Siitä kuinka poistuin mukavuusalueeltani ja päätin herättää nukkuvan supersankarini. Blogi haaveiden toteuttamisesta, tavoitteiden asettamisesta, itseen uskomisesta, urheilusta, hyvinvoinnista ja kaikesta mitä rakastan.

tiistai 4. syyskuuta 2012

Nights in white satin

My Monday Blues ft. Moody Blues:



Eräs ystäväni oli kommentoinut tänään Facebookissa, että hänen mahdollinen tyttöystävänsä ei kyllä ikinä kärsisi monday bluesista. En tiedä tarkoittiko hän, että hänen hypoteettinen tyttöystävänsä ei saa olla valittavaa tyyppiä, koska hän itse kärsii tästä tunnetusta syndroomasta, vai onko hänellä joku erityinen keino, jolla välttää tämä kerran viikossa tapahtuva alakuloisuus.

Minä kärsin välillä erittäin pahasta maanantai-tuskasta. Se iskee yleensä sunnuntai-iltana kello kahdeksan, tai vaihtoehtoisesti maanantaiaamuna, jonka seurauksena aloitan työt niin myöhään, että koko päivä on pelkkää huokailua.

Tiedän, ettei koko hommassa ole mitään järkeä ja että oikeanlaisella skarppauksella voisi koko alakuloisuuden oppia ohittamaan. Vielä en kuitenkaan ole sille itseni ylittämisen tasolle kyennyt kuin satunnaisesti.

Kun nyt tarkemmin ajattelen niitä keinoja, joilla tuon hetkellisen masiksen saisi kukistettua, niin voisin ehkä vetää sellaisen johtopäätöksen, että kyseinen mehikaanomies tarkoitti tuolla Facebook-kommentillaan juurikin sitä, että hän kyllä pitäisi huolen siitä ettei hänen naisystävänsä joutuisi tästä maanantaipahasta kärsimään. Itselleni kun tulee ihan ensimmäisenä mieleen seuraavat maanantaimasiksen kukistajat:

1. Hanki niin kovapalkkainen kumppani, ettet edes kehtaa ajatella itse käyväsi palkkatöissä maanantaisin (tai minään muunakaan viikonpäivänä).

2. Hanki sellainen kumppani, että saat viettää jokaisen sunnuntai-illan vastaanottaen kaikkea mahdollista hyvää, ohimoilta varpaisiin asti.

3. Hanki itsellesi kumppani, joka keksii jokaiselle maanantaille jotain niin mahtavaa, ettet edes ehdi ajattelemaan kuinka raskasta työviikon aloittaminen on.


Tähän joku voisi todeta, että hanki itsellesi sellainen työ, ettei tarvitse valittaa. No, minulla on sekä p*skaa duunia että töitä joita rakastan, mutta olisi se mitä tahansa mitä maanantaina joudun tekemään, on se aina tuskaa, koska sitä pitää tehdä ansaitakseen rahaa.

Tässä taloudessa asuu valitettavasti  yhden sijaan kaksi, joille maanantait ovat sieltä jostain jonne aurinko ei paista. Sunnutai-illat kuluvat lähes poikkeuksetta elokuvien ääressä todellisuutta paeten, kukin omaa maanantaikohtaloaan surren. Minun osani vaan sattuu olemaan se kaikista kurjin, koska en omaa yhtä hyviä unen lahjoja kuin tuo toinen.

Taas eilisiltaisen elokuva-annin päätyttyä C oli jo kaukana unien maassa, enkä minä tiennyt mitä tehdä. Niinpä päädyin ulos pimeään kävelemään. Kävin ostamassa Siwasta karkkia ja vedin "suruuni" pussillisen Aakkosia, Kismetin sekä DaCapon, Moody Bluesin Nights in White Satinia kuunnellen. Totesin, että Siwassa on lähiseudun huonoin karkkivalikoima ja päätin, että ensi sunnuntaille ja maanantaille kehitän sellaisen ohjelman, etten varmana löydä itseäni taas öiseltä retkeltä Siwan surkealle karkkilaarille.

Mitä nyt Nights in White Satiniin tulee, ymmärrän kyllä miksi tuon edellä olevan Youtube-videon katselukerrat ovat moninkertaistuneet Dark Shadows-leffan seurauksena. Biisi oli koko elokuvan parasta antia visuaalisen yleisilmeen rinnalla.

SHARE:

6 kommenttia

  1. I feel u. Paitsi et tiistai on uusi maanantai.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai on vai? No, itseasiassa teininä mä vihasin tiistaita, koska sillon oli aina koulun jälkeen mentävä musiikinteorian tunneille. Oliko vähän tuskaa kun Mr. István luritteli pianolla ja sitä sitten muka piti osata kopioida nuottiviivastolle. Mä yritin epätoivoisena kuikuilla vieruskaverin viivastoa ja joka kerta inhosin vaan enemmän tiistaipäiviä... Voi kun nyt voisinkin viettää kaikki maanantait nuotteja arvaillen!!! :D

      Poista
  2. Tein tota samaa Meksikossa, eli sunnuntaina myöhään illalla menin kulman takana olleeseen Waldo's Dollar Martiin ja ostin ison kasan halpoja karkkeja ja vedin niitä pitkin loppuiltaa musiikkia kuunnellessa. Nyt on pitänyt lopettaa, kun painoa on kertynyt ihan liikaa, mutta voi vitsit niitä aikoja, kun elin sunnuntai-illat sokerihumalassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaha, voi eih... no näköjään siellä sentään sai karkkeja! Dommarissa karkkivalikoima on niin surkea, että mä söin pelkästään mm'sejä! Mulla taas on alkaneet hampaat osoittaa sellasia merkkejä, että olis parempi unohtaa koko karkkien olemassaolo...

      Poista

© Supersankarigeeni

This site uses cookies from Google to deliver its services - Click here for information.

Blogger Template Created by pipdig