitorilta seuraavat päivät. Kaikki sujui hyvin ja vähitellen aloimme uskomaan että kaikki vielä järjestyy. Koska vauva ei ollut mukanamme osastolla, Carlos ei voinut jäädä enää yöksi sairaalaan ja minä vietin tuskaiset yöt yksinäni jaetussa huoneessa kuunnellen viereisten sänkyjen vauvojen itkua ja pumpaten rintojani oman pikkuisen kuvaa kännykän ruudulta katsellen saadakseni maidon nousemaan. 

Maanantaina lastenkardiologi vahvisti diagnoosin. Rytmihäiriö saattaa toistua milloin vaan, tai saattaa olla toistumatta enää koskaan. Pikkuiselle päätettiin testata beetasalpaajaa lääkitykseksi rytmihäiriön estämiseksi, joten tiedossa oli ainakin vielä kaksi päivää osastolla. Siinä vaiheessa minä kykenin jo kävelemään suhteellisen hyvin, en tuntenut kipua ainakaan päivällä ja sektiohaavakin näytti hyvältä, joten lääkäri antoi minun lähteä jo kotiin, koska osastolla olo oli vain henkisesti rankkaa ja päivät vietin muutenkin vauvan luona. 

Tiistaina suuntasimme heti aamusta takaisin sairaalaan viettääksemme siellä koko päivän. Kardiologi totesi ensin testatun lääkemäärän riittävän ja koska vauvan vointi oli kaikin puolin hyvä, ei osastolle jäämiselle nähty enää syytä. Lastenlääkäri teki vielä tarkastukset ja niin me pääsimmekin yllätykseksemme jo tiistaina pikkuisen kanssa kotiin! Onni ja helpotus oli suuri. 

Toki tuo lääkitys ja kuukausittainen seuranta sairaalassa tuottaa lisäjärjestelyjä ja rajoituksia elämäämme  ainakin seuraavan vuoden ajan, mutta se on tietenkin sivuseikka, kunhan Oliver voi hyvin. Jos rytmihäiriö ei ensimmäisen vuoden aikana toistu, jätetään beetasalpaajien käyttö pois ja voimme toivoa, että tuon rytmihäiriön aiheuttava ylimääräinen sähkörata ei pääse enää pikku sydämessä muodostumaan. 

Sitä siis toivoessa ja muutoin aivan normaaliin vauva-arkeen totuttelussa on mennyt nämä päivät. Vähitellen olemme pystyneet rentoutumaan, eikä enää tarvitse joka hetki käydä tarkastamassa hengittääkö vauva nukkuessaan ja lyökö sydän normaaliin rytmiin... 


SHARE:

perjantai 14. kesäkuuta 2013

Oliver

Blogin tekstiruutu on vilkkunut tyhjänä ruudulla jo muutaman päivän. Paljon on mahtunut kuluneeseen viikkoon. Niin sanoinkuvaamatonta onnea kuin kammottavaa huolta. Täällä kuitenkin olemme, onnellisesti kotona pienen ihmeemme kanssa. Oliver Eliel syntyi lauantaina 8.6. kello 00:59 ja kotiin pääsimme tiistaina illalla.

Siitä mitä kaikkea olemme saaneet kokea, kertoilen myöhemmin paremmalla ajalla (jos sellaista joskus kenties vielä löytyy, hahah), mutta nyt päätin vihdoin kirjoittaa edes muutaman rivin ilmoitellakseni että kaikki hyvin täällä, hiljaisuus on johtunut tosiaan juurikin siitä mistä arvailittekin... 

Vauva on tietenkin maailman ihanin, maailman söpöin ja maailman paras pikkuinen. Meidän oma Oliver, jota voisin vain tuijottaa ikuisesti... Voi millaista rakkautta voikaan olla olemassa! 


SHARE:

keskiviikko 5. kesäkuuta 2013

40 viikon ABC

Eilen posahti täyteen 40 raskausviikkoa. Täällä sitä edelleen hengaillaan suhteellisen normaaleissa oloissa, mutta elättelen toivoa että kohta kohta, minä hetkenä tahansa... Jos ei itsestään, niin ehkäpä tässä pitäisi alkaa suorittamaan niitä kaikkia kotikonsteja raskauden käynnistämiseen, kuten siivous, sauna, seksi, pikkuvarpaiden hieronta, rintojen pumppaus, akupainanta, fenkoli, kumina, vadelmanlehtitee ja mitä vielä :D. Kävelylenkkejä olenkin jo suorittanut joka päivä ja onhan tuota siivoustakin tullut tehtyä. Tänään aamulla sain päähäni että nyt pitää pestä kylppärin lattia. Juuriharjalla.

