Siitä kuinka poistuin mukavuusalueeltani ja päätin herättää nukkuvan supersankarini. Blogi haaveiden toteuttamisesta, tavoitteiden asettamisesta, itseen uskomisesta, urheilusta, hyvinvoinnista ja kaikesta mitä rakastan.

maanantai 24. syyskuuta 2012

Oma paikka

Laura kertoi hiljattain blogissaan löytäneensä Lontoosta oman paikkansa maailmassa. Oli niin kiva lukea siitä, kuinka hän tuntee olonsa onnelliseksi tuossa kaupungissa. Samalla tulin kuitenkin hieman surulliseksi, sillä mieleeni hiipi taas kerran se ajatus, että minä en oikeasti tunne oloani omakseni Helsingissä. Elämäni on nyt täällä, enkä ole siitä mitenkään jatkuvasti surullinen, enkä myöskään onneton elämääni täällä. Kuten aikaisemminkin olen kirjoittanut, ei se ole se paikka, vaan ne läheiset ihmiset ympärillä, mikä on tärkeää...


Kuitenkin se olisi niin mukavaa ihan oikeasti tuntea kuuluvansa ympäristöönsä. Helsinki on toki ihana kaupunki (varsinkin kesällä), mutta sen jälkeen kun on nähnyt arkielämää lähempää muuallakin, toisenlaisissa kaupungeissa, ei ole niin helppoa vain tyytyä siihen mitä on ja missä on. Minä koen jatkuvasti sellaisia pieniä negatiivisia hetkiä kun katselen elämää ympärilläni; bussissa, kaupassa, ravintolassa, kadulla, elokuvateatterissa, missä tahansa. Suomalaisia on toki monenlaisia, kaikenlaisia, enkä halua mitenkään mollata omia kanssaihmisiäni, mutta jotenkin vain jään kaipaamaan hieman erilaista asennetta ja elämänmenoa. Meillä on asiat täällä niin hyvin, mutta huh minkä hinnan siitä saa maksaa!




Eräs läheiseni tokaisi hiljattain hieman epämääräisessä kontekstissa, että "miten voi olla onnellinen maassa, jossa eriarvoisuus rehottaa ja suuri osa kansasta asuu slummeissa". Valitettavasti tosiasia on kuitenkin niin, että enemmän niitä onnettomia, kyynisiä, tai muuten vaan elämäänsä tympääntyneitä ihmisiä löytyy täältä, maasta jossa ihmisillä on asiat kuitenkin suhteellisen hyvin. Onni löytyy usein aivan muista asioista kuin korkeasta elintasosta.






No, en toki halua täkäläistä mentaliteettiä tai elämänmenoa muuttaa. Helsinki on varmasti täynnä onnellisia ihmisiä, jotka tuntevat suurta kuulumisen tunnetta kotikaupunkiinsa, eivätkä voisi edes kuvitella asuvansa missään muualla. Minä olen nyt asunut täällä yhteensä melkein kuusi vuotta. Ensin kaksi ja nyt lähes neljä, enkä vieläkään tunne oikein kuuluvani tänne. Toivon, että jonain päivänä kuitenkin löytäisin sen oman paikkani, jottei minun tarvitsisi haikailla asioita, kuten videovuokraamon tyyppejä Santo Domingossa, brasserien kahvinkeittäjää Pariisissa, katuelämää Barcelonassa, mahdollisuuksia New Yorkissa tai kaupungilla hengailua Madridissa.





Ehkä minun pitäisi vain yrittää enemmän, tehdä enemmän asioita Helsingissä ja sulkea silmät niiltä masentavilta asioilta... mutta ehkä en vain halua. Relatiivisesti olisi niin helppoa vain ottaa ja lähteä.


Eikä se lähteminen välttämättä tarkoita mitään suurkaupunkia muilla mailla. 

SHARE:

25 kommenttia

  1. Uhh, tiedän mitä tarkoitat. Tällä hetkellä toivon juuri sitä, että löytäisin paikan, missä jaksan olla kuutta kuukautta kauempaa. On jotenkin raskasta aina kaivata jonnekin muualle...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä.. no toivotaan että se paikka vielä löytyy... ja varmasti löytyy <3

      Poista
  2. ihana teksti!

    tiedän niin tuon tunteen. liki 15 vuotta hain onneani muualta maailmasta mutta monien kommervenkkien ja eron jälkeen palasin Suomeen 3 vuottas sitten... ja hyvä niin, sillä vasta nyt mulla on "paikka" täällä, mielekäs työ, oma suomiperhe, ulkomailta tuotu koira ja parhaat ystävät. kaukokaipuuta lohdutan kerran tai pari vuodessa matkustamalla sinne minne oikeasti haluan. ulkomaan ystäviä ikävöin jatkuvasti, mutta sille ei taida olla muuta lievennyskeinoa kuin perinteiset skype/puhelin ja kirjeenvaihto, ellei paikalle pääse käymään. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ihanaa että oot löytänyt paikkasi! Niinhän siinä monesti käy että kotimaasta se sitten kuitenkin löytyy :) Mut vitsit mitkä maisemat siellä Alaskassa!!! Kyllä mäkin sinne kaipaisin :D jopa puussa lymyäviä karhuja :D

