Siitä kuinka poistuin mukavuusalueeltani ja päätin herättää nukkuvan supersankarini. Blogi haaveiden toteuttamisesta, tavoitteiden asettamisesta, itseen uskomisesta, urheilusta, hyvinvoinnista ja kaikesta mitä rakastan.

keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

Teknisiä vaikeuksia....

Ihan alkuun varoitus siitä, että kirjoitusvirheitä saattaa olla tiedossa normaalia enemmän.

Olen tässä pari päivää kiukutelut huonoa mäihääni, mutta nyt päätin edes yrittää uudelleen tätä tabletilla bloggailua. En haluaisi morkata tätä rakasta vempelettäni, joka uskollisesti seuraa minua ympäri lähiseutua (ja tähän olisin mielelläni kirjoittanut ympäri maailmaa, mutta minkäs teet kun todellisuudessa viime aikojen matkailut ovat rajoittuneet Kehä kolmosen sisäpuolelle), sekä ympäri omaa asuntoa, wc:stä makkariin. Tämä on niin oiva vehje lukemisen kannalta, mutta kirjoittaminen, uh, ei tämä nyt mitään herkkua valitettavasti ole. Sitäpaitsi usb-liitäntä olisi ihan hyvä juttu, minä kun en omista esimerkiksi sellaista langatonta muistikorttimasiinaa, jolta saisin kuvia siirrettyä koneelle. 

Sellainen näyttäisi nyt kuitenkin olevan hankintalistalla. Kävi meinaan niin, että myös toinen läppärimme otti ja pimeni. Heti sen jälkeen maanantaiaamuna sain työpaikalta puhelun, että nyt tarvittaisiin minun konetta siellä suunnalla ja äkkiä. Niinpä lähetti kävi noutamassa myös tuon supermasiinan takaisin Helsinkiin ja minä jäin tänne ruikuttamaan. Illalla muistin kuitenkin 9-vuotiaan, eli läppäreiden iässä ysikymppisen, PowerBook-vanhukseni olemassaolon. C kaiveli piuhan johtojen hautausmaalta ( kyllä, meillä on ihan oikeasti koppa joka on ristitty nimellä cementerio de cables) ja niinpä minä sain vähän toivoa tilanteeseen. Koko ilta menikin C:n selaillessa vanhoja valokuvia tuolta koneelta ja kuinkas ollakaan, kun minä eilen aamulla ohjasin sormeni starttinappulalle, ei tapahtunutkaan yhtään mitään.  

Tässä siis ollaan, tabletin varassa niin kauan kunnes osaamme päättää korjatako sekä 5-vuotias Hp ja Mac, vai jompi kumpi, vai ostaako sen sijaan täysin uusi kone. Mikään näistä vaihtoehdoista kun ei ollut lähitulevaisuuden budjetissa....

No niin, olipas taas mielenkiintoista jauhantaa, mutta tulipahan nyt sitten selväksi mistä johtuu jos täällä ei hirveästi ainakaan kuvia lähiaikoina näy. Tähän puolet näytöstä täyttävän kosketusnäppäimistön käyttöön sen sijaan aion, jos en muulla niin kiukulla, totutella. 

Ps. Halleluja! Puolen tunnin säätämisen lopputuloksena sain jopa tabletilla ottamani hautausmaa-kuvan lisättyä tekstiin!

SHARE:

2 kommenttia

  1. :D: Täsmälleen samanlainen Ikean koriin toimii täällä mullakin johtojen hautausmaana. Just tänään tein sieltä löydön, ja saan pitkästä aikaa kännykkäni ladattua nyt suoraan seinästä enkä ainoastaan usb-kaapelilla. Jokaisessa vehkeessä pitäisi olla jotenkin merkityt johdot... tai pitäiskö niitä alkaa merkitä jotenkin itse?

    Joskus täysin langattomassa tulevaisuudessa nauretaan kaikille näille johdoille. Elleivät aivot poksahda siinä erilaisten ilmassa virtaavien sähköimpulsien ristiaallokossa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä niin odotan sitä langatonta tulevaisuutta!! Kaiken maailman johtoviritykset alkaa kyllä olla niin muinaisjäänteitä että Teslakin kääntyy haudassaan... No, mutta onhan se vähän pelottavaa miten nuo kaikki näkymättömät aallot ja säteilyt vaikuttaa kroppaan.... :/

      Poista

© Supersankarigeeni

This site uses cookies from Google to deliver its services - Click here for information.

Blogger Template Created by pipdig