Siitä kuinka poistuin mukavuusalueeltani ja päätin herättää nukkuvan supersankarini. Blogi haaveiden toteuttamisesta, tavoitteiden asettamisesta, itseen uskomisesta, urheilusta, hyvinvoinnista ja kaikesta mitä rakastan.

torstai 28. helmikuuta 2013

Autoileva espoolaisrouva?

Helmikuu alkaa olla finaalissa, joka tarkoittaa meidän tapauksessa sitä, että päätös asumisjärjestelyiden suhteen on tehtävä. Teoriassahan minä olen sen jo ajat sitten päättänyt, että nykyisestä murjusta on lähdettävä, mutta käytännössä kaikki on vielä kesken. Allekirjoittamatta ovat niin nykyisen vuokrasopimuksen irtisanominen kuin uuden asunnon vuokrasopimuskin. Kaikki näyttäisi kuitenkin menevän siihen suuntaan, että minusta on tulossa taas kerran espoolainen, sekä sen lisäksi kotona lasta hoitava rouvasihminen. Espoolainen kotirouvako siis?

Eikös tuohon käsitteeseen pitäisi liittää myöskin iso tukku rahaa, jolla pitää yllä statustaan? No joo, sitä ei tästä taloudesta löydy, eikä muutenkaan innostusta vastaanottamaan kotirouvan titteliä, vaikka mielelläni siellä kotona seuraavan vuoden vietänkin. Toki voisin olla pitempäänkin, tai vaikka ikuisesti, mutta käytännössä se ei taida olla mahdollista. Varsinkaan jos siellä kivassa espoolaisessa asunnossa haluaa elellä.

Espoolaisuuden suhteen minulla ei sen sijaan ole mitään ongelmia. Helsinki ei ole minulle mikään must-juttu, vaan edellinenkin muutto tänne oli lähinnä kulkuyhteyksien vuoksi. Nyt, kun olemme muutenkin siirtyneet pahoille teille, eli yksityisautoilijoiksi, samapa se onko se asunto Espoon pöheikössä, jos tuon maagisen pääkaupungin rajan ylittämisellä voi saada satavuotiaan putkivaivaisen ja vaihtolämpöisen luukun sijaan ihka uuden, saunallisen ja parvekkeellisen asunnon.

Autoilu sen sijaan ottaa hieman omatunnon päälle. Olen ollut turhaa yksityisautoilua vastaan siitä asti kun vuonna 2008 lueskelin YK:n ympäristöraportteja ja päätin yrittää pysytellä pyöräilyssä ja julkisessa liikenteessä niin paljon kuin mahdollista. Kuitenkin ajatus kauppakasseista, lastenvaunuista, miljoonasta vaatekerrasta ja huutavasta lapsesta bussissa saivat minut luopumaan periaatteistani ja suuntaamaan autokaupoille.

Kaikki tämä nopeatempoinen elämänmuutos tuo mukanaan väistämättömän siirtymisen niille alueille, joita olen aina vieroksunut. Tavallinen arki lapsien, kissojen, koirien ja lainanmaksujen kanssa suburbeilla alkavat olla tosielämää. Silti se tuntuu kaikista vähiten ahdistavalta vaihtoehdolta.



SHARE:

tiistai 26. helmikuuta 2013

Etanalenkkejä ja Ikea-kamaa

Olen ollut suunnattoman tylsä viime aikoina, tehnyt vain äärettömän tylsiä juttuja ja ottanut niin tylsiä kuvia, ettei ihme jos blogikin on hieman tylsä...
Viime päivien auringonpaiste on sentään saanut meidän kaltaisetkin liikuntakyvyttömät pökkelöt liikkeelle. Carlos epämääräisine nivelvaivoineen kävelee kuin kahdeksankymppinen papparainen ja minä, joka yleensä hiihdän sadan kilsan tuntivauhdilla eteenpäin, olen joutunut hiljentämään vauhtiani etanan tasolle, koska muuten kärsin epämääräisestä epämielllyttävästä tunteesta alavatsassa, jonka kaveri sanoi olevan supistuksia (kas kun neuvolassakin kysyi että olenko niitä tuntenut, mutta minä tietämättönä vastasin että en, kun eipä tullut mieleen että tuo pieni outo olo olisi sitä itseään).

Sunnuntaina kävimme papparaislenkillämme Tarvaspäässä ja fiilistelimme Gallen-Kallelan museon kahvilassa. Ulkoilun jälkeen suuntasimme vielä Ikeaan katsomaan mitä kaikkea sillä ainoalla osastolla, johon emme ikinä olleet pahemmin kiinnittäneet huomiota, oli tarjolla. Nimittäin lastenosastolla. No, vauvakaman sijaan ainoa asia mitä käteeni jäi tuolta reissulta oli kuitenkin puinen viiniteline. Hyvä minä, raskaana oleva puuseppä. Hyvin tarpeellinen ostos. No, mutta juuri sillä periaatteella se lähtikin mukaan, että helppo toteuttaa itse, mutta aivan turhaa, koska halvemmalla saa yhtä hyvän ikealaisen. Huonekaluista en taas voinut olla samaa mieltä. Joka ikinen pinnasänky ja hoitopöytä hytisi ja  vapisi kuin risukasa. Hinnat olivat kyllä niin masentavan huokeita verrattuna siihen mitä sellaisesta pitäisi omalla pikku verstaalla tehtynä pyytää, että ymmärrän kyllä miksi nuo risukasat vetävät puoleensa... Huoh..













SHARE:

lauantai 23. helmikuuta 2013

Ylivoimainen 11

Sain Lauralta 11 asian haasteen, jonka tehtävänanto kuuluu näin:

Haasteen tarkoitus on löytää uusi blogeja ja auttaa huomaamaan heitä joilla on alle 200 lukijaa. 1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään. 2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen. 3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille. 4. Heidän pitää valita 11 bloggaajaa jolla on alle 200 lukijaa. 5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut. 6. Ei takaisin haastamista.



