Siitä kuinka poistuin mukavuusalueeltani ja päätin herättää nukkuvan supersankarini. Blogi haaveiden toteuttamisesta, tavoitteiden asettamisesta, itseen uskomisesta, urheilusta, hyvinvoinnista ja kaikesta mitä rakastan.

sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Tu vois, je n'ai pas oublié...

Les feuilles mortes se ramassent à la pelle
Les souvenirs et les regrets aussi...


Käytiin tänään Carloksen kanssa pitkällä kävelyllä. Eräs lenkkeilijä ei tosin ilmeensä perusteella hirveästi perustanut meidän "lenkkeilytottumuksista", sillä Carlos mussutti kävellessään berliininmunkkia ja minä Kismetiä, kädessä molemmilla oli limsapullot (pienen huoltoasema-detourin seurauksena).


Ympärillämme vaeltelevat syksyn lehdet saivat minut väkisin hoilailemaan Kuolleita lehtiä kolmella kielellä (minkä kohdan nyt satuin muistamaan mistäkin versiosta) ja päätin, että sen on pakko olla tämän sunnuntain klassikko.


En vain osannut päättää, että kenen verion siitä soittaisin. Sen seurauksena sain erittäin omituisen päähänpiston: päätin soittaa sen teille itse! Huh huh. Viuluni on makoillut vuositolkulla milloin missäkin nurkassa pölyttymässä. Esiin se pääsee muuttojen yhteydessä ja ehkä joskus jouluisin.


En siis tiedä mitä kuvittelin, mutta epäpuhdasta ja haparoivaa siitä tietenkin seurasi... mutta kun nyt kerran vaivauduin kaivamaan tuon kapistuksen esiin, niin tässä sekä oma lyhyt viulu-versioni sekä "hieman" laadukkaampi Edith Piafin tulkinta: 






Piti käydä esittelemässä C:llekin tämä karmaisevia hetkiä aiheuttanut puuveistos. Taiteilijan nimi on muuten Sanna Karlsson-Sutisna.
SHARE:

10 kommenttia

  1. Pas mal Eveliina;D
    Ehkä hieman karmea tuo "sikiö kohdussa" puussa. Taiteilijan nimi herätti heti jonkinlaisia "mistä tuttu" ja sitten muistin,että hän asuu entisellä kotiseudullani eli Pikku Huopalahdessa,jossa hän myös järjesti jonkinlaista ympäristötaidetta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah, eikun todellakin mal!! Kamalaa vingutusta, mutta noh, joku päivä mä vielä soitan jotain kauniisti! :)
      Ja ihmekös! Lähellä Pikku Huopistahan tuo sikiö majailee!

      Poista
  2. C'était super! :) Ahdistaa vähän kun munkin sello vaan lojuu jossain kotona Suomessa... Ja toi puuveistos on musta kyllä aivan kamala. Freaky jotenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oih, sello! Jos olisin uudestaan pikku-Eveliina niin valitsisin kyllä sellon enkä viulua :D
      Ja joo, tuo puuveistos on tosi freaky!!

      Poista
  3. Hii!! Siitä on joku sata vuotta kun viimeks kuulin sun soittavan! Ihana! <3

    VastaaPoista
  4. Mutta eikös tuo viulu just kunnostettu? Vai onko siitäkin jo monta vuotta aikaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, kunnostettiin joskus kaks vuotta sitten. Sen takia varsinkin on niin sääli että se vaan lojuu tuolla... Noh, toivottavasti ois joskus aikaa mennä vaikka viulutunneille.

      Poista
  5. Pitäisköhän itsekin tehdä tuollaisia lenkkejä, niin ne tuntuis miellyttävimmiltä :D...

    Kaunis biisi, en edes muistanut sen olemassaoloa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah, noh, parempihan sekin kuin että syö sitä munkkia eikä liiku mihinkään :P

      Poista

© Supersankarigeeni

This site uses cookies from Google to deliver its services - Click here for information.

Blogger Template Created by pipdig