Siitä kuinka poistuin mukavuusalueeltani ja päätin herättää nukkuvan supersankarini. Blogi haaveiden toteuttamisesta, tavoitteiden asettamisesta, itseen uskomisesta, urheilusta, hyvinvoinnista ja kaikesta mitä rakastan.

keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Fritos verdes!

Nyt tulee keittobanaaniasiaa. Ei tosin vielä siitä lupaamastani laatikkoruoasta, vaan friteeratuista keittobanaaneista ja tarkemmin ottaen vihreistä, eli raaoista keittobanaaneista tehdyistä.

Keittobanaania syödään siis sekä keltaisena, eli kypsänä, jolloin se on suhteellisen makeaa, sekä vihreänä, jolloin siitä tehdään suolaista ruokaa. Minä henkilökohtaisesti pidän paljon enemmän vihreistä keittobanaaneista, jonka vuoksi tällä kertaa käytin vain vihreitä yksilöitä, vaikka myös kypsiä paistetaan lähes samalla tapaa.

Vihreiden keittobanaanien löytäminen Helsingistä on koitunut aika haasteelliseksi. Useimmiten käy niin, että vaikka ne olisivatkin ulkoa vielä vihreitä, ovat ne sisältä jo pikkaisen kypsyneitä, jolloin ainakin minun makuhermoni alkavat huutamaan, että autenttisten vihreiden maku on pilalla.

Kuten olen jo joskus aiemmin kertonut, jos keittobanaania ei supermarketin hyllyltä löydy, löytyy sitä ainakin afrikkalaisista kaupoista, joita täällä pk-seudulla löytyy useasta paikasta. Meidän tapauksessamme Carlos käy Hämeentiellä Hakaniemessä jossain intialaisten pitämässä Afro-Asian marketissa (:D).

DSC_0451

Jos silmä ei ole harjaantunut katselemaan keittobanaaneita, saattaa sen sekoittaa banaaniin. Keittobanaani on kuitenkin yleisesti ottaen isompi ja siinä on kovemmat kuoret, joista löytyy raakanakin tummia kohtia. Niissä on myös normaalia banaania pidempi suippokärki. Ne ovat usein myös tavallista banaania kulmikkaampia.

DSC_0453

Ainakin minulle itselleni paras tapa kuoria keittobanaani on leikata suiposta kärkestä pieni pala pois ja sen jälkeen tehdä viilto yhtä särmää pitkin. Sen jälkeen taivuttamalla varovasti halkeaman reunoja erilleen, saa keittobanaanin yleensä nätisti kerralla irti kuorestaan.

DSC_0454

Jos käsissä on kovin raaka yksilö, lähtee siitä helposti pelkkiä neliösentin kokoisia kuoripalasia irti. Siinä tapauksessa kannattaa tehdä viillot jokaiseen särmään ja sen jälkeen ujuttaa veitsi kuoren ja banaanin väliin... muuten saattaa hermot mennä, kun kynnenaluset alkavat täyttyä tahmeista kuoripalasista. Keittobanaani tosiaan on hieman tahmeaa ja alkaa tummua todella nopeasti kuorimisen jälkeen.

DSC_0458

No niin, vihdoinkin itse asiaan... Keittobanaanit voi toki leikellä ohuiksi 5 millin viipaileiksi ja heittää paistumaan, mutta tyypillinen tapa niiden friteeraamiseen on tehdä tehdä hieman paksumpia parin sentin palasia, jotka myöhemmin liiskataan ohuiksi.

DSC_0459

Ensin kuumennetaan öljy kattilassa (käytä sen verran öljyä että palaset ainakin melkein uppoavat öljyyn). Öljyn tulee olla sen verran kuumaa, että palaset kiehuvat heti öljyyn pudotettua, muttei kuitenkaan niin kuumaa, että ne pääsevät palamaan päältä ennen kuin kypsyvät sisältä. Kannattaa pitää liesi jossain nelosella siis.

DSC_0470

Siinä vaiheessa kun on laittanut palaset paistumaan, kannattaa valmistautua liiskausvaiheeseen. Minulla on käytössäni juuri tähän tarkoitukseen tehty apuväline, ihan Santo Domingosta asti tuotu sellainen, mutta tämä nyt on turhaa hifistelyä, vaikka helpottaakin asiaa. Pelkkä tasapohjainen teekuppi ajaa myös asian.

DSC_0472

Kun keittobanaanit alkavat kypsyä, muuttuu niiden väri kullankeltaiseksi ja niissä näkyy paljon punaruskeita pisteitä. Tässä vaiheessa öljykin on rauhoittunut uhkaavan kuohuvasta nätin rauhallisesti kiehuvaksi... Kannattaa silti olla varovainen, kuuma öljy on tosiaan kuumaa ;). Jos ei omista friteeraukseen tarkoitettua ritilää, jolla palaset saa nätisti ylös ja ravistelua öljystä, kannattaa nostaa ne ensin paperin päälle lautaselle, jotta ylimääräiset rasvat jäisi pois matkasta.

DSC_0475

Sitten vain ripeästi liiskaamaan palaset, ennen kuin ne ehtivät kovettua. Kovana ne menevät helposti liiskatessa rikki. Minä laitan tässä vaiheessa alustalle suolaa, ja lisään sitä muutamaan otteeseen, niin että jokainen palanen saa osakseen ranskanperunoita vastaavan suolaisen maun. Jotkut liiskaavat ja käyttävät keittobanaanipalaset kesken friteerauksen suolavedessä, mutta minusta tuo vaihe on aivan turhaa.