Olin innoissani kun sain pitkästä aikaa haasteen, minä kun tykkään kaikennäköisistä kysymyksiin vastailuista, mutta uuh.. Tämä haaste olikin aika vaativa! Lauran kysymyksiin oli helppo vastata, mutta sitten vielä pitäisi luritella 11 muuta asiaa itsestäni ja keksiä 11 kysymystä eteenpäin... Lähdin kuitenkin käyntiin siitä helpoimmasta osiosta, eli tässä vastaukset minulle osoitettuihin kysymyksiin: 

1. Minne haluat matkustaa seuraavaksi?


Oi! Minne vaan!!! Tässä on tullut jo pönötettyä kotimaan kamaralla viime elokuusta asti.. ja ainakin sinne seuraavaan elokuuhun asti tulen täällä myös pysymään. Toivotaan että kaikki menee pikkuisen kanssa hyvin ja pääsisimme myös tekemään jonkun reissun vielä tämän vuoden puolella (jos nyt tulojen katastrofaalisesta tippumisesta ja menojen kasvusta selviän). Ykköskohteena ovat taas kerran samat vanhat Norja ja Espanja, kavereita kun olisi niin kiva päästä moikkaamaan... mutta sen lisäksi olisi kiva vihdoinkin käydä Kööpenhaminassa. 


2. Millä kulkuvälineellä matkustat mieluiten - lentokone, auto, juna vai bussi? Miksi?


Lentokone. Sen pelottavuudesta huolimatta. Ne on ne lentokentät, maisemat yläilmoista (en ikinä unohda esimerkiksi laskua Saint Martinin lentokentälle.. trooppista merta molemmin puolin minipituista kiitorataa..) ja se tunne kun saapuu yläilmoista toiseen maahan.



http://www.airlinereporter.com/wp-content/uploads/2012/08/St.-Marteen-Airport-016.jpg



3. Mikä on lempi tv-ohjelmasi? Kantsiiko munkin alkaa katsomaan sitä?



Koukutun aina johonkin HBO-sarjaan. Nyt odotan innolla Game of Thronesin seuraavaa tuotantokautta! Jokin niissä henkilöhahmoissa ja siinä George R.R. Martinin luomassa maailmassa vaan koukuttaa, kaikesta siitä julmuudesta, raakuudesta ja kieroudesta huolimatta! Olettaisin viehättävyyden piilevän siinä, että sitä suuremmalla syyllä sitä samaistuu niihin muutamiin kauttaaltaan hyviin henkilöhahmoihin ja toivoo että ne selviäisi sen hullunmyllyn keskellä. 

Suosittelen toki, vaikka ymmärrän että eeppinen fantasia ei oo ihan kaikkien juttu. Itsellänikin tekee tiukkaa lähteä lukemaan sitä varsinaista kirjasarjaa, vaikka ensimmäisen osan olenkin ostanut. 


http://images4.fanpop.com/image/photos/23800000/Game-of-Thrones-game-of-thrones-23883756-1920-1200.jpg




4. Montaako blogia luet päivittäin? Jaa meillekin jokin hyvä blogivinkki!

Riippuu siitä kuinka aktiivisia bloggaajat ovat päivittämään.. mutta ainakin viisi päivitystä tulee päivittäin ja silloin kun on enemmän aikaa luen vähän laajemmalta listalta. Seuraan varmaan jotain 30 blogia. Maailmanympärimatkastasta haaveilevana luen esimerkiksi itseäni melkein 10 vuotta nuoremman tytön reissublogia nimeltä Tuntemattomaan ja takaisin. Tällä hetkellä Laura liikkuu Etelä-Amerikassa. Erityisesti on jäänyt mieleen Lauran jutut Indonesian Sulawesilta, joka on paikkana minulle täysin tuntematon. 


5. Miksi aloitit bloggaamisen?


Kaverin ehdotuksesta joskus vuonna 2003, muutettuani Santo Domingoon. Tarkoitus oli kertoilla arkipäivän kuulumisia sieltä kaukaa. Harmittaa kun niitä juttuja ei ole enää tallessa, en ainakaan pääse enää kirjautumaan Diarylandiin enkä löydä koko blogia. Tämän blogin alkuosa taas on Vuodatuksessa nimellä Banana Republic ja aloitin sen vuonna 2008, pähkäillessäni muuttaisimmeko opintojeni päätyttyä Suomeen vai jäisimmekö Santo Domingoon. Suomeen tultuani siirtyi blogikin tähän uuteen osoitteeseen. 


6. Jos saisit vaihtaa ammattiaisi, mihin vaihtaisit sen? Tai vaihtoehtoisesti: jos saisit vaihtaa opiskelu-alaa, mihin vaihtaisit?


Uh äh! Minä haluaisin aina vaihtaa ammattiani! Tykkään niin monesta jutusta, että on kamalaa valita vain yksi tai muutama juttu jota tehdä työkseen koko elämän... Tosin jos nyt olisin taas juuri valmistunut lukiosta, mutta hieman viisaampi kuin silloin, hakeutuisin opiskelemaan taidealojen sijaan jotain sellaista, jossa ei tarvitsisi myydä mitään. Taidealojen lisäksi lukiossa tykkäsin eniten psykologiasta ja se olikin ainoa "järkevä" vaihtoehto joka oli listallani sisustusarkkitehtuurin, graafisen suunnittelun ja valokuvauksen lisäksi. 


Jos taas nyt voisin aloittaa ihan nollasta, kävisin kaikki mahdolliset fysiikan, kemian, matikan, biologian ja maantiedon kurssit ja opiskelisin jotain luonnontiedettä ja hankkiutuisin tutkijaksi. Ihmisen kiinnostuksen kohteet voivat siis muuttua aivan täysin. Matikassakin olin hyvä aina silloin kun minua jaksoi kiinnostaa. Harmi vaan niin ei ollut lukiossa, jolloin skippasin tunnit aina kun mahdollista ja menin kaverin kanssa ostamaan karkkia ja puistoon ottamaan aurinkoa. En käynyt yhtään fysiikan, kemian tai maantiedon kurssia edes (kuvislukiossa oli aika vapaata). Ääliö.


