Siitä kuinka poistuin mukavuusalueeltani ja päätin herättää nukkuvan supersankarini. Blogi haaveiden toteuttamisesta, tavoitteiden asettamisesta, itseen uskomisesta, urheilusta, hyvinvoinnista ja kaikesta mitä rakastan.

lauantai 27. huhtikuuta 2013

Lisää vastauksia!

Sain kaikista läppärivanhuksista vanhimman yllätyksekseni käynnistymään, joten nyt vihdoinkin lisää vastauksia:

Mitä mieltä Carlos on Suomesta, ruusut ja risut?

Tähän pitääkin pyytää C:tä vastaamaan itse. Katsotaan joskos saisin sen kirjoittamaan vastauksen itse suomeksi. Tämä vastaus tulee siis jälkikäteen, manaña-meiningillä, sitten kun tuo saa aikaiseksi :D


Onko C:n sukulaisia Suomessa, miten hän sietää koti-ikävää? 




Eipä ole yhtään sukulaisia mailla halmeilla. Koti-ikävää sietää kai ihan hyvin kun yhteyttä voi kuitenkin ottaa niin helposti milloin vaan kun on Whatsappit, Skypet, Tangot ja muut jutut elämää helpottamassa. Olisihan se silti mukavaa päästä kerran vuodessa kotimaassa käymään, muuten se koti-ikävä saattaa alkaa kasvamaan liian suureksi.

Mikä sai hänet muuttamaan Suomeen?

Minä. Mikäs muukaan. Eipä tuo muuten olisi ikinä kuvitellutkaan asuvansa täällä pakkaslukemien keskellä! Minähän asuin ensin yhteensä kuusi vuotta Santo Domingossa, joten kai se oli ihan reiluakin tulla tänne kokeilemaan että miltä se arki täällä tuntuu. 


Minkä sukunimen ootte ajatellu laittaa tulevalle vauvalle? Suomi vai Dominikaani tyyliin? 

Jaa-a. Siinäpä vasta pulma, jota ei olla vielä  ratkaistu. Tämä saattaa lopulta mennä aika entten tentten-meiningillä. Kumpikaan meistä ei osaa päättää asiaa. En tosin ole selvittänyt olisiko mahdollista antaa dommarilaisittain tuplasukunimi. Jotenkin kuvittelisin että ei, mutta jos tämä on meidän tapauksessa mahdollista niin ehkä sitten beibi kantaisi molempien sukunimeä. Eipä tuo kyllä oikein täällä toimi, Carloskin saa välillä mielenkiintoisia kirjeitä kotiin, joissa hänen ensimmäinen sukunimi on etunimenä ja toinen sukunimenä jne...

Otitko ite Carloksen sukunimen vai piditkö omasi? 


Pidin omani. Toisaalta periaatteesta, toisaalta myös siitä syystä että olen niin laiska etten jaksa mitään ylimääräisiä säätöjä mitä sukunimen vaihtaminen tuo tullessaan. Niin - ja valitettavasti asia on myös niin että edelleen Suomessa on plussaa suomalainen sukunimi ja myös Dominikaanisessa on plussaa suomalainen sukunimi. 

Itse asiassa olemme olleet Suomessa virallisesti naimisissa vasta kaksi viikkoa :D. Vasta kaksi viikkoa sitten sain käteeni käännetyn vihkitodistuksemme (koska emme olleet saaneet aikaiseksi kiikuttaa sitä käännöstoimistoon aiemmin), jonka toimitin siltä suoralta maistraattiin. Maistraatissa eteeni lyötiin paperi, jossa kysyttiin mitkä ovat sukunimemme vihkimisen jälkeen. Siinä hetkisen mietin että pistäisinkö piruuttani Carloksen sukunimeksi omani, kun minulle kerta suotiin valtuus tuollainen paperi allekirjoittaa. No, en nyt sentään. 

Koetko raskauden/vauvan tulon muuttaneen sinua jotenkin? 


Luulen, että suurin muutos tapahtuu vasta sitten kun vauva on mahan sijaan tuossa kainalossa. En koe raskauden muuttaneen itseäni kovinkaan paljon (muuta kuin ulkoisesti 15 kiloa painavammaksi möhkäleeksi), mutta kyllähän se tulevaisuuden kuvioiden miettiminen on muuttunut ihan täysin ja kuvittelisin ainakin kasan vastuuntuntoa jo nyt tulleen kaikenlaisen haihattelun tilalle. 

Ootteko vielä suunnitellu millon menisitte seuraavan kerran Dommareihin vauvan kanssa? 

Onhan tuota ajatusta pyöritelty mielessä. Oletettavasti vuoden 2014 aikana, ei ennen sitä. 

