Siitä kuinka poistuin mukavuusalueeltani ja päätin herättää nukkuvan supersankarini. Blogi haaveiden toteuttamisesta, tavoitteiden asettamisesta, itseen uskomisesta, urheilusta, hyvinvoinnista ja kaikesta mitä rakastan.

tiistai 30. huhtikuuta 2013

Kotimaanmatkailua rajaseuduilla

Jesjes! Läppärivanhus lähti taas käyntiin! Eilen kävin viimeinkin kiikuttamassa uudemman yksilön huoltoon ja myöhemmin eksyimme vielä kauppaan katsastelemaan uusien pöytäkoneiden tarjontaa... Koneet jäivät kuitenkin (onneksi) kauppaan ja täällä minä taas istun tämän rahisevan Powerbookin seurassa. On se niin naurettavaa miten ihmisen arki voi mennä ihan sekaisin siitä ettei ole toimivaa tietokonetta :D. Pitäisi varmasti päästä vieroitushoitoon johonkin mökkimaisemiin.

Tässä kun olemme yrittäneet hieman suunnitella seuraavan kesän ohjelmaa vauvailun ohella, palaa mieleeni kesä 2009, se ensimmäinen Suomessa asuttamamme kesä, jonka vietimme myöskin tukevasti Suomen rajojen sisäpuolella.. tai no, eipä oikeastaan vietetykään! Tänä kesänä matkailumme ulottunee oletettavasti korkeintaan Jyväskylän seudulle (terkkuja sinne), mutta silloin neljä vuotta takaperin löysimmekin itsemme Suomen ja Ruotsin rajalta Haaparanta-Tornio-seudulta.


Siellä suunnalla asuville ei varmaankaan tunnu yhtään eksoottiselta käydä Torniossa tai Haaparannassa, mutta tällaiselle etelän asukille tuo oli kyllä tosi mielenkiintoinen retki. Varsinkin kun mukana oli ulkkari, jolle tällainen rajaseutu oli vielä eksoottisempaa. Juoksimme jopa pitkin tienvartta ottamaan kuvaa Suomi-Ruotsi tienviittoista ja rajakylteistä.

Muistan kuinka teimme kovaa vertailua siitä, kummalla puolella oli nätimpää, Ruotsissa vai Suomessa, mutta en ole ihan varma pääsimmekö mihinkään lopputulokseen. Luultavasti Ruotsi kuitenkin vei voiton.


Kaupunkialueelta ajelimme pohjoisen suuntaan Torniossa sijaitsevan Kukkolankosken rantaan. Tuo kuuluisa Tornionjoen valjastamaton koski oli kieltämättä aika päheää katseltavaa ja vielä mielenkiintoisemman paikasta tekee tietenkin myös se sama seikka, että toisella puolella ollaan Ruotsissa ja toisella Suomessa.


Varsinainen lomailupaikkamme sijaitsi kuitenkin hieman etelämpänä, minulle jo tutuksi käyneessä Iissä. Ennen Iihin paluuta pysähdyimme kuitenkin useammassa paikassa, kuten tietenkin Kemissä. Kävimme pienellä turistikierroksella Kemin uusgoottilaisvaikutteisen kirkon ympärillä ja ihmettelimme miksi koko  kaupunki vaikutti aivan tyhjältä. Ei ketään missään! No, olihan silloin lomakausi täydessä käynnissä, mutta silti... 


Vähän kauempana, jonkun koulualueen takana näytti kuitenkin pyörivän ihmisiä sen verran, että jotain siellä näytti olevan tekeillään. Sinne siis! Ylläriksemme löysimme itsemme tivolista. Tunnelma oli kuin jostain Henkien kätkemä-Big Fish-sekoituksesta, tosin sillä erolla että tyypit olivat ihan vaan kemiläisiä, eikä mitään kummajaisia... mutta eipä siinä sen kummempia ihmettelyitä, kiskalta jätskit kouraan ja maailmanpyörään maisemia tsiigailemaan!


Ja kun nyt kerran Kemissä olimme, pitihän sitä käydä myös Sampoa, tuota kuuluisaa matkailujäänmurtajaa moikkaamassa. Itseäni ei talvinen retki Sampon kyydissä hirveästi kiehdo, mutta onhan se varmasti kaukomatkailijoille jännää hypätä jäiseen mereen jäänmurtajan kyydistä, punainen pelastuspuku päällä. Meitä taisi enemmänkin kiinnostaa nuo tuulivoimalat, joiden huipulle eräs insinöörikaverimme juuri sinä vuonna työkseen kiipeili...


