![]() |
Santo Domingo, Dominikaanisen tasavallan pääkaupunki, tänään, 12.12.2012 |
Dominikaaninen tasavalta on tunnettu rantalomakohde. Silti - ja ehkä juuri siitä samasta syystä - monilla on hieman vääristynyt kuva siitä mitä tuo Karibian saarivaltio pitää sisällään.
Maassa on toki köyhyyttä ja kurjuutta, sekä täysin korruptoitunut
hallitus (puolueesta, presidentistä ja hallituskaudesta riippumatta), mutta se
mitä suomalaiset turistit näkevät vieraillessaan resortin reunojen ulkopuolella
ei ehkä ole koko totuus.

Vaikka yleinen kuva kyseisten rantakohteiden ympärillä asuvista
paikallisista ei olisikaan kovin sivistynyt, kouluttautunut tai hygieninenkään,
löytyy kyseisestä maasta paljon oppineita ihmisiä, paljon toiveita korruption
kaitsemiseen (viime kuukausina tämä on näkynyt elävämmin kuin aikoihin,
mielenosoituksin sekä hurjana kuohuntana sosiaalisessa mediassa, vaikka
korruption seurauksena paikallinen lehdistö onkin pysynyt suhteellisen
hiljaisena), paljon onnellisia ihmisiä sekä myönteistä elämänasennetta.
Lukiessa artikkeleita kuten tämä:
tulee paikallista elämää vuositolkulla nähneelle vähän
ristiriitainen olo. Siitäkin huolimatta, että itseänikin ällöttää tuo suuri
kontrasti paikallisten ja turistien viettämän resort-elämän välillä.

Toki köyhyys on ongelma josta pitää kirjoittaa ja puhua sekä asia jolle tulee tehdä kansainvälisellä tasolla niin paljon kuin mahdollista. Silti en voi olla pitämättä monien kansainvälisten tahojen toimintaa hieman naiivina.

Dominikaaninen tasavalta on maa, jossa rahaa liikkuu niin paljon,
että rehellisen poliittisen toiminnan avulla esimerkiksi koulutustaso saataisiin helposti
nostettua valtion varoilla edes sille tasolle mitä se joskus sen kamalan pitkän
diktatuurin aikana tuossakin maassa oli. Dominikaanisessa tasavallassa asuu
myös suuri massa hyvää elämää viettäviä paikallisia ihmisiä, jotka eivät ole
syyllisiä tilanteeseen, vaan ansaitsevat elantonsa rehellisellä työnteolla.


Kaupungeista löytyy paljon rikollisuutta (varsinkin huumekaupan levittyä
suunnattomasti viimeisen vuosikymmenen aikana maan trampoliiniaseman vuoksi),
mutta myös kulttuuria, kaunista arkkitehtuuria, moderneja rakennuksia,
kaupallista elämää, yöelämää, uudempi autokanta kuin Suomessa sekä eritoten niitä
onnellisia ihmisiä. Kyseisessä artikkelissa mainittu oveton ulkokäymälä olisi
myös monelle paikalliselle oudompi näky kuin haiseva ulkohuussi metsänreunassa
suomalaiselle mökkeilijälle!


Tämän avautumisen tarkoituksena ei ollut kuitenkaan tuoda
esiin Dominikaanisen tasavallan rikkauksia ja parempiosaisten
etuoikeutettua elämää, eikä myöskään vähätellä saarella vallitsevaa köyhyyttä,
vaan tuoda esiin se, että elämä tässä keskitason kehitysmaassa ei suinkaan ole
pelkkää paikallisten kurjuutta ja turistien ökyelämää, niinkuin tuosta
artikkelista helposti jää mieleen, vaikka se toteekin tämän olevan vain pintavaikutelmaa ulkopuolisen silmissä.


Keskivertodominikaanin arki ei ole pelkkää raudoitettujen ikkunoiden takana istumista kurjassa kaupunkiasunnossa, vaan se on usein myös onnellisempaa ja monella tapaa rikkaampaa kuin turistirysässä itseään grillaavan suomalaisjuntin.