Mikä on ollut yllättävintä raskaudessa tähän mennessä?

Itse raskaus :D.

Millaista työtä Carlos tekee Suomessa? Onko hän opiskellut Suomessa?


Carlos on rakennustekniikan insinööri ja tekee oman alansa työtä. Täällä hän on opiskellut kielen lisäksi rakennusjuttuja vain kesäyliopiston kurssilla. Tällä haavaa saattaisi tulla meille vähän liian tyyriiksi tyypin jatko-opinnot täällä, kun ulkkareiden opiskelu ei enää ole kaikissa korkeakouluissa läheskään ilmaista (tosin C voisi jo hakea kansalaisuutta jos haluaa).

Mikä on sun ja C:n lempi suomalainen ruoka mitä teette usein ja sitten lempi karibian ruoka mitä teillä syödään?


No, en tiedä teemmekö itse usein, paremminkin minun vanhemmat tekevät lohta ja perunoita ja kutsuvat meidät syömään, mutta luulisin että loimulohi, savulohi ja uunilohi ovat meidän molempien täkäläistä herkkua. Karibian ruoista suosikkimme on "la bandera dominicana", eli "dominikaanisen lippu", joka tarkoittaa siis sikäläistä perus arkipäivän menua: riisiä, papukastiketta, kanaa (tai nautaa), paistettua keittobanaania (tostones), avokadoa ja muita kasviksia, plus banaania.

Mitä saarta Karibialla suosittelisit häämatkalle, jos et saa ainakaan valita Dommareita?


No siinä tapauksessa ehkä risteilyä, jolla pääsee käymään monella pienemmällä saarella. Riippuu siitä haluaako vain löhötä palmun alla vai nähdä enemmän sikäläistä luontoa ja kulttuuria. Joka tapauksessa suosittelen Pikku Antillien saaria.

Onko teillä enemmän suomalaisia vai ulkomaalaisia ystäviä nykyään?


Jos nyt siis puhutaan Suomessa asuvista, niin tunnemme enemmän suomalaisia, mutta aika monet ovat kyllä suomi-ulkkari-pariskuntia. Yleisesti ottaen ystävämme ovat aikalailla kansainvälisiä ja asuvat muualla kuin Suomessa.

Jos oot väsynyt ja stressaantunut niin miten purat pahaa oloa?


Hehehe. 
1. Valitan Carlokselle jostain tyhmästä asiasta, kuten tiskeistä.
2. Syön.
3. Menen lenkille.
4. Käyn kuumassa suihkussa.
5. Pakotan C:n hieromaan jalkapohjia tai niskoja. 
6. Menen nukkumaan. 

Haluaisitko tulevalle lapsellesi sisaruksia? Jos haluaisit, montako?

Jospas ensin yritettäis selvitä yhden kanssa niin katsotaan sitten. Jos olisit kysynyt vuosi sitten, niin olisin vastannut etten välttämättä sitä yhtäkään, eli parempi todeta että "never say never", mutta jatkoa ei kyllä ole suunnitteilla. 

Oletko koskaan miettinyt adoptoimista tai ryhtymistä sijaisäidiksi?


Olen. Olen aina ollut sitä mieltä että maapallon ollessa niin ylikansoitettu ja ihmisten käsitys ihmisestä ollessa täysin yliarvostettu, olisi parempi vaan itsekin olla hankkimatta lisää lapsia tänne pallolle "kärsimään"... Siksi myös adoptoiminen olisi järkevämpi vaihtoehto. En myöskään pitänyt mitenkään itsestäänselvänä tai edes todennäköisenä että voisin omia lapsia saada, joten myös siksi adoptoiminen olisi varteenotettava vaihtoehto. Nyt, kun omassa mahassa kuitenkin joku jumppailee ahkeraan, taidan pidättäytyä tämän yhden yksilön kasvattamisessa. 

Luetko paljon kirjoja? Jos luet, mikä on lempikirjasi?


Kuvitelmissani kyllä. Lapsena ja teininä olin tuttu näky paikallisessa kirjastossa. Lempipuuhaani oli lukea salaa peiton alla läpi yön. Todellisuudessa lukeminen on jäänyt hävyttömän vähälle. Lähinnä reissatessa olen lukenut jotain hömppää. Lempikirjoista tosin vastailinkin jo ensimmäisessä vastauspostauksessa. 

Mikä on ollut haasteellisinta ulkomaalaisen kanssa seurustellessa? 

Päättää missä asua, siellä vai täällä vai jossain siltä väliltä, kun joku aina jää eroon muista läheisimmistään. 

Kuinka C kotiutui Suomeen?