Tämän kuva taitaakin olla jostain Simon seudulta * Kuivaniemeltä, Iistä, Merihelmi-nimisestä paikasta. Muistaakseni ainakin pysähdyimme myös simoilemaan jonkin rantaravintolahotellin tienoilla, mutta saattaa olla jostain muualtakin.
* Kiitos tarkennuksesta niitä huudeja paremmin tuntevalle lukijalleni! 


Iissä meitä odottelikin jo takaisin vanha Amerikanseikkailija kunnon moottorin omaavine veneineen...



Tuolla venholla prötkyttelimme menemään pitkin Ii-joen kapoista suistoa aina avaremmille vesille asti.



Säät (ja sääsket!) suosivat koko lomaviikon ajan, joka kuluikin Haparanda-retken lisäksi lähinnä näissä merkeissä:









Ehkä siis tänäkin kesänä saamme vuorostamme tutustua johonkin toiseen seutuun täällä kauniiden suomimaisemien keskellä! 
SHARE:

9 kommenttia

  1. Haha, tää oli tosi hauska postaus! Ja sain vinkkejä, eli pitääpä käyä ens kesänä Torniossa tsuumaamassa tuota Kukkolankosken rantsua, sillä se on jäänyt kokonaan näkemättä. Kemiin tosin en astu jalallanikaan...

    Ja vähän mua huvittaa että ootte ollu mökkeilemässä Iissä! :D Mää nimittäin oon Yli-Iistä, mikä on (kuten nimestä voi päätellä) siinä aivan kulumilla. Hauskaa! Mun silmissä nuo huudit on nimittäin sen verran kaukana kaikesta sivistyksestä, että on suuri ihme, jos joku ulkopuolinen on siellä päinkään kuunaan käynyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heheh, tulitkin tietty mieleeni kun tätä kirjoitin! ;)
      Mulle on Yli-Iit ja Yli-Kiimingit tuttuja paikkoja. Mun isä on oululainen ja on sitä tullut siellä suunnalla sukulaisissa käytyä vaikkei enää niin paljoa kuin silloin lapsena, isovanhemmatkaan kun ei oo enää elossa...

      Poista
  2. Ihana katsella noita kuvia harmaan syysaamun alkuun! On jotenkin hassua, miten erilaiselta rajan kaksi puolta voivat nayttaa. Ainakin arkkitehtuurin puolesta, mita tulee vanhempiin taloihin. Me oululaisena perheena kaytiin aina Haaparannassa/lla 6.12., kun Suomessa kaikki oli suljettuna :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin tosiaan minä kun täällä hehkutan aurinkoista toukokuuta, siellä onkin jo syksy... Ja tosiaan, kyllä sen eron Suomen ja Ruotsinkin välillä heti huomaa!
      Ja huvittavaa, teikät lähti siis itsenäisyyspäivänä pakoon Ruotsiin :D

      Poista
  3. Pieni maailma... Kotiseudullani olet pyörähtänyt - ja se ranta ei ole Simossa vaan Kuivaniemellä, joka on nykyään Iitä. :-)) Merihelmi on paikan nimi, 4-tielle näkyy, eikös vain. Täytyy tunnustaa, että olen lueskellut blogiasi jo pidempään ja nyt vasta jätän jälkiä tänne kommentteihinkin. Olin itse AFS:n kautta Dominikaanisessa tasavallassa kaaaaauan sitten (lukuvuoden 92-93 ;-) Rankka, mutta antoisa vuosi. Itselleni ei sinne juurikaan suhteita syntynyt ja sen jälkeen olen käynyt siellä vain kerran v. -05. Espanjaa yhä ymmärrän, mutta ulosanti on kyllä ruosteessa. Onnellista odotusta ja kaikkea hyvää lukijaltasi. ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, niinpä taisi olla Merihelmi, täytyypi siis korjata tuo ;)! Kiitos tarkennuksesta!
      Ja kiva kun kommentoit, on niin kiva tietää ketä siellä lueskelee :)
      Tais olla Dommarissa hieman eri meininki silloin 92-93!! Olisi mielenkiintoista kuulla kokemuksestasi!
      Ja kiitos paljon <3 !

      Poista
  4. Tulipas ikävä Suomeen näitä kuvia katsellessa :) Suomen kesä on vaan niin ihana.Jospa ens vuonna pääsis taas siitä nauttimaan. Ai niin ja mun isovanhemmat asu Kemissä eli siellä on tullut vietettyä paljonkin aikaa. Tuttuja maisemia siis mm toi kirkko näkyi olohuoneen ikkunasta

    VastaaPoista

© Supersankarigeeni

This site uses cookies from Google to deliver its services - Click here for information.

Blogger Template Created by pipdig