Siitä kuinka poistuin mukavuusalueeltani ja päätin herättää nukkuvan supersankarini. Blogi haaveiden toteuttamisesta, tavoitteiden asettamisesta, itseen uskomisesta, urheilusta, hyvinvoinnista ja kaikesta mitä rakastan.

keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Vihdoin vapaa iltaisin!

Käsittämätöntä miten hyvä fiilis voikaan tulla siitä, että pääsee töistä kotiin jo puoli neljältä, eikä sen jälkeen tarvitse mennä yhtään minnekään! Siitäkin huolimatta, että tuo aikainen herääminen ja töihinlähtö johtui siitä, että eräs potki minut hereille (puoli kolmelta aamuyöstä), enkä sen jälkeen saanut enää unta. Verstailu on toki mukavaa, mutta oih, normaali elämänrytmi ilman 12 tuntisia työpäiviä kelpaa kyllä minulle! 


Kävellessäni töistä kotiin tuo valon määrä ulkona inspiroi minua vielä lisää ja aloin suunnitella kämpän läpikotaista siivoamista... mutta kuinka ollakaan, tässä minä vieläkin olen, sohvalla kone sylissäni. Heti ensimmäisenä kun on pakko päästä tsekkaamaan päivän postit, eli sähköpostit ja blogit. Tänään kävi kuitenkin sen verran ainutlaatuisesti, että nukahdin istualleni, kone sylissä ja käsi hiirellä. Enpä minä siinä kauaa ehtinyt torkkua ennen kuin Carlos tuli kotiin, mutta sen verran tuo pikkupäikkäri sai laiskistumaan, että siivouksen sijaan sain aikaiseksi vain räpsiä muutaman turhan kuvan ja istua takaisin sohvan nurkkaan kirjoittelemaan tätä sepustustani. 


Olihan se kyllä jo aikakin istua päivittelemään blogia. Viikko on taas vierähtänyt hiljaisuudessa, kiirettä on pitänyt edelleen... Pää ei aina tahdo pysyä menossa mukana, kun työpaikallakin tässä eräänä päivänä yrittäessäni vessasta ulos päädyin siivouskomeroon... mutta muutoin on kyllä ollut hyvä olo. 


Huvittavaa on ollut huomata, kuinka ihmisten katseet siirtyvät automaattisesti naaman sijaan sinne vatsan seudulle. Itse siitä ihmetyksestä on päässyt jo ajat sitten eroon, mutta muille asia ilmeisesti konkretisoituu sitten kun todistusaineistoa löytyy riittävästi. Kysellään laskettua aikaa (ja ihmeen moni huomauttaa että se on Mannerheimin syntymäpäivä ja liputuspäivä.. muistaako ihmiset oikeasti sellaisia? :D), sukupuolta, vointia ja vauvakaman ostelusta. Tähän viimeiseen on täytynyt todeta, että eipä ole itseasiassa hankittu vielä yhtään mitään... ei yhden yhtä bodya tai myssyä. Pitäisikö jo tuntea huonoa omatuntoa? 


Minä mielelläni hankkisin mahdollisimman vähän sitä vaatepuolta kaupoista. Toki sitä jotain uuttakin haluaa, mutta nehän on tyyliin viikossa pieniä, joten jos vain tutuilta tai tutuntutuilta löytyy, niin miksi ihmeessä kuluttaa  turhaan... Se vauvasängyn tekeminen tosin alkaa tuottaa pienoista paniikkia. Kun kerta kaverin lapsellekin tein, niin eikö se nyt pitäisi omallekin tehdä? Ei vaan taida höyläämiset ja sirkkelöinnit enää kohta onnistua, kun omien kenkien jalkaanlaittokin on työn ja tuskan takana. 


Mutta, toivotaan että näitä beibivälttämättömyyksien hankintoja ehtii miettimään vielä sittenkin kun olemme päässeet uuteen asuntoon. Ehkä enemmän kuin synnytystä pelkään sitä, että tuo päättäisikin tulla ulos ennen aikojaan. Niitä kun on tässä tuttavapiirissä sattunut useammankin kohdalle. Itsekin olin niin tuloillani, että äitini oli kuulema ollut vaaka-asennossa kolme kuukautta, ennen kuin minä kahdeksankuukautisena päätin että nyt riitti. No, sitä vältelläkseni yritän kaikin keinoin laskea stressilukemat nolliin ja jatkaa näitä rentoja iltoja tästä lähin. 




SHARE:

6 kommenttia

  1. Oih. Mä olen ehkä huono ihminen, koska en todellakaan muistanut koska on Mannerheimin syntymäpäivä. Jouduin sen googlaamaan. Jee, jaa näitä sun rentoja iltoja meidänkin kanssa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, en mäkään olisi muistanut.. haha. No, nyt varmasti muistan aina. Ja juu, tarkoitus ainakin olisi bloggailla useammin!! :)

      Poista
  2. Tikkurilan aseman viereen avattiin viime kesänä käytettyjen vauvakamojen kauppa missä ainakin (ikkunan läpi kun tiirasin) näyttäis olevan vaikka mitä vaatteista rattaisiin. Mahtava idea mun mielestä, vaikka taitaa noita olla paljon jo muuallakin. :) Kaveri osti aikoinaan vauvalleen kaikki kamppeet Valtterin kirpparilta, harmi et se kirppis tais lopettaa jo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kiitti vinkistä! Pitää käydä siellä!! :)

      Poista
  3. Mun piti myös tarkistaa, mikä ihme on Mannerheimin syntymäpäivä :) Kuka voi sen muistaa ulkoa? Tuleeko muuten Suomessa tuntemattomat koskettelemaan vauva-vatsaa? ehkei se vielä talvivaatteiden alta niin näy..
    Tajusin tässä kuvia katsellessa, että Fiesta del Chivo on unohtunut kirjahyllyyn, ihan kesken lukemisen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Joo en tajua... Eilen töissä eräs nainen sanoi että se on X: n nimipäivä! X siksi, etten enää edes muista kenen nimipäivä se olikaan vaikka juuri eilen sen kuulinkin! En ymmärtä näitä syntymäpäivien ja nimipäivien tietäjiä... :D
      Ei oikeestaan tuu tuntemattomat, ei oikeestaan tututkaan, tutut vaan toljottaa ja tekee samoja kysymyksiä... heh.
      Niin on jäänyt mullakin tuo kirja sinne hyllyyn odottelemaan... Jospas nyt toukokuussa rykäisis senkin läpi....

      Poista

© Supersankarigeeni

This site uses cookies from Google to deliver its services - Click here for information.

Blogger Template Created by pipdig