Tosin who knows, jos olisin tehnyt niin, nyt kuitenkin istuisin jossain laboratoriossa loisteputkivalon alla merkkaamassa numeroita Exceliin ja miettisin miksi ihmeessä en opiskellut jotain taidealaa... 



Sentään tesikseni aihe oli jotain missä sain kirjoittaa luonnon ja rakennuksen yhteistyöstä ekotalon muodossa...


7. Mikä on lempikaupunkisi?


Pariisi, so far... Mielelläni kyllä löytäisin jonkun pikkukaupungin, jonka tuntisin niin omakseni, että voisin löytää siitä uuden lempikaupunkini. 








































8. Mitä toivot kesältä 2013?

Rentoja ja aurinkoisia päiviä, mahdollisimman itkuttomia öitä ja että asiat yleensäkin menisi ongelmitta vauva-arkeen totuttelun kanssa...

9. Mikä on paheesi?


Salmiakki ja asioiden hoitamisen siirtäminen aina vaan myöhemmälle (kuten laskujen maksaminen)


10. Mikä ilahduttaa sinua tällä hetkellä?


Pitenevät päivät, lähestyvä loma ja muutto uuteen asuntoon


11. Jos saisit tehdä maailmanympärysmatkan, mutta vierailla vaan 10 maassa, missä kävisit? Miksi juuri ne? 


Tästä aiheesta kirjoittelinkin jo hiljattain, mutta jos nyt ajatellaan maita kokonaisuutena eikä yksittäisiä paikkoja, niin lista voisi olla vaikka tällainen:


Kreikka, Nepali, Indonesia, Australia, Uusi-Seelanti, Argentiina, Peru, Meksiko, Yhdysvallat ja Kanada. 


Nämä siksi, että näissä maissa voisin helposti kuvitella viettäväni pitemmänkin aikaa, kiertää hiljalleen paikasta toiseen kyllästymättä. 



Ja tässä tulee 11 asiaa itsestäni, satunnaisena tajunnanvirtana, ensimmäiset asiat jotka mieleeni juolahtavat: 


1. Olen todella laiska käyttämään mitään koruja. Viime elokuussa otin korvistani pois korvikset, joiden takaosia oli lähes mahdotonta saada enää ilman pihtejä auki. Tilalle laitoin häitä varten ostamani korvikset, jotka olivat sen verran isot, että pari päivää myöhemmin otettuani ne Carloksen vanhempien luona pois korvistani, unohdin ne vessan hyllyllä olleeseen lasipurkkiin, josta ne katosivat teille tietämättömille. 

Katoamista ennen olin ehtinyt Suomesta käsin varmistaa, että korvikset ovat edelleen purkissa. Kyllä olivat.  Otti hieman päähän kun sain kuulla niiden hävinneen, mutta sen sijaan että alkaisin syytellä joko Carloksen veljeä joka kävi katsomassa onko ne edelleen siellä purkissa (ha ha) tai taloudenhoitajaa (kuinka inhottavan kliseistä ja silti valitettavan yleistä), päätin antaa asian olla. Sinne menivät minun something new ja something blue



2. Koska valkokultainen kihlasormuksenikin alkaa näyttää enemmänkin suklaamunasta tulleelta ja "hieman" osumia saaneelta tinasormukselta, on ehkä ihan hyväkin ettei minulla edelleenkään edes ole erillistä vihkisormusta. Häitä varten kihlasormukseni kerran jo rodinoitiin uudelleen, mutta nyt se näyttää ihan yhtä kamalalta. Syytän siitä puutöitä, mutten viitsi sitä poiskaan ottaa muualla kuin kotona, koska sitten kuitenkin unohdan ja kadotan senkin johonkin. Onhan se kuitenkin kallein omistamani koru. 




3. Olen suhteellisen tarkka äänentoiston laadun suhteen. En kestä jos musiikki tai vaikka elokuva on liian kovalla tai hiljaisella tai jos siinä on liian vähän bassoa tai mitä vaan tai jos kaiuttimet ovat muuten vaan liian huonot. Olen mieluummin kuuntelematta musiikkia kuin kuuntelisin sitä räjähtäneistä kuulokkeista.


4. Olen muutenkin yliherkkä joillekin äänille, kuten esimerkiksi Carloksen siskon ja siskontyttöjen puheäänelle, joka on niin kova ja korkea että se jää korviin soimaan. Muistankin kun siskon Suomi-vierailun aikana pyörin kaikki bussimatkat puolihermoissani penkissäni kun en olisi kehdannut joka välissä pyytää puhumaan vähän hiljempaa, vaikka bussissa raikuikin tuppisuisten kanssamatkustajien iloksi tuo innokas ja nauruntäytteinen puheääni.... Kun eihän siinä nyt mitään vikaa ole. Minä ja monet muut suomalaiset kun vaan satutaan olemaan tällaisia... herkkiä... tai jotain.

5. Minusta tuntuu että blogini keskittyy niin suurilta osin vain juuri kaikkeen tälläiseen hömppään itsestäni ja elämästäni, että tuntuu että olen jo joskus kertonut kaikesta mitä mieleeni tulee nyt kertoa. Joskus tekisi mieli kirjoittaa vähän pohdiskelevampiakin tekstejä, mutta todella harvoin viitsin vaivaitua, koska en jaksa paljon miettiä kirjoittamaani.

6. En taida kovin paljon luottaa itseeni, tai mihinkään tekeleeseeni. En ajattele että minulla olisi huono itsetunto, mutta kaikessa luovassa toiminnassa olen kovin epävarma. Ei mikään hyvä yhdistelmä kun ottaa huomioon ammattini...

7. Olen kova puolustamaan muita ihmisiä ja osaan pistää vastaan kun joku muu on mielestäni kokenut vääryyttä, mutta sellaisten tilanteiden sattuessa omalle kohdalleni, menen todella helposti yliherkkään tilaan ja alan itkeä.

