Siitä kuinka poistuin mukavuusalueeltani ja päätin herättää nukkuvan supersankarini. Blogi haaveiden toteuttamisesta, tavoitteiden asettamisesta, itseen uskomisesta, urheilusta, hyvinvoinnista ja kaikesta mitä rakastan.

sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Soy, tengo y estoy - Kokemukseni kielikylvystä

Sain hiljattain kommentin blogiini, jossa Elena esitti toiveen, että kirjottaisin kokemuksistani Espanjan kielen opettelusta. En muista minkä verran olen tästä aiheesta aikaisemmin avautunut, mutta nykyäänhän pidän espanjaa toisena kielenäni, vaikken sitä tietenkään täydellisesti puhukaan. Vaikkei espanja ole äidinkieleni, on siitä tullut minulle niin rakas kieli, etten millään haluaisi luopua sen asemasta "kotikielenäni", vaikka nykyään Suomessa asummekin. 


Ensimmäinen kontaktini tähän kieleen oli luultavasti Ricky Martin ja vuonna -95 ilmestynyt levy nimeltä A Medio Vivir. Muistan kuinka kaverini kanssa luimme biisien sanoja kunnes osasimme laulaa pari kappaletta, tietenkään yhtään mitään ymmärtämättä. Tämän tapauksen innoittamana aloitimmekin sitten vuotta myöhemmin Kanarialle suuntaaville turisteille tarkoitetun kielikurssin tuppukylämme kansalaisopistolla. Taisimme olla ainoat teini-ikäiset kurssilla, jonka keski-ikä lähenteli kuuttakymppiä. 

Kurssilta jäi käteeni muutama verbi, persoonapronominit, numerot ja sanat gato ja perro. Tällä kielipohjalla lähdinkin sitten vuonna 2000 vaihto-oppilaaksi Dominikaaniseen tasavaltaan. Olin todella innokas oppimaan kieltä, enkä ollut kovin kauhuissani saadessani tietää ettei isäntäperheeni puhunut englantia lähes ollenkaan. Myöhemmin ajateltuna olen siitä hyvin kiitollinen, sillä kieliopintoni etenivät pakon edessä huimaa vauhtia verrattuna moniin muihin vaihto-oppilaisiin. 

Ihka ensimmäinen sanakirjani, joka on ollut niin kovassa käytössä, että siitä puuttuu niin kannet kuin viimeiset kirjaimetkin...


Muistan kirjoitelleeni sanakirjan avulla paperille kaikki asiat, joita minun tuli host-äitini kanssa selvittää. Tämä naureskeli lauseilleni, mutta ymmärsi kyllä kaiken mitä halusin sanoa. Heti ensimmäisellä viikolla tutustuin myös hauskaan paikalliseen kaveriporukkaan, joiden kanssa hengailin aina tilaisuuden tullen, sillä oman host-perheeni aika ei oikein vaihto-oppilaan "viihdyttämiseen" riittänyt. 

Se, että liikuin suurimmaksi osaksi vain paikallisten seurassa, sanakirja taskussani, kuunnellen pakkosyötöllä heidän keskustelujaan ja yrittäen parhaani mukaan ymmärtää mitä tapahtuu ja minne olemme menossa, auttoi minua saavuttamaan noin kolmessa kuukaudessa sellaisen kielitaidon, että kommunikointi ei ollut enää haasteellista. Sanavarastoni ei tietenkään vielä tuossa vaiheessa ollut huima, mutta vähitellen myös syvällisemmät keskustelut alkoivat onnistua, kiitos etenkin Carloksen, jonka kanssa tuli keskusteltua ummet ja lammet heti host-perheen vaihdon jälkeen. Vuoden jälkeen kielitaitoni oli jo sen verran hyvä, että monet kehuivat ja ihmettelivät saavutustani. 



Pääpiirteittäin opin siis kielen kuuntelemalla ja puhumalla, mutta toki opettelin joitain kielioppiasioita kirjan avulla. Esimerkiksi subjunktiivia opetellessani jouduin hermoromahduksen partaalle ja muistan heittäneeni kirjan päin keittiön seinää, kun sen ohjeista ei tuntunut olevan apua, eikä kukaan paikallinenkaan oikein osannut kunnolla selittää milloin sitä pitäisi käyttää ja milloin ei. Vaihto-oppilasvuoden jälkeen jatkoin espanjan opintoja lukiossa. Useamman kurssin kävin toki tenttimällä läpi, mutta kyllä niistä viimeisistä kursseista kielioppiharjoituksineen varmasti jotain apuakin oli. YO-kirjoitusten jälkeen opettajani moitti minun kirjoittaneen huonon aineen, mutta huono tai ei, laudatur sieltä ropsahti ja varmasti olisinkin ollut pettynyt vähemmästä. 

