Siitä kuinka poistuin mukavuusalueeltani ja päätin herättää nukkuvan supersankarini. Blogi haaveiden toteuttamisesta, tavoitteiden asettamisesta, itseen uskomisesta, urheilusta, hyvinvoinnista ja kaikesta mitä rakastan.

perjantai 8. maaliskuuta 2013

Herkkää naisellisuutta ilman heikkoa naiseutta!

Aamulla herättyäni istuin ensitöikseni sängylle lukemaan blogeja. Sieltä kävi ensimmäisenä ilmi, että tänään vietetään naistenpäivää. Kysyinkin heti Carlokselta, että tiedätkös mikä päivä tänään on? No, tiesihän tuo, mutta jatkoi heti perään, että "Que porquería" (mikä turhuus). Kommentoin siihen, että niin, vaikka ne kaikenkarvaiset erityispäivät yleisesti ottaen olisivatkin turhia, naistenpäivä ei ainakaan niin kauan ole, kun maailmassa elää naisia vailla oikeutta elää yhdenvertaisesti miesten kanssa. 

"Vai mitä?" Kysyin miespuoliselta ja sain vastaukseksi että totta, mutta keskustellaan siitä sitten illalla. Kiire hammasharjan ääreen oli kova. 

Nyt olenkin sitten jo useampaan otteeseen pyörittänyt mielessäni naiseuteen liittyviä asioita. Mitkä ovat omat kokemukseni tasa-arvosta naisten ja miesten välillä? Mitä ajattelen omasta naiseudestani? Mitä ajattelen muista naisista? 

Länsimaisena ja pohjoismaisena naisena asemani on etuoikeutettu verrattuna moniin muihin maailman naisiin. Täällä sana feminismi otetaan usein jo miesten ylitse jyräävänä aatteena, vaikka eihän sen siltä pitäisi tuntua. Kun puhutaan feminismistä, puhutaan naisten tasa-arvosta. 

Minä olen ollut - ja olen varmaan edelleenkin - jokseenkin poikamainen tyttö. Olen aina tykännyt enemmän niistä perinteisistä "miesten hommista" kuin naisellisista asioista, tietyin poikkeuksin. Kasvuympäristössäni en koskaan saanut kokea olevani mitenkään eri kastissa sen vuoksi että olen tyttö. Silti muistan, kuinka usein mietin, että olisinpa syntynyt pojaksi. Ajattelin, että elämä olisi jotenkin helpompaa, jos olisin mies. 

Lähdettyäni 16-vuotiaana maailmalle, päätyen maahan, jossa naisten asema yhteiskunnassa on huomattavasti Suomea jäljessä, sain kokea useampia tilanteita, joissa minua kohdeltiin eri tavalla kuin mihin olin tottunut, vain siitä syystä että olen tyttö. Suurin osa näistä asioista liityivät siihen tosiasiaan, että naiset ovat fyysisesti heikompia, mutta myös siihen, että naisten "kuului" olla hellyydellä ja erityisellä kohteliaisuudella käsiteltävä sukupuoli. Täten myös helposti objektoitavissa oleva, ulkonäöllään loistava osapuoli. 

Minua otti päähän, että samanikäisillä pojilla oli enemmän vapautta kuin tytöillä, siitä syystä että tytöille voi helpommin sattua jotain. Minua tuskastutti, kun minulle availtiin ovia tai annettiin istumapaikka siitä syystä että olen nainen. En voinut sietää, että joku halusi kantaa kevyitäkin laatikoita puolestani, koska se oli miesten hommaa... mutta kaikista eniten minua raivostutti se, että naiset yrittivät tehdä minusta naisellisemman! 

Pitääkö naiseuteen oppia puunaamalla itsestään mahdollisemman naisellinen? Minä en kävellyt oikein, laittanut tukkaani kunnolla, värkännyt naamaani tarpeeksi, saati sitten puhunut niistä naisellisista asioista, kuten vaatteista tai kynsien laitosta. Kaiken tämän seurauksena suurin osa ystävistäni tuolla toisella mantereella olikin miehiä. En vain kestänyt sitä naisellista seuraa. Minulla ei ollut heidän kanssaan mitään keskusteltavaa. Mieluummin pelasin jalkapalloa poikien kanssa. 

Sen vuoksi en yhtään ihmettele, että monet sikäläisistä miespuolista ystävistäni ajattelevatkin, että naiset itse myös aiheuttavat tuota alistettua asemaansa. Jos naiset haluavat olla kuin kukka kämmenellä, saada erityistä kohtelua ja olla ihannoinnin kohteena kauneutensa vuoksi, ei ihme, että tuo fyysisesti vahvempi sukupuoli käyttää tätä asetelmaa hyväkseen, ellei naiset myös henkisellä vahvuudellaan itse edesauta tästä vääristyneestä käsityksestä ylipääsemistä.  