8. Kyynelkanavani ovat muutenkin todella herkät. Siis ihan fyysisten olosuhteiden vuoksi. Pienikin tuulenvire tai kirkas auringonpaiste saa silmäni vuotamaan. Minulla onkin melkein aina illalla ripsarit ympäri naamaa (no ei nyt ihan...).

9. Rakastan nurmikkoa. Sen tuoksua ja sen leikkaamista. Sekä nurmikolla makoilua ja yksittäisten ruohokasvustojen kiskomista maasta niin etteivät ne katkea.



10. Olen istunut tässä varmaan tunnin saamatta aikaiseksi kirjoittaa yhtäkään asiaa enempää. Viimeisin olikin oikein kunnon revelaatio. Rakastan nurmikkoa. Ou jee. Yleensä en luovuta helpolla, mutta tällä kertaa tämä saa kyllä jäädä tähän. :D En kykene miettimään enää vastauksia enkä kysymyksiä, nukahdan muuten taas istualleni, joten tällä kertaa en jaa tätä eteenpäin... Sori!

11. Ai niin, numero 11. Tähän minulla oli jo vastaus valmiina. Lempinumeroni on 11. Asuin lapsena talossa numero 11 ja joskus silloin kai vain päätin että se on lempinumeroni. Hah.
SHARE:

keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Vihdoin vapaa iltaisin!

Käsittämätöntä miten hyvä fiilis voikaan tulla siitä, että pääsee töistä kotiin jo puoli neljältä, eikä sen jälkeen tarvitse mennä yhtään minnekään! Siitäkin huolimatta, että tuo aikainen herääminen ja töihinlähtö johtui siitä, että eräs potki minut hereille (puoli kolmelta aamuyöstä), enkä sen jälkeen saanut enää unta. Verstailu on toki mukavaa, mutta oih, normaali elämänrytmi ilman 12 tuntisia työpäiviä kelpaa kyllä minulle! 


Kävellessäni töistä kotiin tuo valon määrä ulkona inspiroi minua vielä lisää ja aloin suunnitella kämpän läpikotaista siivoamista... mutta kuinka ollakaan, tässä minä vieläkin olen, sohvalla kone sylissäni. Heti ensimmäisenä kun on pakko päästä tsekkaamaan päivän postit, eli sähköpostit ja blogit. Tänään kävi kuitenkin sen verran ainutlaatuisesti, että nukahdin istualleni, kone sylissä ja käsi hiirellä. Enpä minä siinä kauaa ehtinyt torkkua ennen kuin Carlos tuli kotiin, mutta sen verran tuo pikkupäikkäri sai laiskistumaan, että siivouksen sijaan sain aikaiseksi vain räpsiä muutaman turhan kuvan ja istua takaisin sohvan nurkkaan kirjoittelemaan tätä sepustustani. 


Olihan se kyllä jo aikakin istua päivittelemään blogia. Viikko on taas vierähtänyt hiljaisuudessa, kiirettä on pitänyt edelleen... Pää ei aina tahdo pysyä menossa mukana, kun työpaikallakin tässä eräänä päivänä yrittäessäni vessasta ulos päädyin siivouskomeroon... mutta muutoin on kyllä ollut hyvä olo. 


Huvittavaa on ollut huomata, kuinka ihmisten katseet siirtyvät automaattisesti naaman sijaan sinne vatsan seudulle. Itse siitä ihmetyksestä on päässyt jo ajat sitten eroon, mutta muille asia ilmeisesti konkretisoituu sitten kun todistusaineistoa löytyy riittävästi. Kysellään laskettua aikaa (ja ihmeen moni huomauttaa että se on Mannerheimin syntymäpäivä ja liputuspäivä.. muistaako ihmiset oikeasti sellaisia? :D), sukupuolta, vointia ja vauvakaman ostelusta. Tähän viimeiseen on täytynyt todeta, että eipä ole itseasiassa hankittu vielä yhtään mitään... ei yhden yhtä bodya tai myssyä. Pitäisikö jo tuntea huonoa omatuntoa? 


Minä mielelläni hankkisin mahdollisimman vähän sitä vaatepuolta kaupoista. Toki sitä jotain uuttakin haluaa, mutta nehän on tyyliin viikossa pieniä, joten jos vain tutuilta tai tutuntutuilta löytyy, niin miksi ihmeessä kuluttaa  turhaan... Se vauvasängyn tekeminen tosin alkaa tuottaa pienoista paniikkia. Kun kerta kaverin lapsellekin tein, niin eikö se nyt pitäisi omallekin tehdä? Ei vaan taida höyläämiset ja sirkkelöinnit enää kohta onnistua, kun omien kenkien jalkaanlaittokin on työn ja tuskan takana. 


Mutta, toivotaan että näitä beibivälttämättömyyksien hankintoja ehtii miettimään vielä sittenkin kun olemme päässeet uuteen asuntoon. Ehkä enemmän kuin synnytystä pelkään sitä, että tuo päättäisikin tulla ulos ennen aikojaan. Niitä kun on tässä tuttavapiirissä sattunut useammankin kohdalle. Itsekin olin niin tuloillani, että äitini oli kuulema ollut vaaka-asennossa kolme kuukautta, ennen kuin minä kahdeksankuukautisena päätin että nyt riitti. No, sitä vältelläkseni yritän kaikin keinoin laskea stressilukemat nolliin ja jatkaa näitä rentoja iltoja tästä lähin. 




SHARE:

torstai 14. helmikuuta 2013

All you need is love

Kuten jo viime vuonnakin kerroin, meistä ei oikein ole ystävänpäivän viettäjiksi. Silti minun oli tänäkin vuonna pakko kysellä  valentiinisuklaideni perään. Carlos vain ihmetteli että ethän sä mikään San Valentin-intoilija ole koskaan ollut. No en niin, mutta mitäs jos nyt olenkin? Huomautin, että toihan se minulle silloin ennen muinoinkin yllättäen muffinsseja, suklaakeksejä ja karkkia, joista olin aina kovin otettu... mutta nyt kun paremmin asiaa ajattelen, tuohan se edelleenkin kaiken maailman pullaylläreitä kotiin. No, ei silti tänään... mutta oikeasti se ainoa tärkeä asia onkin se itse rakkaus. Sitä onneksi löytyy joka ikinen päivä. 