Lukion jälkeen muutin Dominikaaniseen asumaan, hain yliopistoon ja aloitin heti opinnot. Yliopistoajoilta muistan tapauksia, jolloin opettajat eivät meinanneet uskoa minun olevan ulkomaalainen ja ihmettelivät joskus kokeissa käyttämääni sanakirjaa. Toki muistan myös tuskailleeni esimerkiksi pakollisen historian kurssin kirjaa lukiessani, etten tulisi ikinä pääsemään kurssista läpi, kun en edes ymmärtänyt kirjailijan monimutkaisia lauseita ja sanavalintoja. 



Parin vuoden opiskelun jälkeen en kyllä varmasti enää edes huomannut opiskelevani vieraalla kielellä, joten siinä vaiheessa kielitaitoni alkoikin olla jo sen verran hyvä, että espanjasta oli tullut minun kieleni siihen pisteeseen, että ajattelin jopa numerot espanjaksi. Olin jättänyt koko tutkintoni viimeiseksi kurssiksi yhden pakollisen diskursiivisten tekstien kirjoittamisen kurssin, koska halusin kielitaitoni olevan mahdollisimman hyvä ennen kuin joutuisin moisella sakkakurssilla istumaan. Sen jälkeen kyllä viimeistään tajusin, että kielitaitoni oli todellakin monia paikallisia paremmassa jamassa. Niinpä uskaltauduin ottamaan vastuun ryhmätyönä suoritetun tesiksen kirjoittamisestakin. 

Minulle espanjan opiskelu ei siis ollut vaikeaa ja vaikka vieläkin teen epähuomiossa virheitä, varsinkin nyt kun Suomessa on tullut jökötettyä jo yli neljä vuotta, on kielitaitoni sen verran laaja, että monista asioista keskustelenkin mieluummin espanjaksi. Varsinkin syvällisten tunteiden ja olotilojen sanoiksi pukeminen on espanjaksi niin paljon mieluisempaa, että olen jo etukäteen kauhuissani siitä, että "joudun" puhumaan tulevalle lapselleni suomea! Myös Carloksen suomen oppiminen on ollut hitaampaa siitä syystä, että minä en vain kykene tuon kanssa keskustelemaan suomeksi, vaikka sitä kuinka yritettäisiin. Nyt olen jo siitä ajatuksesta luopunut ja olen mielissäni siitä, että tyyppi on oppinut suomea ihan hyvin työelämässä ja oppii koko ajan lisää, vaikka meillä kotona puhuttaisiinkin espanjaa. 



Mielestäni asuinmaan kielen opiskelu on kaiken a ja o, ilman sitä on turha odottaa viihtyvänsä kyseisessä ympäristössä, saati sitten syvällisesti ymmärtää kyseistä kulttuuria. Kykymme ja tapamme oppia vieraita kieliä on hyvin erilainen, mutta minun kohdallani se kaikista vaivaton ja nopein tapa on ollut istuttaa itsensä kielikylpyyn paikallisten ihmisten keskuuteen. Ehkä sitäkin nopeampi tapa on tietenkin hommata itsellensä paikallinen seurustelukumppani ja unohtaa että mitään muita kieliä, kuten yhteinen englanti, on olemassakaan. :D 

SHARE:

16 kommenttia

  1. Ihana ja mielenkiintoinen postaus! Kiitos! Olen samaa mieltä, että kielen opiskelu todella on kaiken a ja o; ainoa tapa päästä todella sisään vieraaseen kulttuuriin. Jatkanpa tästä siis espanjan pänttäämistä, terkuin parhaillaan subjunktiivin kanssa taisteleva Elena :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun tykkäsit! :) Tsemppiä subjunktiivin kanssa. Sitten kun sen oppii, sitä ihmettelee että miten se muka joskus edes oli vaikeaa :D

      Poista
  2. Mä oon just miettinyt näitä asioita viime aikoina! Viime vuonna asuin mun suomalaisen tädin luona, ja vaikka hän onkin perheestä ainoa ketä suomea puhuu, oon nyt huomannut kuinka paljon oon oppinut ku olen 7 kk nyt asunut espanjalaisessa perheessä. Viime keväänä myös paikallisen poikaystävän kanssa oppi paljon, varsinkin kun tuli erimielisyyksiä! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin, varsinkin erimielisyydet ovat erittäin hyviä kielispurtteja! :D Hahah.. voih niitä aikoja!

      Poista
  3. Mä oon just miettinyt näitä asioita viime aikoina! Viime vuonna asuin mun suomalaisen tädin luona, ja vaikka hän onkin perheestä ainoa ketä suomea puhuu, oon nyt huomannut kuinka paljon oon oppinut ku olen 7 kk nyt asunut espanjalaisessa perheessä. Viime keväänä myös paikallisen poikaystävän kanssa oppi paljon, varsinkin kun tuli erimielisyyksiä! :D

    VastaaPoista
  4. Kuinka hauskaa että luin tätä haltioissani ja kuuntelin samalla (sattumalta!) la maldita primaveraa :) <3 Ihana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehehe, mäkin oon aina innoissani lukenut sun kieliasioihin liittyviä postauksia ;) Ja kiva kun Maldita primavera on päässyt soittolistalle! :D <3

      Poista
  5. Ihania muisteloita ja vanhoja muistiinpanoja. Rupesin miettimään mun ensimmäisiä kunnon kosketuksia espanjan kieliseen musiikkiin. Espanjalainen El Canto del Loco y dommari Aventura :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah... Olisi kyllä kiva lukea vastaavia kokemuksia kielen opettelusta ;)! Ja voih, Aventura.. :D vaikkei kuulukaan mun soittolistalleni, niin se on kyllä niin dommarivivahteista kuin olla ja voi!