Suhteellisen hyvin. Kylmyys ja pimeys nyt ovat aika piece of cake, kieli ja paikallisten ystävien löytäminen ovatkin sitten ihan omaa haasteellisuusluokkaansa. On monia asioita joista C pitää täällä, mutta toki täältä löytyy myös monia ärsyttäviä juttuja. 

Mistä unelmoit?


Matkustelusta, taloudellisesta vakaudesta, idyllisestä landekodista, moottoripyörästä ja hevosesta sekä hyvän lapsuuden luomisesta tulevalle lapselle. 

Onko sun kaveriporukka pysynyt kutakuinkin samana esim. lukiosta vai onko muuttunut paljon? 

Lukioaikaiset ystäväni ovat parhaita ystäviäni edelleen, plus että tutustuin Carlokseen ja meidän yhteisiin ystäviin jo ennen lukiota, eli samoja naamoja olen katsellut jo vuosikaudet. Toki uudet opinnot ja työt ja harrastukset (kuten tämä bloggaus!) ovat tuoneet uusia ihania ihmisiä elämääni. 

Koitko että muutuit Dommari-vuosien jälkeen? Jos, miten?

Muutuin varnasti paljonkin. Asuin Dominikaanisessa juuri niinä vuosina kun muutenkin kehittyy ihmisenä hurjaa vauhtia (16 - 24-vuotiaana) ja kasvaa sellaiseksi kuin aikuiselämässään on, eli ehkä senkin takia osa minusta on ja pysyy dominikaanisena aina, vaikka elämämme olisikin täällä. Koen olevani paljon avoimempi, rennompi ja elämänmyönteisempi kuin mitä ehkä olisin jos en olisi koskaan sinne lähtenyt. Sekä tuplasti laiskempi saadakseni asioita hoidettua. Jos ei oo tänään pakko, niin miksi vaivautua? Hah. 

Meinaatteko suomalaisen perinteen mukaan salailla vauvan nimeä vai julkistaa jo ennen syntymää?

No ei varsinaisesti salailla, sillä en halua lyödä lukkoon nimeä ennen kuin lapsi syntyy. Toki nimivaihtoehdot ovat valmiina ja jos vauva olisi ollut tyttö, olisi nimi ollut tiedossa ja löytyy myöskin täältä blogista julkistettuna jo niiltä ajoilta kun en kuvitellutkaan vauvan olevan näinkin lähitulevaisuutta, mutta kun kyseessä on poika, niin ei olekaan ollut mitään unissa nähtyä nimeä valittavana :D. Heti syntymän jälkeen kylläkin on päätettävä, ei mitään älyttömiä 2 kuukauden odotuksia syntymän jälkeen!


Tähän asti ehdin vastailemaan kunnes läppäri taas pimeni. Nyt ei pinna enää riitä tabletin kanssa pelleilemiseen, eli loput vastaukset tulee... pian? Harmittaa kun en saa taaskaan kuvia tämän tekstikaaoksen väliin, mutta lupaan palailla entistä ahkerampana kun pääsen tästä tietokonetuskailustani eroon :).
SHARE:

6 kommenttia

  1. Tässä taas kivasti oppi teistä lisää;D

    VastaaPoista
  2. :) Kiva lukea vastauksia! Tosi mielenkiintoista ja alkaa myös miettimään omia vastauksia samoihin kysymyksiin :D

    Kisulla on meidän kummankin sukunimet. Dominikaani tyyliin. Eli niin voi Suomessa tehdä, jos se on jomman kumman vanhemman kotimaassa tapana/laissa.

    Vitsi odotan jo että päästään näkemään vauvakuvia!! :) Ainiin ja ihanaa äitiyslomaa ja loppu odotusaikaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun tykkäsit! :) Ja ois kyllä kiva lukea teidänkin kuulumisia taas blogin puolella!
      Ja kiitos tiedosta! Luultavasti meillekin tulee siis kaksi sukunimeä omistava beibi!
      Js kiitos! Tähän asti on ainakin ollut ihan hyvä ja suhteellusen kivuton fiilis! :)

      Poista
  3. Meille sanottiin et lapsille saa anoa erityissyistä kaksoisnimeä maistraatissa, mut automaattisesti sairaalan kautta ilmoitetaan vain yksi sukunimi. Meillä tosiaan se on tähän asti kaatunut laiskuuteen, saamaton kun olen. Eksyin blogillesi muien blogien kautta, toivottavasti loppuraskaus menee hyvin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun eksyit! Mäkin kävin jo heti lueskelemassa sun blogia! Mielenkiintoista :)
      Ja pitää tosiaan miettiä tota kaksoisnimi-juttua!

      Poista

© Supersankarigeeni

This site uses cookies from Google to deliver its services - Click here for information.

Blogger Template Created by pipdig