Hyvää ystävänpäivää! 


Ps. Meidän häiden "harjoitusillallista" oli pieni juttu Häät-lehdessä! Hihi.  


SHARE:

sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Mahakuvia, miksi?

 

Jo silloin kun minulla ei vielä mitään vauvamahaa edes ollut, on Carlos intoillut kuvien ottamisella. Ainakin ajatuksen taholla hän olisi halunnut että tuosta mahan pullahtamisesta olisi tehty joku tämän kaltainen video:



Minä en kuitenkaan ollut kovin innostunut ideasta, koska tiedän että sen toteuttaminen olisi kuitenkin jäänyt minun harteilleni. Eikä tässä kämpässä ole edes mitään kivaa tilaa missä kuvailla. Sitäpaitsi, miksi ihmeessä sitä mahaa pitäisi kuvata koko ajan? No joo, toki minäkin haluan jotain todisteita tästä pallokaudesta, mutta jotenkin olen tainnut saada ähkyn tuosta raskausmahan kuvallisesta hehkuttamisesta. Auta armias jos olisimme Dommarissa kaikkien niiden Carloksen kuvaajaserkkujen ympäröimänä...

Santo Domingossahan on tapana (siis tietyn sosiaalisen kerrostuman keskuudessa), että odottavasta äidistä otetaan oikein kunnon kuvaussessio ja niitä mahakuvia sitten ripustellaan vauvahuoneen seinälle ja nykyään tietenkin Facebook-seinälle siinä määrin, että omakin maha repeää pelkästä fb-seinän kelauksesta. En minä välttämättä halua katsella tuttujeni kuvia bikinit + pullottava vatsa yhdistelmällä!

Ei sellaiset puolinakukuvat yleensäkään ole mitään kaikille esiteltäviä kuvia, joten miksi ne ison mahan kanssa sitten olisi? Eihän siinä pyöreässä masussa mitään vikaa ole, toki siitä saa olla ylpeä, mutta minulle taitaa riittää se kun katselen sitä itse peilistä monta kertaa päivässä ja esittelen prosessia ihan vain yksityisesti täällä kotona. Toki mekin olemme lähettäneet Carloksen perheelle ja joillekin kavereille todisteen tuosta pallurasta (ihan kuitenkin vaatteet päällä), mutta liika on liikaa... vai mitä mieltä olette? Kuuluuko se vaan asiaan?

Minä mietin pitkään viitsinkö tuota yhtäkään paljasmasukroppakuvaani tänne laittaa...

SHARE:

lauantai 9. helmikuuta 2013

Good morning catastrophe

Nyt kun ei ole pakko enää vetää mandariinia naamaan heti silmät aukaistua (jottei tulisi yrppä), on tuo ruokaahetijustnyt-fiilis jäänyt kuitenkin päälle. Siinä vielä käsien sheikkaillessa aamuhorroksessa yritin tänäkin aamuna tehdä itselleni jugurtti-mehu-metsämarja-pirtelöä, mutta aikamoiseksi yrittämiseksi jäi. Hyvää kyllä tuli, mutta kuinkas ollakaan, puolet pirtelöstä löysi tiensä lattialle. Taas.


Meidän blenderi otti loparit jo ajat sitten, jonka jälkeen kesti jonkin aikaa kunnes taloon saapui uusi korvike. Eräänä päivänä minun juuri muussaillessa kasvissosekeiton aineksia käsipelillä, kuinkas ollakaan, Carlos yllättäen tuli kotiin monitoimikone kassissaan. En tiedä mikä telepaattinen yhteys sai aikaan tuon ihmeen, sillä asiasta ei oltu edes keskusteltu, mutta nyt olen onnellisesti soseuttanut kaikkea mahdollista. Tuossa masiinassa on vain yksi pieni vika: siinä ei ole sellaista kaatosuuta ollenkaan. Miten ihmeessä ne nestemäiset kamat kuuluisi saada sieltä kannusta siististi ulos? Varsinkaan jos unohtaa sen terän sinne paikoilleen... 


Tällaisen katastrofialttiin rähmäkäpälän huushollissa tuosta seuraa vain laikukkaita verhoja, seiniä ja lattioita. No, mikäs sen parempi tapa aloittaa aamu kuin niitä jynssäillessä... 


Niin, no, ehkä se kansi pitäisi jättää paikoilleen ja kaataa ne kamat sieltä korkean törpän kautta ulos... Siinä tekovaiheessa ei vaan taida minun looginen ajattelukykyni ihan riittää? 

SHARE:

torstai 7. helmikuuta 2013

Pirtsakka blondi

Lukaisin tuossa läpi edellisen postauksen ja huomasin että olipas negatiivista tekstiä. Siitä sai ehkä hieman vääristyneen kuvan, sillä enhän minä oikeasti ajattele että nämä viimeiset viisi kuukautta olisivat olleet pelkästään rankkoja ja tuskaisia, ei todellakaan! Sillä onhan nämä kuukaudet pitäneet sisällään suuren määrän sellaista uudenlaista onnea ja ihanaa tulevan suunnittelua Carloksen kanssa. Kyllä tämä enemmänkin on ollut positiivista ja hyvää aikaa, vaikkakin toki myös uuvuttavaa. Varsinkin illalla saattaa iskeä tuon eilisiltaisen kaltaiset fiilikset päälle. No, hyvähän tässä on puhua kun viime yönä nukuin niin sikeästi sohvalla, joka on paljon pehmeämpi nukkua kuin sänky. Pitäisi ehkä hankkia pehmeämpi patja siis... No, mutta asiasta kolmanteen... 

Inka laittoi eilen hauskoja vanhoja kuvia itsestään. Niitä oli mielenkiintoista katsoa, vaikka Inka sanoikin niitä vähän häpeävänsä. Huomasin siinä samalla, että itselleni on tainnut käydä niin, että paremminkin häpeän monia uusia kuviani, kun niin usein näytän kuin jostain roskalavalta nousseelta, kun en ole yhtään laittautunut. Krooninen kiire on aiheuttanut sen, että tämmöinen laiskaakin laiskempi itsensä puunaaja on taas unohtanut sen huolitellun ulkonäön piristävän vaikutuksen.... 

