Siitä kuinka poistuin mukavuusalueeltani ja päätin herättää nukkuvan supersankarini. Blogi haaveiden toteuttamisesta, tavoitteiden asettamisesta, itseen uskomisesta, urheilusta, hyvinvoinnista ja kaikesta mitä rakastan.

torstai 30. toukokuuta 2013

Pitäisikö muka sisustaa?

Onko hieman huvittavaa, että meistä kahdesta, siis minusta ja C:stä, se, joka jaksaa vähän väliä huokailla sisustukseen liittyvistä asioista, on tuo insinööri, enkä minä, se muka sisustussuunnittelija? Jopa omat vanhempani vaikuttavat olevan kiinnostuneempia meidän sisutuksesta kuin minä itse.

Vielä viime asunnosta lähtiessä ajattelin, että nyt on kiva sitten lähteä puhtaalta pöydältä ja laittaa kotia ja tehdä koneella 3D-visualisointeja omasta asunnosta ja ties mitä... mutta kuinka ollakaan, motivaatio on (taas) täysin nollissa. Sen jälkeen, kun saimme tavarat täällä paikoilleen, on C alkanut huomauttelemaan kuinka olohuone on ihan kauhea, ruokapöytä ihan hölmö (niin - se minun tekemäni), seinillä pitäisi olla tauluja ja parvekkeella lattialaudat. Uusi sänkykin pitäisi saada ja uusia lamppuja ja matot pitäisi laittaa lattialle sekä muutenkin olla kaikenmaailman sisustuselementtejä siellä täällä... No totta, olen ihan samaa mieltä, mutta kun on niin paljon kaikkea mitä pitäisi hankkia, eikä asunto kuitenkaan ole oma, minua ei vaan kiinnosta.

Olemme muuttaneet niin monta kertaa viimeisten neljän ja puolen vuoden aikana (tarkemmin ottaen viisi kertaa), että tuloksena on epämääräinen yhdistelmä toisiinsa sopimattomia huonekaluja, jotka ovat ehkä johonkin aikaisempaan asuntoomme sopineet... Tästä ongelmasta olen varmaan joskus aiemminkin kirjoittanut, mutta nyt olen jotenkin luovuttanut, en enää jaksa välittää. Olkoon sohva vääränlainen, lattia ilman mattoa, seinä tyhjä ja parveke ilman niitä pirun lattialautoja ja hienoja terassikalusteita niin kauan kunnes minulla on varaa priorisoida niitä siihen pisteeseen, että voin hankkia jotain josta oikeasti tykkään, eikä vain jotain tylsiä väliaikaisratkaisuja.

Kuka tietää, ehkä motivaationi ei palaa ennen kuin olen saanut oman asunnon (eli ei ehkä koskaan :D), tai ehkäpä löydän itseni jo parin kuukauden päästä verstaalta höyläämästä lankkuja uuteen isoon ruokapöytään... Tällä haavaa minua ei kuitenkaan haittaa olohuoneen tylsä järjestys tai tylsät huonekalut, mielelläni vaan makoilen sohvallani lueskellen (jolla olen myös nukkunut viimeiset viikot koska sänky on niin kova että lonkat ja kylkiluut paukkuu), imetystyyny jalkojen välissä (aivan mainio hankinta tuo pötkylä, helpottaa nukkumista huomattavasti!), hengailen parvekkeella (jonne vanhempani kuskasivat vanhat kalusteensa ja istuttivat kukkia purkkeihin) tai katselen kavereilta lainattua koppasänkyä olkkarin nurkassa ja mietin miltä se vauva sitten näyttää siinä kölliessään...





SHARE:

4 kommenttia

  1. Apua. Toi parveke on aivan mahtava! Olispa mullakin tollanen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, se on kyllä ihana lisä tässä asunnossa... mutta voishan sinnekin tosiaan hankkia/tehdä vielä mukavemmat kalusteet, sellaset kunnon sohvat tai jotain.. mutta onneksi äiti toi kukkia, muuten saattais olla edelleen aika ankee :D

      Poista
  2. Teillä on aivan uskomaton parveke! Kaikkeen tottuu sisustamisen suhteen ja lopulta ei vain hoksaa tai välitä. Etenkin, jos on aina toinen jalka jo menossa seuraavaan, allekirjoittaneen vika. Todisteena sunnuntaina hankitut ja eilen laitatetut lamput koko asuntoon, 2,5 vuoden kattoaukosta roikkuvien hehkulamppujen jälkeen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah, niinpä. Samaa vikaa täällä.... mutta tosiaan meillä asioita ripeyttää onneksi ainakin se, että mun vanhemmat käyvät aika usein kylässä ja jaksavat aina kysellä että milloin laitatte ton ja ton jutun kuntoon? Ne kun on sitä sukupolvea, tai laatua, mitä vaan, että hommat hoidetaan heti kuntoon...

      Poista

© Supersankarigeeni

This site uses cookies from Google to deliver its services - Click here for information.

Blogger Template Created by pipdig