      Poista
  3. "Meillä on asiat täällä niin hyvin, mutta huh minkä hinnan siitä saa maksaa!"
    Taallakin tiedetaan tuo tunne :) Kaipaan koko ajan muualle, mutta tiedan, etta taalla meidan on parasta nyt kuitenkin olla. Kaipaan valoisempia aikoja syksylla/talvella, iloisempia ihmisia (olkoon ne feikkihymyja tai ei) ja ihania ystaviani. Mutta on taalla Suomessakin ihania ystavia ja varsinkin sukulaisia! Silti haaveilen saannollisin valiajoin muutosta jonnekin, oma paikka on siis viela hakusessa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin... mutta eipä sitä ikinä tiedä vaikka esim. työt veisi johonkin maailmalle... Siihen asti, yritetään ite muistaa pysyä iloisina täällä :)

      Poista
  4. Tämä on juuri minun ongelma. En kuulu tänne. Tästä on vain niin vaikea kenenkään kanssa puhua, sillä suomalaiset ottaa sen niin henkilökohtaisesti. Tämähän on lottovoittajien luvattu paratiisi :) Täällä on elämä niin helppoa... mutta tylsää/hajutonta/mautonta. Tämä ei ole kohdallani mitään nuoruuden haihattelua, sillä olen jo 50v ja asunut/matkustellut ulkomailla. Olisi jo aika tehdä asialle jotakin, mutta toisaalta tämä haave kantaa minua eteenpäin.
    Kommentoin eka kertaa blogiasi, vaikka olen lukenut sitä kauan. Ihanan raikas blogi. Sulla on hyvä elämänasenne. Ei kaikea tartte ottaa niin vakavasti (=lutherilaisella meinigillä) :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun kommentoit! Ja kiva tietää että siellä on muitankin samanlaisia... jotka eivät ota henkilökohtaisesti jos minullekin täällä on juuri sitä tylsää, hajutonta ja mautonta... mutta, yritetään muistaa että itsestään se on aika paljon kiinni. Täytyy muistaa elää itse sellaista elämää kuin haluaa eikä mennä mukaan muiden jurouteen. Kyllähän se sitten muihinkin edes vähän tarttuu... ainakin hetkittäin.
      Ja kiitos! Kiva tietää että tykkäät lukea! Mahtavaa <3

      Poista
  5. Ymmärrän tosi hyvin mitä tarkoitat.Kun on asunut muualla,niin on aina vähän toinen jalka siellä,toinen täällä.Yksikään paikka ei ole täydellinen;mutta joissain on enemmän hyviä puolia ja joissan vähemmän.Täältä usein kaipaan Helsinkiin,mutta tiedän,että heti kun syksyn synkkyys tulee niin haluaisin kauas,joten olen siinä mielessä onnellisessa asemassa.Btw,asuessanin Venezuelassa näin enemmän iloisen näköisiä ihmisiä ,kuin missään muualla,kaikesta köyhyydestä huolimatta.Täälläkin näkee paljon elämäniloa,vaikeuksista huolimatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, juuri näin se on...
      Ja sekin on kyllä totta, että myös Dommarissa ihmiset ovat niiin paljon iloisempia ja elämänhaluisia kuin täällä, köyhyydestä huolimatta... mutta ehkä siellä se asioihin tyytyminen onkin yksi iso ongelma. Ihmiset eivät vaadi parempia oloja vaan tyytyvät elämäänsä sellaisena kun se on ja etsivät onnensa siitä. Toisaalta hyvä, toisaalta huono...

      Poista
  6. Hyvin samoja fiiliksiä täälläkin.. Vielä toistaiseksi en ole menettänyt uskoa siihen, että jonain päivänä jostain sen oikean paikan löytäisin.

    p.s. Magee kuva Sagrada Familian tornista, pitäisi ehkä joskus kiivetä sinne asti maisemia kattelemaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep. Kyllä me se vielä löydetään :)

      p.s. Joo, kannattaa. Olihan se vähän tyyristä, mutta ihan mielelläni rahoitin sitä rakentamista... Ne kierreportaat oli mahtavat. Niin ja maisemat ihanat...

      Poista
  7. Joo...juuri näitä asioita oon miettiny viime päivät tai oikeestaan koko ajan siitä lähtien kun oon ollut täällä Chilessä! Olo on niin confundida koska en tiedä mitä ja ennenkaikkea MISSÄ haluan tän kokemuksen jälkeen olla. Suomessa on omat ihanat puolensa, mutta kylmä ja pitkä talvi jne. ei oo mua varten. Ens vuonna ois mulle hyvä aika lähteä jonnekin, mutta en yhtään tiedä minne... :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huoh.. niinpä... Meillä on se ongelma, ettei oikein ole mitään paikkaa mihin meidän oikeastaan "kannattaisi" lähteä... joten täällä ollaan ainakin niin kauan kunnes asia selkiintyy...