Niinpä päätin kaivaa hieman pirteämpiä kuvia vanhasta blogistani. Tällaista sieltä löytyi:

Mainoskuvauksissa Presidente-oluen karnevaalikampanjaa varten helmikuussa 2006




Ensimmäisiä kuvia ihka ensimmäisellä digikamerallani joskus 2005


Jossain baarissa opiskelukavereitten kanssa. Huh mitä kuvia sieltä löytyikään... onneksi osa ihan järkeviäkin


Ja voi että kun nauratti edelleen tämä kuva. The Bold and the Beautiful! 

SHARE:

keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Virta loppu


Elän tällä hetkellä sitä hehkeän ihanan reipasta ja pirteää keskiraskauden aikaa. Ainakin teoriassa. En tiedä kuinka suuri prosentti raskauden kokeneista naisista on todellakin kokenut tämän pirteän ja reippaan aikakauden, kun siitä ihan neuvolasta saaduissa (tosin muutoinkin hieman kyseenalaisissa) vihkosissa hehkutetaan! Käytännössä minulle tämä jakso on ainakin tähän asti ollut ihan yhtä rankkaa kuin ne ensimmäiset kolme kuukauttakin, vaikka toisella tapaa... enkä mitenkään oleta että tämä olotila tästä mihinkään suurempiin reippauslukemiin olisi kohoamassa. 


Ennen oli ongelma se kun väsytti niin hitosti ja piti nukkua ainakin 12 tuntia päivässä, nyt on ongelma se kun väsyttää koska ei oikein voi nukkua. Sinne hiiskutin vessaan pitää hiipiä läpi yön, kyljellään nukkuminen puuduttaa jalat ja lisäksi ne kick boxing-bileet ovat mahassa aktiivisimmillaan juuri silloin kun itse on vaakatasossa (tosin mielelläni mä niitä bileitä seurailen!). Koomailun ja muistihäiriöiden seuraksi on nyt myös kohonnut käsittämätön keskittymiskyvyn puute! Mieleni harhailee siellä ja täällä ja joudun käymään itseni kanssa valtavaa kamppailua jotta saisin hommat tehtyä. Vaikka eihän siinä työtuolissa edes pysty istumaan pitkiä aikoja putkeen. Ennen riitti kun kiemurteli ties missä asennossa, nyt se on joko istuttava suorana tai noustava ylös. 


Puhumattakaan nyt siitä että vielä jaksaisi perusduunin lisäksi verstaallakin jotain vääntää! On kyllä virrat sen verran vähissä, että kohta taitaa olla edessä stoppi puuhommiin minun osaltani. Verstasta tulee varmasti ikävä, mutta kieltämättä odotan viimeisten keskeneräisten duunien valmistumista kuin kuuta taivaalta! Johan ne verstaskamutkin alkaa huomaamaan ettei tästä minun väserryksestä tahdo tulla enää mitään. Tänäänkin yksi totesi että "Eikös tuo kannattais tehdä lattialla?" ja vastasi sitten itse kysymykseensä että "Niin, tosiaan ethän sä taida oikeen sinne lattialle asti taipua". 


En olisi ikinä uskonut jonain päivänä odottavani näin kiivaasti sellaista asiaa kuin äitiysloma! Tässä kohtaa huokaisen helpotuksesta siitä että asun Suomessa. 




Ps. Sain sentään hieman lisäaikaa päivääni kun verstaskamu yllätti ja tuli pakulla hakemaan minut hommiin. Ehdin sen seurauksena ajatella jopa kameran mukaan ottamista ja sain siten vähän random-kuvitusta tähän löpinään. 

SHARE:

lauantai 2. helmikuuta 2013

Haavematkalla

Yksi suuri syy sille, miksi lapset, omistusasunnot, autot ja kotieläimet ovat olleet tähän asti enemmänkin ei kiitos-osastolle kuuluvia asioita elämässäni on se, että olen enemmänkin haaveillut mahdollisuudesta haahuilla  maailmalla (nähdä ja kokea erilaisia paikkoja pitemmän kaavan mukaan), kuin asettua aloilleni pyörittämään normaalia perhearkea. Niin on kuitenkin käynyt minullekin, että se normielämä on ottanut otteen ja maailmanympärimatkasta haaveilu on jäänyt taka-alalle. 

Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että olisin täysin kuopannut tuon haaveen, siltikään vaikka se lapsikin on nyt tuloillaan. Sen sijaan olen alkanut miettimään, mitkä olisivat parhaat keinot löytää itsensä vielä seikkailemasta maailmalla, perheellisenä ihmisenä. Toki sen toteuttaminen on mahdollista (kuten tässä blogissa todistetaan), mutta minä en kuitenkaan taida olla niin kypsynyt tähän arkeenkaan, että haluaisin jättää kaikkea tätä peruskauraa taakseni, myydä kaikkea ja lähteä. Jos joskus olosuhteet siihen ovat otolliset, niin sitten se on menoa, mutta en toki jää katkeroimaan, vaikken vuotta tai kahta tai viittä voisikaan maailmalla kierrellä... Voihan sitä matkustaa muullakin tapaa.

Jos nyt kuitenkin otetaan sellainen hypoteettinen tilanne, että olisin lähdössä matkalle, päämääränäni tulla lännestä takaisin Helsinkiin (lentoreiteistä, kilometreistä tai mistään muistakaan käytännön asioista piittaamatta), niin reittini voisi näyttää tältä:


Etsin netistä tuollaisen merkattavan kartan ja aloin iskeä neuloja niihin paikkoihin, jotka ovat erinäisistä syistä sellaisia kohteita, joissa käymisestä olen haaveillut, mutten ole vielä päässyt käymään. Toki tältä reitiltä puuttuu monta monta kiinnostavaa kohdetta, mutta jos ryhtyisin merkkaamaan kaikki mielenkiintoiset maat ja kaupungit, saman tien voisin vain mustata lähes koko maailmankartan. 