DSC_0476

Nämä minun yksilöni ehtivät pikkaisen kärtsähtää kun yritin ehtiä ottamaan kuvia siinä paistamisen välissä ja niistä tuli myös hieman pieniä johtuen siitä että palaseni eivät olleet paistaessa kovin paksuja... mutta sillä nyt ei ole väliä. Autenttisen näköiset olisivat siis ehkä hieman isompia eikä punertaisi näin paljoa. Tosin, kyseessä oli taas kerran jo hieman kypsiä yksilöitä, jolloin väri on hieman tummempi.
Voilá!

DSC_0485

Dominikaanisessa tasavallassa friteeratut vihreät keittobanaanit kulkevat nimellä "tostones" tai "fritos verdes", mutta vinkatkaa jos tiedätte millä muulla nimellä nämä kulkevat muuallapäin maailmaa! Niitä syödään päivittäin lounaalla sidekickinä riisin, papujen, lihan ja avokaadon kera, tai sitten esimerkiksi iltapalaksi kananmunien kera, niinkuin minä juuri tein eiliseltä ylijääneestä keittobanaanista. Parasta on kastaa palanen frito verdeä kananmunakeltuaiseen ;).

DSC_0492

Jos nyt vielä halutaan fiilistellä juomankin suhteen, niin keittobanaaneja ostaessa kannattaa antaa mahdollisuus tälle "nestemäiselle mämmille", eli tummalle mallasjuomalle, jota ainakin monissa Afrikan maissa sekä Karibialla juodaan. Suomesta löytyy ainakin tätä Supermalt-merkkiä.

DSC_0489

Carlos tosin lisää mallasjuomaansa kerroksen kondensoitua maitoa (ajaa kai saman asian kuin meillä kerma ja sokeri mämmin päällä - vielä hieman makeampana versiona), sekoittaa ja mmmmmm! Herkkävatsaiselle en suosittele :P.

DSC_0491


SHARE:

12 kommenttia

  1. mmmm tuli nälkä :P Ite kun teen fritoja, niin ensin paistan, sitten liiskaan ja vielä paistan uudestaan vähän aikaa, niin tulee super rapeita. Carlokselta siis oppinu tän tavan tehdä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, niin ne varmaan "kuuluis" tehdä, mä oon vaan niin laiska että se tuntuu turhalta säädöltä enkä yleensä jaksa, hyviä tulee ilmanki :P

      Poista
  2. Namskis,rakastan keittobanaaneja! Tel Avivin Karmel-torilla on yksi koju,mistä niitä joskus saa.
    Venezuelassa asuessa sitä tuli syötyä useinkin.Minusta se uunissa tehty,makea keittobanaani on ihanaa! Venezuelassa sitä kutsutaan platanoksi(banaani on cambur)ja sipsejäkin oli joka paikassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai cambur!!! En ollutkaan kuullut! Plátanot kyllä on plátanoita myös Dommarissa :) Mä kirjoitinki varmaan kymmenen kertaa tuohon tekstiin "plataani" niinku yleensä sanon, mutta korjasin sen sitten uskollisesti keittobanaaniksi, joka kuulostaa ihan tylsältä :D

      Poista
  3. Mä en oo koskaan tehny keittobanaani tolla tavalla, mutta näyttää kyllä hyvältä! Tosta mallasjuomasta en voi kyllä sanoa samaa, join sitä elämäni ensimmäistä kertaa pari viikkoa sitten nigerialaisissa häissä missä sitä oli erittäin runsaasti tarjolla ja en kyllä pystyny sitä juomaan loppuun... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, luinkin siitä sun blogissa ja naureskelin.. Mä en kykene juomaan edes puolta pulloa kun pitää juosta vessaan.. :S En oo tosin sen takia uskaltautunut maistaan moniin vuosiin.. Itseasiassa tää mun koko plataaninostovimma tais tulla sun blogista kun sulla oli just joku karibialaisannos kuvassa ;)

      Poista
    2. Joo mä oon ollu viime aikoina aika laiska tekemään tätä ruokaa itse koska oon niin onnekas että Brick Lanella järjestetään joka viikonloppu kansainväliset ruokamarkkinat jossa on aina vähintään yks karibialainen/etelä-amerikkalainen/afrikkalainen koju josta saa plantaania (as I call it hahaha) :P

      Poista
    3. Joo, näytin Carloksellekin kuvaa ja sanoin että sieltä saa tollasta markkinoilta! Oli vähän kade myös :D Ja juu, plantaani kuulostaa paremmalta ku keittobanaani :P

      Poista
  4. Patacones(noin niinku Colombialaisittain...)! Myonnan ihan avoimesti, etta patacones ahi -salsalla ja friteerattu kala on parasta krapulantapporuokaa ;) Tuo nestemainen mammi taas_EI_...hehe

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo! En tiennyt tätäkään ku vasta eilistä ennen kysyin Carlokselta ni se muisti ton patacones-sanan ja mä en meinannut uskoa kun se kuulosti niin hassulta :D Tuo nestemäinen mämmi ei kyllä muakaan ihan nappaa, niinku yllä jo kommentoin...
      Ja hei!!! Kuinka kivaa saada susta jotain elonmerkkejä! :D

      Poista
  5. Ticolandiassa ne on myöskin patacones ja ayyy que rrrico! Vaasankadulla asuessa niitä tirisi useampaan otteeseen pannulla, pitäisköhän ottaa taas tavaksi :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sillon tällön on kiva, mutta se rasvassa paistaminen on vähän ällöä kun sitä tekee usein... Keitetystä pataconeista (!) en sitte tykkääkään oikeestaan yhtään :(

      Poista

© Supersankarigeeni

This site uses cookies from Google to deliver its services - Click here for information.

Blogger Template Created by pipdig