      Poista
    2. Hah, tiedä vaikka innostuisinkin tässä esseiden kirjoittelun välttelyn lomassa :)

      Poista
  6. Mielenkiintoista oli lukea miten opettelit espanjan kieltä,Itse rakastuin espanjan kieleen 8.vuotiaana kun olin ensimmäistä kertaa Espanjassa.Teininä opettelin kieltä itselleni ja vietin myös yhden kesän kibutsilla,jossa myös oli argentiinalainen ryhmä.......
    Sitten jo aika paljon isompana opettelin kielen ihan systemaattisesti,ja onneksi osasin sitä kun muutin Venezuelaan,muuten en olisi päässyt yhtä "sisälle" siellä.Mulla on myös kamala himo kielioppikirjoihin ja espanjan kielioppikirjoja mulla on varmaan parikymmentä erilaista. Nyt pelkään että kieli unohtuu kun en koskaan käytä sitä (paitsi meksikolaisen ystävän kanssa Helsingissä,kun tavataan kesällä)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se menee, että sitä kielitaitoa pitäisi pitää yllä koko ajan ettei se surkastu... Minuakin vähän huolestuttaa oma kielitaitoni, nyt kun en enää pahemmin edes kirjoittele ainakaan missään virallisessa kontekstissa. No, onneksi olen vihdoin antanut itselleni luvan puhua C:lle espanjaa tuntematta siitä suuria syyllisyydentuntoja... Sinun kielitaustasi on kyllä tosi mielenkiintoinen!

      Poista
  7. Paikallinen poikaystävä on mainio keino ainakin sen jälkeen, kun pakkokeinoin kiristää jättämään englannin kotona pois. Kielikylvyssä oppii ymmärtämään ja puhumaan nopeammin, mutta kielioppiparka laahaa minulla ainakin perässä hitaammin jos ollenkaan. Paikallisia täällä ei paljon tunnu haittaavan, kun pitää puheen rytmin rivakkana sekä heittää muutaman slangisanan ja suhuässän sekaan. Mun onni ;) Aivan eri tavalla saa kontaktia maahan sen omalla kielellä. Senpä vuoksi osa maailman maista on kiinnostavuudesta huolimatta mennyt ei-muuttolistalle hankalan kielen takia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se kielioppikin sieltä vähitellen tulee, mutta toki on asioita joita pitää oikeasti opettelemalla opetella tai muuten vaan jää toistamaan niitä samoja virheitä aina.. Tunnen pari tyyppiä joiden puhetaito ja sanavarasto on natiivin tasolla, mutta kielioppi, tai no, edelleenkin se subjunktiivi, vaan puuttuu...
      Sama juttu mulla, niin mielelläni muuttaisin esim. Norjaan mutta olishan se nyt aika julmaa C:tä kohtaan pakottaa se opettelemaan taas toinen mongerruskieli.. ihan kielipuolihan siitä jäisi ikuisesti :D Itse ehkä olisin ruotsin johdosta ja muutenkin kieli-intoiluni vuoksi hieman eri asemassa..

      Poista
  8. Sä oot hyvä esimerkki siitä että kielen voi oppia hyvin! itse tässä espanjaa yritän opiskella, rakastuin kieleen jo vuosia sitten mutta kielitunneilla käynyt vasta reilut pari vuotta. ihan hyvällä alulla on, kielioppi tuntuu välillä vaikealta mutta uskon siihen että pikkuhiljaa sekin mukaan tulee ja alkaa puhumaan enemmän. luettua ymmärrän ja se jo tuntuu valtavan hienolta. ja Suomessa ei espanjaa kuule sitä on pakko pitää itse yllä koko ajan ettei unohdu. onneksi on espanjakielisiä ystäviä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :)
      Joo, kyllä se kielioppikin sieltä vähitellen tulee mukaan. Ei muuta kuin puhumaan mahdollisimman paljon niin yhtäkkiä sitä vaan huomaa tajuavansa kielen niin hyvin ettei sen kieliopinkaan kanssa oo enää vaikeuksia!
      Helsingissä on nykyään niin paljon lattareita, että melkein aina kuulee kaupungilla espanjaa.. Vielä sillon vuonna 2001 kun kuuli espanjaa, piti heti ottaa jotain kontaktia, mutta nyt niitä on niin paljon, ettei enää viitti :D

      Poista

© Supersankarigeeni

This site uses cookies from Google to deliver its services - Click here for information.

Blogger Template Created by pipdig