No, olen kuitenkin tyytyväinen, että myös siellä naisten asema esimerkiksi työelämässä on muuttunut hurjaa vauhtia. Silti olen varma, että todella harvat sikäläiset esimerkiksi ymmärtäisivät miksi ihmeessä minä olen halunnut opiskella puusepäksi! Jos en olisi ensin valmistunut 90 prosenttisesti naisten valtaamalta sistustusalalta, edes Carloksen sukulaiset eivät varmaankaan ymmärtäisi mitä minä oikein teen. Nyt he voivat ajatella minun suunnittelevan huonekaluja, mutta tosiasiassahan työni on enimmäkseen sitä varsinaista maalisin käsin, tukka purussa ja kainalot hiessä äheltämistä likaisella verstaalla. 

Eikä asiat Suomessakaan ole ihan niin ideaalisen tasa-arvoisesti kuin voisi toivoa. Myös täällä minulta on kysytty, että onko puusepän ammatti mielestäni naiselle soveltuvaa. Konemessuilla esittelijät eivät edes vaivautuneet yrittämään myydä minulle mitään, vaikka olin kiinnostuneempi heidän vempeleistään kuin vieressäni seisovat miespuoliset kolleegani. 

Myös toisessa työssäni törmäsin hiljattain tilanteeseen, jossa koin naiseuteni asettuvan tielle tasa-arvoisuuden kanssa. Esimieheni ilmaisi, että tilanne ei ollut sopiva palkkakeskusteluun, ylennyksestäni huolimatta. Saman tason ylennyksen saivat kolme miestä eri osastoilta, sekä sen yhteydessä palkankorotuksen. En nähnyt omassa tilanteessani mitään muuta erilaista, kuin sen tosiasian, että olen raskaana ja jäämässä pian äitiyslomalle. 

Sen sijaan, että olisin aiheuttanut kohtausta, totesin vain sarkastisesti, että "niin, kai se minun työsuhteeni äitiysloman jälkeenkin jatkuu?" Ellei tämä raskaana oleva feministi pistäisi tuon mahassa kasvavan miehenalun elintasoa etusijalle, olisi hanskat kyllä iskeytyneet pöytään alta aikayksikön. 

Jospa me naiset muistaisimme samalla ahkeruudella viedä naiseuden asemaa eteenpäin kuin tehdä niitä naisellisia ulkonäköömme liittyviä juttuja, ehkä asiat etenisivät huomattavasti ripeämmin myös tasa-arvoisuutta kohti? 




SHARE:

14 kommenttia

  1. Hyvä Eveliina, supermielenkiintoinen teksti! Nää asiat on tänään kyllä ollu tapetilla tosi monessa blogissa tänään ja hyvä vaan, sillä vaikka täällä suomessa asiat suht hyvin onkin, kyllä eriarvoisuuttakin löytyy ja varmasti odottava äiti saa siitä myös osansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, vielä on paljon matkaa tasa-arvoon... No, onneksi sentään on syntynyt näinkin hyvään maahan, että sentään perusjutuissa ei tarvitse tuntea alemmuutta.... Kauhistuttaa vain ajatuskin joidenkin maiden keskiaikaisesta meiningistä... :(

      Poista
  2. Kirjoitit asiaa! Ja masu on kyllä ihana :). Ja kuinka törkeää tuo sinun palkkakeskustelu, josta ei tullut keskustelua ollenkaan. Tulin ihan vihaiseksi. Näihin asioihin törmää varmaan monet muutkin. Että puhutaan sitten tasa-arvosta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tuli kyllä itsellekin aika väkivaltaisen vihainen fiilis tuon episodin jälkeen ja raportoin asiasta toisaalle, mutta eipä siitä nyt tällä haavaa hyötyä ollut... mutta tämä kyllä muistetaan...
      Ja kiitos, on tuo maha kyllä ihana vaikka kroppaa kolottaiskin :)

      Poista
  3. Hyvä postaus Eveliina! Voin ihan kuvitella että Carloksen sukulaisten parissa on ihmetelty tuota ammatinvalintaasi;D
    Täällä kun olin aika nuori minua usein ärstyttivät samat asiat. Minua ärsyttää täällä se että vaikka ylioppilastutkinnon suorittaneista suurin osa on naisia,samoin niistä jotka suorittavat akateemisen loppututkinnon niin nainen kuitenkin edelleen tienaa vain 66% siitä mitä mies tienaisi samassa hommassa...

    Ihana massu! Ja hyvää naistenpäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, työelämässä naisasialla on kyllä vielä paljon tekemistä myös täällä. Joskus muistan lukeneeni vastaavia Suomen prosenttitietoja palkkojen suuruudesta jne, ja kyllä me naiset siellä häntäpäässä kuljetaan...
      Ja tosiaan, ammatinvalintani on ollut vähän omituinen dommarilaisten vinkkelistä. Tosin kyllä sielläkin innostus huonekaluvalmistukseen naisten keskuudessa on herännyt. Yksi tuttu arkkitehtityttö meni opiskelemaan puuseppäilyä sikäläiseen ammattiopistoon ja raportoi edistyksestään kuvien muodossa facebookiin ahkerasti. Joka kuvan alle tuli kova määrä tykkäyksiä ja ihastelua perus jakkaraväkerryksistä, joten ainakin se oli positiivista, mutta näin täkäläisittäin hieman huvittavaa... mutta kumma olisi jos joku sikäläinen tuttuni (olisi sitten mies tai nainen) todella työkseen sikäläisillä palkoilla jotain tuoleja väkertäisi.
      Ja kiitos! Massu kasvaa kiitettävää vauhtia, kyllä sitä on mukava seurailla...