Nyt kun pulla olisi siis jo kypsä (ja C:n läpän mukaan sitä tummempi mitä kauemmin uuni pysyy kiinni), ajattelin hieman miettiä tätä kulunutta yhdeksää kuukautta ja tehdä joitakin huomioita tästä paksuusajasta, joka kokonaisuudessaan on ollut mielestäni mukavaa aikaa, eikä millään tavalla sietämätöntä taikka liian kivuliasta. Eniten onnellista ja jännää kuin mitään muuta! Tässäpä siis minun henkilökohtaiset odotusajan aakkoset, kuvituksena lenkkeilyretkien kuvasaldoa:

A - Aamupahoinvointi. Ei varmaankaan mikään ylläri. Eikä pelkästään aamu, vaan oksettaa saattoi ajasta ja paikasta huolimatta. Yleensä sen sai kuitenkin pidettyä kurissa, kunhan vain muisti syödä koko ajan. Aamuni alkoikin yleensä mandariineilla, joita C kantoi sänkyyn heti kun raotin silmiäni. Neljännen kuukauden jälkeen pahoinvointi oli onneksi historiaa.



B - Bebé. Yksi eniten käytetyimmistä sanoista meidän arjessa. Toki elämään mahtuu koko ajan kaikkea muutakin, mutta kyllä se vauva on molemmilla koko ajan mielessä. Nimeä kysellään alituiseen, mutta kyllä se edelleen on meidän omissakin puheissa vain "el bebé".



C - Carloksen huolenpito. Ilman sitä olisin varmasti ollut aika hukassa. C on ruokkinut ja hoivannut "aarteitaan", etsinyt tietoa kaikesta mahdollisesta foolihaposta lastenvaunuihin, hieronut niskoja ja jalkapohjia, auttanut ylös sohvalta ja tehnyt miljoona pientä palvelusta kun itse en ole kyennyt/jaksanut... kuten hinkannut pois matolle pudottamani tomaattikastikkeet ja hakenut autolla kotiin sieltä sun täältä.



D - Duuniahdistus. Vaikkei minulla olekaan ollut kovin kivulias raskaus, niin silti ihmettelen niitä joille ei tuota tuskaa olla äitiyslomaan asti töissä. Itse olisin varmaan hajonnut jos en olisi ottanut lomaa...

E - Ekat kerrat. Raskausaikana ehtii kokea niin monta asiaa ensimmäistä kertaa. Elämä täyttyy uusista asioista. Tulee mietittyä asioita, joihin ei ole ikinä ennen kiinnittänyt huomiota.



F - Foorumit. En olisi ikinä uskonut lueskelevani vauvafoorumeita. Kaiken sen sekopäisen keskustelun joukosta löytää myös paljon hyvää informaatiota. Miten helppoa onkaan olla raskaana kun kaikkeen löytää edes jonkunlaisen vastauksen heti. Kunhan vain muistaa pitää oman suodattimen päällä ettei mene ihan överiksi.

G - Google. Tämä menee samaan edellisen kanssa. Kiitos kun en joudu istumaan kirjastossa lukemassa vauvakirjoja löytääkseni parhaita neuvoja tai juoksemassa jokaisessa vauvatarvikeliikkeessä valitakseni oikeanlaiset tuotteet.



H - Hormoonihöyryt. Luonto-ohjelmassa miekkavalaat piirittivät ryhävalasta ja sen poikasta neljän tunnin ajan, kunnes ryhävalaan poikanen väsyi uimaan kovaa vauhtia. Emo teki kaikkensa, mutta miekkavalaat tappoivat poikasen. Sain tästä ikuiset traumat. En suosittele luonto-ohjelmia raskaana oleville.



I - Isot tissit. Eräänä päivänä tajusin, että nyt on boobseille tapahtunut jotain outoa :D. No, olihan ne toki olleet hieman arat ennen sitä...

J - Jalkojen turpoaminen. Turvotuksen lisäksi kengänkoko on nyt sitten jotain muuta kuin viime vuonna. Hyvä etten omistanutkaan montaa ehjää kenkäparia. Yöllä on jalkapohjat joskus niin arat, että kävely ei ole kovin kivaa.



K - Kofeiinittomuus. Karkittomuus. Kahvia en ole juonut ollenkaan, kokista pari hörppyä ja karkkia hyvin harkitusti. En edes muista milloin viimeksi eikä edes tee mieli. Toivottavasti tämä linja jää päälle!

L - Lehtiselleri. Yksi niistä harvoista asioista, joita on ollut ihan pakko saada syödä. Nyt heti! Eikä mitään aavistusta mistä tuo tarve sinä eräänä päivänä tuli. Sen jälkeen se on jäänyt pysyvästi ruokavaliooni.