      Poista
    2. Just niin! Aina tulee eteen se, että paras tai ainakin yksi parhaita paikkoja tehdä töitä on kuitenkin Suomessa ja paras paikka opiskella (koska se on ilmaista!) on Suomessa jne... Oon käynyt mielessäni kaikki mahdolliset maailman kaupungit läpi monta monta kertaa ja aina palaan vaihtoehtoon "Helsinki". :D

      Poista
  8. Niin paljon riippuu ihmisistä, luulen. Minä olen paljasjalkainen helsinkiläinen, jolla on kaupungissa niin suuri ja tiivis suku kuin läheisimmät ystävätkin. Olen asunut ulkomailla yhteensä 4,5 vuotta ja nyt olen taas juuttunut tänne maailmalle. Päivääkään ei mene, etten kaipaa Helsingin ääniä ja valoa, merta, maanläheisiä ihmisiä, jotka sanovat, mitä tarkoittavat, kirppiskansaa, ruokakauppoja jne. Minua on siunattu puheliailla ja melko rennoilla Suomi-lähimmäisillä, joten harmaat ja hiljaiset talviaamut bussissakaan eivät niin kovin ahdista. Yritän aina välillä puolustaa kotikaupunkiani milloin kenellekin, mutta sitten ymmärrän, että kyse on niin paljon muustakin kuin kaupungista sinänsä. Muistoista, turvaverkosta ja juuri siitä kuulumisen tunteesta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itseasiassa kun kirjoitin tekstiä ja ajattelin niitä onnellsia Helsinki-ihmisiä, mulla tuli heti ensimmäisenä sinä mieleen.... muistan niin sen kun mä sillon ennen muinoin surkuttelin täkäläistä oloani ja sua otti päähän :D
      Mutta tosiaan, sä oot ihan kunnon helsinkiläinen, mä taas en.. oon ulkopaikkakuntalainen missä ikinä oonkin... nykyään jopa siellä Satakunnan korvessa... jonne en kyllä kaipaa. Mutta, ehkä mäkin vielä joku päivä huomaan tänne juurtuneeni, you never know...

      Poista
  9. Same same! Etenkin tuon toiseksiviimeisen kuvan alla oleva teksti voisi olla minun suustani vaihtaen Helsigin tilalle minka vain senhetkisen asuinpaikan. Olen kuitenkin onnekas, etta voin valita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) No, onneksi sitä voi olla onnellinen vaikkei se tämänhetkinen paikka se oma paikka olisikaan...

      Poista
  10. Liippaa aika läheltä omia ajatuksiaaaaa. Nyt kun ilmat kylmenee ja muuttuu koko ajan sateisemmiksi (eikä jaksa lenkkeillä), vois koittaa järkätä sen rommi-illan...ja vaikka monopolia tai scrabblea. Tai huippuhauskaa ubongoa! Jotain kivaa aktiviteettia, ettei todellisuus iske päin pläsiä :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä!! Pitäisi muistaa pysyä sosiaalisesti aktiivisena ni ei pyöri tälläset jutut liikaa päässä :) Tän työmäärän kanssa se vaan on aika hankalaa, mutta JES, tänään koittaa sellainen ilta! :) See you soon!

      Poista
  11. Huh, Kylläpä Eveliina kirjotit hyvin! tiedän tasan tarkkaan mistä puhut, vaikka itsellä tällä hetkellä ei ole kaipuuta mihinkään... Mutta mutta, tilannehan voi kyllä muuttua hetkessä :)

    Tsemppiä!!

    Tiia
    www.jippijayjei.blogspot.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiia! Ja kivaa että olet tyytyväinen oloosi Tukholmassa :) Mutta kuten viime keväänä huomasin, siellä ne ihmiset taitaakin olla vähän enemmän siihen suuntaan mitä mä täällä Helsingissä jään kaipaamaan...

      Poista
  12. Voi voi... ihan samat tunteet mullakin... ihan päivittäin tulee tunteita, että pitää päästä pois täältä.. Vaikka mäki tiedän, että meidän on parempi täällä! Oon myös kuullut saman "miten voi olla onnellinen maassa, jossa eriarvoisuus rehottaa ja suuri osa kansasta asuu slummeissa".. Ja mä tietenkin elin Dommareissaki vaan huoletonta vaihtarielämää, mikä varmasti on kaukana arjesta siellä, mutta silti pistää aina miettimään, että mitäs jos sitten kumminkin joskus tie veisi sinne...

    VastaaPoista

© Supersankarigeeni

This site uses cookies from Google to deliver its services - Click here for information.

Blogger Template Created by pipdig