Seuraavana googletin jokaista merkkaamaani paikkaa ja valitsin yhden kuvan havainnollistamaan kyseistä maata, kaupunkia tai kohdetta. Reittini kulkisi siis näin: 

1. Bergen, Norja. Olen jo useampaan otteeseen ollut klikkaamassa ostoskoriin halpoja lentolippuja Bergeniin, mutta syystä tai toisesta tuo kaupunki lempipohjoismaastani on edelleen kokematta... Kuvien perusteella voisin vaikka muuttaa sinne asumaan. 

1. http://ndla.no/sites/default/files/images/bergen_1.png

2. Kööpenhamina, Tanska. Myöskin Kööpenhamina on läheisestä sijainnista ja halvoista lentoyhteyksistä huolimatta vielä näkemättä... mutta, samaisista syistä, luulisin matkan näihin kahteen ensimmäiseen onnistuvan ilman sen suurempia suunnitelmia. Minulla ja Tanskalla on epämääräinen salainen yhteys, jonka vuoksi on hassua, etten ole ikinä edes Tanskassa käynyt.

http://www.nordicexperience.co.uk/sites/nordicexperience.co.uk/files/images/tour/shutterstock_61261507.jpg?1334568979

3. Lontoo, UK. Lontooseen minulla olisi ollut mahdollisuus matkustaa jo useampaan otteeseen, mutta olen yrittänyt säästää sinne menoa sellaiseen hetkeen kun pääsisimme sinne yhdessä Carloksen kanssa. Tällä haavaa tuo Schengenin ulkopuolinen paikka vaan jää aina kakkoseksi jos vaihtoehtona on myös paikkoja jonne ei tarvitse mitään viisumeita vaivautua hakemaan. 

http://www.telfordhomes.plc.uk/stratfordplaza/images/location/london/east_london_developer_shaftesbury.jpg

4. Grasse, Ranska. Grassen seutu Ranskassa on ollut haavelistallani ikuisuuden. Oikeastaanhan minä halusin yläasteen jälkeen lähteä sinne vaihto-oppilaaksi, mutta päädyinkin Dominikaaniseen tasavaltaan :D. 

http://www.globeimages.net/data/media/178/grasse_france.jpg

5. Rooma, Italia. Myös Rooma on jäänyt näkemättä hassusta syystä. Olen joskus sopinut ystäväni kanssa, joka on asunut Roomassa, että hän lähtee kanssani Roomaan, mutta koska aikataulumme eivät vielä tänäkään päivänä ole natsanneet, tässä sitä ollaan. Rooma on minulle tuttu vain kuvista. Kerran jopa välttelin tätä Rooman näkemistä ilman kyseistä ystävää lentämällä vaihtoehtoisesti Milanoon. 

http://doradelhoyo.files.wordpress.com/2011/02/foto_roma_0031.jpg

6. Kreikan saaristo. Kuvassa kuuluisa Navagion ranta Zakynthoksella, joka olisi yksi hyvin varteenotettavista vaihtoehdoista. Käytännössä kuitenkin mikä vaan nätti paikka Kreikan saaristossa kävisi. Mielellään tietenkin kiertelisin ympäriinsä useammalla saarella... 

http://de.wallpaperswiki.org/wallpapers/2012/10/Navagio-Beach-Zakynthos-Ionische-Inseln-Griechenland-900x1440.jpg

7. Baska Voda, Kroatia. Tässä pätee sama kuin edellisessä. Kroatia itsessään on kohde joka on viime vuosina nostanut pisteitään huimasti prioriteettilistallani.

http://www.travelimg.org/wp-content/uploads/2012/05/port-baska-voda-baska-voda-split-dalmatia-croatia.jpg

8. Kairo, Egypti. Ei ehkä juuri tällä hetkellä mikään paras paikka matkustaa, mutta jos nyt unohdetaan kaikki konfliktit ja Kairon ehkä harmaa ja tylsä ulkonäkö ja sen sijaan keskitytään historiaan sekä niihin värikkäisiin ja erilaisiin yksityiskohtiin joita sieltä varmasti löytää, niin löytyyhän sieltä se Kairo jossa joskus ajat sitten päätin käyväni.

http://the-journeys.com/photoes/DSC_00437741.jpg
9. Tansania. Pikkutyttönä tutustuin kahteen tansanialaiseen naiseen, jotka avarsivat pienen suomalaisen landepaukun ajatusmaailmaa aika paljon. Osasin jopa sanoa monia juttuja swahiliksi... Enää en tosin osaa edes numeroita. Afrikan maista Tansania on kuitenkin jäänyt erityisesti mieleeni ja siksi siellä pitäisi tietenkin käydä. Tämä kuva tosin on Zanzibarilta... 

http://liondogafricansafaris.com/wp-content/uploads/2011/05/Gallery-Zanzibar-3.jpg

10. Botswana. Siksi vain. Ei sen enempiä tarinoita. 

http://www.miswallpapers.net/2008-2009Walls/paisajes-y-naturaleza/Botswana_Sunset__Africa.jpg

11. Kapkaupunki, Etelä-Afrikka. Maantieteellinen sijainti, historia...

http://www.mrwallpaper.com/wallpapers/South-Africa-Cape-Town.jpg

12. Malediivit. Sinne haaveilimme lähtevämme tänä tai ensi talvena häämatkalle. Oma bungalow meren päällä. No, nähtäväksi jää toteutuuko milloinkaan...

http://www.mrwallpaper.com/wallpapers/rangali-island-maldives.jpg

13. Nepal. Himalaya. Everest. 

http://1.bp.blogspot.com/-1BLbC_C-O7g/UIbwu1WBftI/AAAAAAABMa8/kbKMNlJ9UOA/s1600/tibet-mountains-1920x1200-wallpaper-monta%25C3%25B1as-de-nepal-con-nieve.jpg