M - Maha. Miten paljon sitä kasvavaa mahaa jaksaakaan ihmetellä ja tuijottaa? Loputtomasti. Silittää ja rasvata ja innoita jokaisesta liikkeestä. On se niin hassua miten se voi yhtäkkiä venyä tuollaiseksi palloksi. Muistan sen hetken kun huomasin että napakuoppa oli hävinnyt. Raskausarpia pelkäsin saavani ympäri mahaa, mutta sen sijaan olenkin saanut kummallisen "tatskan" navan ylle.



N - Nesteytys. Välttääkseni ylimääräistä turvotusta ja ihan muutenkin olen juonut vettä hyvin ahkeraan. Öisin kuljen tuttua ympyrää: ensin vessaan, sitten keittiöön juomaan vettä... parin tunnin välein. Onpahan tullut totuteltua yöheräämisiin. Ei tule olemaan vaikeaa, jos vaan ehtii itse nukkumaan silloin kun beibi nukkuu.



O - Oma neuvola. Neuvolasta ja neuvolatäd(e)istä tulee tärkeä osa tätä elämänvaihetta. Joku joka kertoo onko kaikki hyvin.



P - Päikkärit. Nukahtaa voi minne vaan, milloin vaan. Väsymys ei tietenkään ole enää niin voimakasta kuin alkuraskaudessa, mutta silti. Jos ei muuta tekemistä ole niin eikun pariksi tunniksi vaakatasoon. Haukottelu on varsinkin iltaisin koomisen valtavaa.

Q - Quumuus. Varsinkin öisin. Peittoa en ole käyttänyt enää pitkään aikaan. Joka aamu herään tukka märkänä ja alasti.



R - Rautajuoma. Ilman sitä heikottaisi ja väsyttäisi ylivoimaisesti. Hemoglobiinin laskua on ollut mahdotonta välttää pelkällä rautapitoisen ruoan mussuttamisella. Myös monivitamiinit ja kalaöljykapselit kuuluvat jokaiseen päivään. Ennen raskautta aina välillä unohtui, nyt ei koskaan.



S - Siivous. En enää kestä katsella astioita tiskipöydällä tai vaatteita olohuoneessa. En tiedä onko tämä joku "raskausoire" vai seurausta yksinkertaisesti siitä, että siivoamiselle jopa löytyy aikaa joka päivä.

T - Terveellinen ruoka. Syöminen on muuttunut yhä tärkeämmäksi asiaksi. Nälkä ei tule kuuloonkaan. Ruokakauppaan on uponnut yhä enemmän rahaa... mutta terveenä olen ainakin pysynyt koko raskausajan ja masu on kasvanut erinomaisesti käyrien mukaan.



U - Ultraääni. Yksi uskomattomimmista hetkistä elämässä.

V- Vauvan hoito ja vauvatarvikkeet. Viime vuonna en tiennyt näistä lähes mitään. Panikoin että mitä tästä oikein tulee. No, kaikkea oppii vähitellen, vähän kuin itsestään. Niin kolostrumista kuin rintapumpuista.

X - X-määrä uusia asioita. Ihania, huvittavia, huolestuttavia...



Y - Yhteinen juttu. Yhteinen rakkaus. Yhteinen huoli. Yhteinen vastuu. Raskaus on ainakin meidän tapauksessa lisännyt sitä tunnetta, ettei haluaisi ikinä olla erossa, eikä ilman sitä yhteistä asiaa, omaa lasta.... joten toivotaan että kaikki sujuisi yhtä hyvin kuin tähänkin asti.



Z - Z niinkuin Zynnytyspelko. Ennen raskaaksi tulemista en halunnut tulla raskaaksi esimerkiksi siitä syystä, että synnyttäminen kauhistutti minua niin paljon, että sain kylmiä väreitä kun ajattelinkin asiaa. Nämä yhdeksän kuukautta ovat kuitenkin saaneet minut kypsymään ajatukseen niin totaalisesti, että nyt pienikin tunne alavatsassa herättää innostuksen että joko joko nyt päästään lähtemään sinne synnärille?!?



Å - Å niinkuin Åksettavat ruokakaupat. Alkuraskaudessa ruokien katselu oli hyvin vaarallista puuhaa. Ikinä ei tiennyt mikä tuote saisi aikaan suurta kuvotusta. Paras oli jättää käymättä koko kaupassa.

Ä - Äitiyspakkaus. Parhautta.

Ö - Överi tarve halauksille ja hellyydelle.

SHARE:

maanantai 3. kesäkuuta 2013

Jälkeenjäänyt shoppailija

Tuntuu että nykyään kaikki ostavat suurimman osan vaatteista, kosmetiikasta, elektroniikasta, tai mistä tahansa tavaroista netistä. Toki meidänkin talouteen on ilmestynyt postin kautta sitä sun tätä, kovalevyistä proteiinijauheeseen. Silti minä taidan olla kovin jälkeenjäänyt tällä nettishoppailun saralla.

