Siitä kuinka poistuin mukavuusalueeltani ja päätin herättää nukkuvan supersankarini. Blogi haaveiden toteuttamisesta, tavoitteiden asettamisesta, itseen uskomisesta, urheilusta, hyvinvoinnista ja kaikesta mitä rakastan.

torstai 6. syyskuuta 2012

Ei mitään järkevää.

Kotona työskentely tekee hulluksi. Vaikka se olisi kuinka mukavaa moneltakin kannalta, on se henkisesti erittäin rankkaa. En edelleenkään haluaisi palata toimistolle, mutta olen silti hyvin tyytyväinen, että huomenna koittaa taas sosiaalinen työpäivä Cinema 4D 14-julkkaritilaisuuden muodossa. Minä plus kourallinen animaatio-friikkejä ja muita visualisoijia. Pakko myöntää, että kaikista niistä miljoonasta ohjelmasta joita olen käyttänyt tai käytän, Cinema on ainoa joka herättää jopa minussa joitain tunteita... sellaisia friikkimäisiä rakkaudenomaisia tunteita. Luultavasti samankaltaisia kuin joillekin Apple-fanaatikoille joku uuden iPhonen julkaiseminen...

No, eniveis, takaisin tähän päivään ja yksinäisyyden luomiin älyttömyyksiin, kuten siihen, että kävin lounastauolla kaupassa, enkä voinut kotimatkalla vastustaa ottaa kuvaa Pirkan paperikassista! 


No, olkoon tämä nyt vuoden Pirkka-tekoni, sillä viimeksi kun olen ollut "visuaalisissa tekemisissä" Pirkan kanssa, haukuin juuri tuolla samalla ilmeellä varustetun Pirkka-jugurttipurkin alimpaan pohjasakkaan. 

Vaikka tarkoitukseni oli löytää itselleni lounasta palautuspulloista kertyneellä summalla (4,55e), en voinut vastustaa kiusausta ostaa Mehuizan smoothieta, sellaista joista tein loput hääkutsut kun suolasirottimet loppuivat kesken (pari jäi antamatta, joten tässä todiste). 


Kesällä nuo smoothiet olivat tosi halpoja, varmaan joku uutuusalehinta, mutta nyt oli hinta jo normaalitasoa, joten siihenhän se minun budjettini jo hajosi. Sitten kun vielä näin mustikoita, vadelmia ja sitä laktoositonta rahkaa, niin johan meni överiksi. 


Olen kaikenlisäksi juuri niitä hölmöjä, jotka löytävät itsensä ostamassa juuri niitä kalleimpia omituisia juttuja sieltä jostain Amerikka-hyllyköltä. En voinut vastustaa kiusausta ostaa myös Ginger Alea!


Ja kun nyt oli jo alkujaankin mennyt överiksi, niin päätin sitten tehdä lempiruokaani kaiken kruunaukseksi. 


Hyvää oli, mutta tulipahan taas todettua, että minun ei sietäisi yksin mennä yhtään mihinkään kauppaan.  Edes ruokakauppaan. 
No, jaksoinpahan ainakin täydellä masulla tehdä hommat loppuun.

Jep. Tosi järkevää juttua ja kuvamateriaalia taas, mutta tätä tää arki on. Töitä, ruokaa ja stressiä. Päätettiin muuten eilistä ennen, että nyt kyllä tehdään jotain viikonloppuna, että tulee vähän myös elettyä. Sitten mulle ilmaantuikin Puutamo-duunia koko viikonlopuksi, eli se siitä. Katsotaan saanko pidettyä kiinni lupauksestani skipata maanantaimasis...

SHARE:

4 kommenttia

  1. Teen itsekin duunia kotona,joten tiedän hyvin tuon tunteen,että välillä se on rankkaa,vaikka siinä onkin ne hyvät puolensa.Ihania safkoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo! No, kai sitä tässä vähitellen oppii itsestään ne merkit, jolloin on hyvä palata hetkeksi ihmisten ilmoille. En millään ainakaan haluaisi luopua tästä kotityöskentelyn tuomasta rauhasta...
      Kauanko sinä olet tehnyt töitä kotoa käsin?

      Poista
  2. Sulla lähti ns. mopo käsistä :D.

    VastaaPoista

© Supersankarigeeni

This site uses cookies from Google to deliver its services - Click here for information.

Blogger Template Created by pipdig