Hyviä portretteja.Paljon pointteja ,jotka tulevat mieleen myös Venezuelasta,tosin siellä turismia ei ole tarpeeksi kehitetty paitsi Margaritan saarella. Muuten,ovatko kaupunkitalot isojen rautaporttien ympäröimiä kuten useat talot Caracasissa?
VastaaPoistaJoo, niin oon kuullut että Venezuelaan menijät suuntaavaat lähes aina Margaritalle, vaikka olisihan siellä vaikka mitä nähtävää...
PoistaJa joo, useimmat ovat porttien ympäröimiä, tosin poikkeuksiakin löytyy. Tässä postauksessa on muutama kuva meidän Santo Domingon kodin lähialueelta: http://eveluna.vuodatus.net/blog/1201224/talopaparazzi/
Kiitos Eveliina niin todellisen makuisesta blogista. Olen ollut niin pahalla tuulella niiden kahden tyypin takia, jotka kirjoittivat "matkakertomuksen" ja vielä enemmän Turun Sanomien takia, joka julkaisee sellaista soopaa. Tämä on elämää Santo Domingossa!
VastaaPoistaEipä kestä, kiva kun tulit lukemaan! <3
PoistaOnneksi löytyy myös niitä, jotka osaavat katsella ympärilleen hieman tarkemmin, ja myös niitä, jotka osaavat suhtautua tuollaisiin juttuihin hieman kriittisemmin..
Kiitos tästä huippujutusta! Olipa silmiäavaavaa lukea taas tuollainen sanomalehden "matkakertomus".. onko niissä tuollainen lähestymistapa ja provosoiva tyyli, jotta se olisi jotenkin myyvämpi tarina? Vai johtaako toimittajan tietämättömyys ja ehkä maan kulttuurin tuntemattomuus kirjoittamaan tuollaista?
VastaaPoistaTeimme muuten reilu kuukausi sitten politiikan kurssilla yhden ryhmätyön Dommareista ja maan poliittisesta järjestelmästä. Siinä tuli poikien kanssa puhetta Vargas Llosan kirjasta "la fiesta del chivo". Varmaan tunnet kirjan ainakin nimeltä!? :) Se on mulla nyt lukuprojektina, mutta olen lukenut vasta ehkä neljäsosan.
Eipä kestä! Ja kyllä, juuri tuosta varmasti on kyse, sekä ehkä myös siitä että henkilö ei ole kovin avarakatseinen tai osaa nähdä pintaa syvemmälle... tai saattaa myös olla jonkinnäköistä sokaistumista kyseessä, kun katse kiinnittyy niihin epäkohtiin tai asioihin jotka ovat ristiriitaisia... Onneksi itse ei tarvitse kirjoitella myyviä tarinoita ;)
PoistaJa juu, La Fiesta del chivo on kyllä dommarilaisten must-lukulistalla jo koulussa, eli tunnen ja tuolla se omassa hyllyssänikin nököttää. Siitä on tehty elokuvakin. Sitä en tosin oo nähnyt, mutta tuosta Eevan mainitsemasta "El tiempo de las mariposas"-kirjasta tehdyn leffan olen nähnyt, mutta kirja on jäänyt valitettavasti lukematta. Suosittelen sitä, Mirabal-siskosten elämään kannattaa tutustua.
Okei, pitää tutkia tarkemmin! :)
Poista"La fiesta del chivo" on erinomainen kuvaus D.T:n lähihistoriasta. Ehdottomasti kannattaa lukea loppuun ja suosittelen myös Isabel Allenden "El tiempo de las mariposas".
VastaaPoistaKyllä!
PoistaAsiaa ! :)
VastaaPoista:)
Poista"Ikkunoissa kalterit ja niiden takana ainainen huoli toimeentulosta." Argh.
VastaaPoistaJuuh, juuri niin... :/
Poista