En ole ikinä ostanut netistä vaatteita tai kenkiä, enkä koskaan ole joutunut miettimään mitään tullimaksuja tai veroja. Kavereiden puheiden perusteella esimerkiksi kosmetiikkaa kannattaisi kuitenkin ostaa nettikauppojen kautta, joten olen jo jonkin aikaa miettinyt että pitäisikö minunkin vaivautua perehtymään asiaan hieman tarkemmin. Periaatteessa tykkään paljon enemmän käydä ostamassa tarvitsemani tuotteet suoraan liikkeestä sillä hetkellä kun niitä tarvitsen, kuin miettiä etukäteen mitä tulen tarvitsemaan, miten paljon kannattaa kerralla ostaa ja sitten vielä raahautua postiin niitä hakemaan.

Nyt kun olen liikkunut entistä vähemmän keskustassa (siis siellä Helsingin keskustassa), enkä kulje tuttujen liikkeiden ohitse niin usein, että voisin matkan varrella käydä nappaamassa mukaani esimerkiksi uuden kasvovoiteen, olen tullut siihen tilanteeseen, että yhtäkkiä tarvitsenkin akuutisti montaa eri juttua, joiden takia pitää lähteä kiireisesti jonnekin shoppailemaan. Tällaiset pakkoretket ostosapajille vaan tahtovat tulla niin kalliiksi, että taas palaa mieleen se sama kysymys: miksen tehnyt tilausta jostain nettikaupasta?

Näin kävi toistamiseen viime perjantaina. Tällä kertaa ongelmana oli myös se, etten löytänyt kaikkia aiemmin käyttämiäni tuotteita, vaan jouduin soveltamaan ja ostamaan jotain uutta sekä kalliimpaa tilalle.   Ostin kasvovoidetta ja puhdistusainetta, deodoranttia sekä vitamiineja. Yhteissumma näille oli 77,80 euroa. Kaikki on toki relatiivista. Toiset ostavat kasvovoidetta joka yksistään maksaa 50 euroa, mutta minulla nyt ei ole varaa sellaisiin, joten tuo melkein 80 euroa neljästä tuotteestakin kuulostaa järkyttävältä summalta.

Näistä kaikki muut paitsi nuo vitamiinit ovat itselleni uusia tuotteita. Yleensä ostan Laveran kasvotuotteita, koska olen todennut niissä olevan hyvän hinta-laatu suhteen. Isosta Omenasta ei niitä kuitenkaan löytynyt, joten päädyin ostamaan sekä Kiehl'siltä että Body Shopista niitä ainoita löytämiäni Ecocert-tuotteita.




Päätin siis ottaa selvää, mitä ostokseni olisivat tulleet maksamaan, jos olisin ostanut ne esimerkiksi iHerbin kautta. No, ei sielläkään tietenkään ollut kaikkia samoja kamoja, mutta vaihtoehtoisten tuotteiden kanssa sain summaksi postikuluineen 49,34 euroa, josta postikulujen osuus on 4 dollaria. Tämä summa siis menee käsittääkseni tullirajan yli alv-maksujen osuudelta, jolloin summaan pitää lisätä myös alvia 14% lisäravinteiden ostalta ja muilta 24%. Loppusumma? En jaksanut edes laskea.

Olisiko siis parempi lennättää tuotteita parin kappaleen paketeissa rapakon toiselta puolelta säästääkseen rahaa ja ravata hakemassa niitä yksitellen postista, ostaa iso määrä kerralla ja hoitaa erikseen tullimaksut vai ostaa vain suoraan kaupasta? Tai vaihtoehtoisesti jostain EU:n sisällä toimivasta nettikaupasta, (mistä?)?

Tässä vielä hieman vertailua tuotteiden hinnoista jenkkiläinen nettikauppa vs. kauppa Suomessa:

Prenatal Nutrients 60 tablettia Life (Iso Omena) veroton hinta 11,14 euroa
Prenatal Nutrients 240 tablettia iHerb veroton hinta 15,08 euroa

Weleda Citrus Deodorant 100 ml Life (Iso Omena) veroton hinta 13,06 euroa
Weleda Citrus Deodorant 100 ml iHerb veroton hinta 8,27 euroa


Tästä viimeisestä joku voi ehkä ihmetellä, että miksi ihmeessä ostan dödöä joka maksaa (alveineen) 16, 20 euroa, kun parilla eurollakin saisi tehokkaan dödön supermarketista, mutta teen edelleen vertailua alumiinittomista deodoranteista, enkä vieläkään ole löytänyt voittajaa (normidödöistä saan kivuliaita reaktioita, joten yritän pysyttäytyä niistä erossa)... mutta siitä ehkä sitten joskus lisää kun pääsen johonkin lopputulokseen.
SHARE:
© Supersankarigeeni

This site uses cookies from Google to deliver its services - Click here for information.

Blogger Template Created by pipdig