Siitä kuinka poistuin mukavuusalueeltani ja päätin herättää nukkuvan supersankarini. Blogi haaveiden toteuttamisesta, tavoitteiden asettamisesta, itseen uskomisesta, urheilusta, hyvinvoinnista ja kaikesta mitä rakastan.

lauantai 8. syyskuuta 2012

Päivän kuvasaldo


Kiikutin taas tänään kameraa mukanani koko päivän. Tarkoituksenani oli räpsiä edes muutama kuva pitkin päivää, mutta unohdin täysin koko homman. Vasta sen eilen hehkuttamani Cinema-julkkaritilaisuuden jälkeen, könöttäessäni yksin Keilaranta Ykkösen bussipysäkillä, havahduin ottamaan kuvaa vieruskavereistani, jotka tällä kertaa olivat hieman paperikassia päheämpiä. Cinema-tilaisuus oli hyvä, vaikka saikin minussa aikaan sellaisen äkillisen tarpeen mennä lattialle itkupotkuraivari-asentoon, koska opeteltavaa olisi ihan liikaa minun kärsivällisyydelleni. Tein taas sen saman havainnon kuin yleensäkin tämänkaltaisissa eventeissä: olin koko porukan nuorin, sekä tällä kertaa myös ainoa naispuolinen vieras. 


Keilarannassa oli rakennuksien lisäksikin hieman päheilevä fiilis. Korkeiden betonimöykkyjen välissä kiemurtelevalla tiellä lähes 100% autoista oli luksus-luokkaa, eikä tämä suomalaisen rahvaan kielikään oikein käynyt päinsä. Virallinen kieli tuntui olevan englanti. No, ei siinä mitään, älkää ymmärtäkö väärin, tämä ei ollut mikään poliittinen kannanotto. Kunhan nyt piruilen... Ökyilylle tosin haistatan pitkät, mutta kielien kannalta olen hyvin avoin. 


Matkalla whatsappeilin kaverin kanssa ja otin parit puhelinkuvat. Hairahduimme puhumaan vaatteista ja minä kommentoin housujani makkarankuoriksi, todeten että minulla on neljä polvea. 

Olin menossa Itäkeskukseen katsomaan tapituskonetta, joka tekee kaksi reikää. Kyseinen käsikäyttöinen kone maksaisi sellaiset 950 euroa. Siinä samalla myyjä ehdotteli, että mitäs jos ostaisinkin koneen, jolla saa 28 reikää kahden sijaan? Hintakin olisi ollut vain 1000 euroa enemmän! Jos nyt jotain niinkin hämärää voi olla, kuin lempipuuntyöstökone, niin minulle se olisi juuri tuo monikaraporakone. Jotenkin hämärästi muistaisin että olen ennenkin maininnnut jotain näistä monikaraporakoneista, mutta ajatelkaa! 2 reikää tonnilla, 28 reikää kahdella! Kumman ottaisit? 
Muistin kuitenkin eilisen jäljiltä, että minä olen se kaikista väärin henkilö tekemään yksinäni ostoksia, joten en ihan tainnut vingauttaa itselleni yrityksen tililtä parilla tonnilla tuota parisataakiloista masiinaa... vaikka miten olisi uutena helkkarin paljon kalliimpi. 


Parit esitteet kädessäni raahauduin Itiksestä verstaalle Vallilaan, edelleen luuriani näpytellen. Sateenjälkeinen Vaasankatu oli aika söpön näköinen. Niin monet kerrat olen inhonnut tuota kyseistä katua, kun olen aamulla kiireessä juossut Sörkän metroasemalta läpi ankean Vaasankadun kouluun Sturenkadulle. Vasta tänä kesänä, valmistumiseni jälkeen, olen kävellyt läpi kyseisen kadun eloisaan (vuoden)aikaan ja nähnyt sen aivan toisin silmin. Sykkivänä ja sympaattisena kuin Pariisin kadut :D. 


SHARE:

6 kommenttia

  1. Aika filmaattinen kyllä tuo Vaasankatu sateen jälkeen;D

    VastaaPoista
  2. Noista vaihtoehdoista ottaisin sen 28 reikää tekevän monikaran, tietty.
    T:Anssi

    VastaaPoista

© Supersankarigeeni

This site uses cookies from Google to deliver its services - Click here for information.

Blogger Template Created by pipdig