14. Australia. Mikä tahansa paikka Australiassa. Kuvassa Twelve Apostoles. 

http://images5.fanpop.com/image/photos/27300000/Twelve-Apostles-Port-Campbell-National-Park-Victoria-Australia-australia-27395507-1920-1200.jpg

15. Uusi-Seelanti. Koko maa. Näin joskus varhaisteininä elokuvan, jossa kanadalainen tyttö lähti vaihto-oppilaaksi Uuteen-Seelantiin. Siitä koko idea vaihto-oppilasvuodesta sai aikoinaan alkunsa. Enpä silti olisi uskonut että toistaisin kyseisen elokuvan kaavaa ihan toden teolla, tosin toisella puolen maailmaa... :D Oli miten oli, Uusi-Seelanti nyt vaan on niin viehättävän kaukainen ja uskomattoman kaunis kuvissa. 

http://www.yeity.com/destination-images/NEW%20ZEALAND/NZ.jpg 

16. Tahiti, Fiji, Tuvalu, Nauru... Kaikki nuo kaukaiset eksoottiset saaret. Kuva on Tahitilta. 

http://1.bp.blogspot.com/_PfDz0-yAc_0/TEDN0NmipYI/AAAAAAAAAM4/ZHUr_hH0CKY/s1600/Tahiti+Tourisme+%C2%A9R.SAHUQUET_Costa+de+Tahiti+Iti_med+res.jpg

17. Galápagossaaret, Ecuador. Toisaalta ajattelen että mitä minäkin siellä teen pällistelemässä, ehkä olisi parempi jättää saaren eläimet ja luonto rauhaan, mutta tottakai minä siellä haluaisin käydä!

http://www.turismo.gob.ec/wp-content/uploads/2012/10/Lobos-marinos-Islas-Gal%C3%A1pagos.jpg

18. Peru. Machu Picchu. Sama pätee tähänkin... mutta tietenkin haluaisin tätäkin paikkaa päästä ihmettelemään! Muutenkin Perussa olisi kaikkea huisin mielenkiintoista...

http://aureliada.files.wordpress.com/2007/07/machu-picchu-peru.jpg

19. Buenos Aires, Argentiina. Kaikki puhuvat Buenos Airesista. Kai siellä sitten on erityisen "buen aire"... Pitäisi tosiaankin päästä itse kokemaan, sillä ainakaan Googlen kuvat eivät osanneet välittää sitä tunnelmaa josta kaverit ja elokuvat kertovat.


http://www.cronicasviajeras.es/wp-content/uploads/cronicas-viajeras-san-telmo-7.jpg

20. Rio de Janeiro, Brasilia. Toisaalta ärsyttää koko Rio, mutta silti.

http://todofondosdelugaresdelmundo.com/wp-content/uploads/images/51/rio-de-janeiro-3.jpg

21. Suriname. Tämä paikka on niin kiehtova siksi, että se sijaitsee maiden keskellä, joista tiedän vaikka mitä ja tunnen vaikka ketä, mutta Surinamesta en oikeastaan yhtään mitään tai ketään. Asuuko siellä kukaan? :D Sijainti Etelä-Amerikka, virallinen kieli Hollanti, asukasluku alle Helsingin ja yli puolet väestöstä aasialaisia. Varsinainen kummajainen... 

http://www.touristmaker.com/images/suriname/Suriname-South-America.jpg 

22. Kaikki Karibian saaret! Miksi oi miksi emme lähteneet risteilemään silloin kun siellä vielä asuimme? Kuvassa Saint Lucia. 

http://www.slcoffee.com/userfiles/Image/Pitons-AnseChastnet1280.jpg

23.New Orleans, Lousiana, USA. Ei kai ne hurrigaanit kaikkea sitä kiehtovaa vanhaa ole pois pyyhkäisseet?

http://blog.cheapoair.com/image.axd?picture=2011/6/nola.jpg 

24. Phoenix, Arizona, USA.. Sekä lähiseutu... luonnon vuoksi. 

http://topwalls.net/wp-content/uploads/2012/04/sunset-outskirts-of-Phoenix-Arizona.jpg

25. Oregon, USA. Rannat. Luonto. 

http://pics4.city-data.com/cpicc/cfiles5976.jpg

26. Alaska, USA. Luonto, sijainti. Siitä asti kun telkkarista tuli 90-luvulla Villi Pohjola! :D

http://2.bp.blogspot.com/-L0ohA2uL7oE/TgkuVW_Nf8I/AAAAAAAAB4o/Znrz7rDL6Ow/s1600/Alaska.jpg

27. Joku paikka keskellä ei mitään Kanadassa. Kuva ilmeisesti jostain Edmontonin huudeilta. Minä ja kuuset. Kanadalaiset kuuset.

http://www.wallsave.com/wallpapers/1680x1050/canadian-rockies/375671/canadian-rockies-national-park-edmonton-canada-north-america-hd-375671.jpg

28. Nova Scotia, Kanada. Minulla on jo pitkään ollut joku kumma fiksaatio Nova Scotiaa kohtaan. Aina joskus tuntuu siltä, että siellä minun kuuluisi elää rauhallista elämää, kulkea pitkin kallioita ja tuijottaa horisonttiin.

http://icsp12.dal.ca/images/ns2.jpg

29. Islanti. Viimeinen etappi ennen kotiinpaluuta. Tuo kummallinen mutta pelottava ja eksoottinen maa.

http://www.flero.net/wp-content/uploads/2012/08/Cliffs-of-L%C3%B3magn%C3%BApur-N%C3%BApssta%C3%B0ur-Iceland.jpg

Sellainen retki. Vähän kaupunkeja ja historiaa, enemmän luontoa ja sen ihmeellisyyden sisäänhengittämistä niin paljon että keuhkot halkeaa. Yhteen putkeen tämä kaikki saisi varmaan aikaan sellaisen ähkyn, ettei enää tietäisi miten päin olla? En tiedä. No, tämä nyt olikin vain haavematka. 
SHARE:
© Supersankarigeeni

This site uses cookies from Google to deliver its services - Click here for information.

Blogger Template Created by pipdig