      Poista
  4. Todellinen tasa-arvo on vielä kaukana. Itsekin tulen vihaiseksi tytöttelystä tai sukupuoleen perustuvasta mitätöinnistä tai vähättelystä. Ja tuollaiset palkkakommentit...arggh! Mikä siinä on, että jos nainen vaatii lisää palkaa, hän on "hankala akka" mutta mies on "jämäkkä". Kyllä sellainen hyvä veli verkosto on edelleen olemassa, nykyään se on vain vaikeammin todistettavissa ja sitä on sikäli hankalampi vastustaa.

    Itsekin olen ollut aina enemmän poikatyttö, mutta arvostan myös niitä naisia, jotka ovat enemmän tyttötyttöjä :D. Punainen kynsilakka tai korkokengät eivät tee kenestäkään automaattisesti tyhmää bimboa. Eläköön erilaisuus - myös naisten välinen erilaisuus! Meidän pitäisi opetella olemaan solidaarisia myös toisiamme kohtaan mahdollisesta erilaisuudesta riippumatta.

    Toivonkin, että tasa-arvo voisi toteutua niin, että naisten ei tarvitsisi muuttua miesten kaltaisiksi, vaan naisia arvostettaisiin tasaveroisina riippumatta siitä, miltä näytämme. Onhan fakta, että olemme biologisesti erilaisia. Naisissa on tiettyjä piirteitä, joiden ansiosta olemme historian kuluessa saaneet jälkikasvumme pysymään hengissä. Miehillä taas on ollut oma roolinsa. Toisaalta molemmissa sukupuolissa on paljon eri harmaan sävyjä.

    Minulta sujuu puiden hakkuu, ulkohuoneen tyhjennys ja auton renkaiden vaihto, mutta myös tyhjänpäiväinen kikattelu, pullan leipominen ja läheisten hellittely. Ja lörpöttäminen ja hevosten pussailu:). Ja minusta on tosi kiva, jos mies avaa minulle oven tai kantaa laukkuni. En koe, että se vähentäisi ihmisarvoani millään tavalla - mutta tässä on varmaan ikäkin tehnyt tehtävänsä :).

    Hyvää naistenpäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, tämä on niin totta kaikki!
      Sukupuolella tai muutoinkaan ulkonäöllä ei pitäisi olla mitään merkitystä kohteluun ja arvostukseen. Kukin olkoon niin tyttömäinen tai poikamainen kuin haluaa... myös itse olen vähitellen muuttunut enemmän tyttömäiseksi ja toki olen sitä aina tietyissä jutuissa ollutkin. Myös minulta onnistuu puunhakkuu, mutta biologinen naisellisuuteni näkyy kyllä herkkyyden ja hoivailun muodossa. Ja mitä niihin biologisiin eroihin tulee, niin tottakai on muistettava, että miehen ja naisen aivot toimivat vähän eri tavalla, jonka vuoksi miehet ovat herkemmin parempia joissain jutuissa, naiset taas toisissa....
      Eikä minuakaan haittaa jos joku kohteliaisuudestaan avaa oven tai varsinkaan jos oma mieheni kantaa kassiani, mutta tuo esimerkki olikin reaktio siihen äkilliseen kontrastiin eri kulttuurien välillä, jossa ei voinut muuta kuin havaita miten eri tavalla naisia kohdeltiin....

      Poista
    2. Hyvä teksi Eveliina! Ja pakko vielä kommentoida, Hanne vei NIIN sanat suustani! Näinhän se asia juuri on - naisia tulee arvostaa tasavertaisina olimme sitten tyttömäisiä tyttöjä tai poikatyttöjä tai jotain siltä väliltä!

      Poista
    3. Kiitos ja kyllä, juuri näin! Toivotaan että siihen vielä joskus päästäisiin....

      Poista
  5. Word! Hyvä teksti! Ja ihania kuvia!

    VastaaPoista
  6. Tosi mielenkiintoinen teksti ja vitsit, että on iso masu :) Tosi surullista, että Suomessakin joutuu vielä vuonna 2013 tuollaista kokemaan :S

    VastaaPoista
  7. Niinhän se on.... surullista siis... sekä raivostuttavaa...ja myöskin maha on iso, mutta se on sentään kivaa :)

    VastaaPoista

© Supersankarigeeni

This site uses cookies from Google to deliver its services - Click here for information.

Blogger Template Created by pipdig