Les feuilles mortes se ramassent à la pelle
Les souvenirs et les regrets aussi...
Käytiin tänään Carloksen kanssa pitkällä kävelyllä. Eräs lenkkeilijä ei tosin ilmeensä perusteella hirveästi perustanut meidän "lenkkeilytottumuksista", sillä Carlos mussutti kävellessään berliininmunkkia ja minä Kismetiä, kädessä molemmilla oli limsapullot (pienen huoltoasema-detourin seurauksena).
Ympärillämme vaeltelevat syksyn lehdet saivat minut väkisin hoilailemaan Kuolleita lehtiä kolmella kielellä (minkä kohdan nyt satuin muistamaan mistäkin versiosta) ja päätin, että sen on pakko olla tämän sunnuntain klassikko.
En vain osannut päättää, että kenen verion siitä soittaisin. Sen seurauksena sain erittäin omituisen päähänpiston: päätin soittaa sen teille itse! Huh huh. Viuluni on makoillut vuositolkulla milloin missäkin nurkassa pölyttymässä. Esiin se pääsee muuttojen yhteydessä ja ehkä joskus jouluisin.
En siis tiedä mitä kuvittelin, mutta epäpuhdasta ja haparoivaa siitä tietenkin seurasi... mutta kun nyt kerran vaivauduin kaivamaan tuon kapistuksen esiin, niin tässä sekä oma lyhyt viulu-versioni sekä "hieman" laadukkaampi Edith Piafin tulkinta:
En vain osannut päättää, että kenen verion siitä soittaisin. Sen seurauksena sain erittäin omituisen päähänpiston: päätin soittaa sen teille itse! Huh huh. Viuluni on makoillut vuositolkulla milloin missäkin nurkassa pölyttymässä. Esiin se pääsee muuttojen yhteydessä ja ehkä joskus jouluisin.
En siis tiedä mitä kuvittelin, mutta epäpuhdasta ja haparoivaa siitä tietenkin seurasi... mutta kun nyt kerran vaivauduin kaivamaan tuon kapistuksen esiin, niin tässä sekä oma lyhyt viulu-versioni sekä "hieman" laadukkaampi Edith Piafin tulkinta:
Piti käydä esittelemässä C:llekin tämä karmaisevia hetkiä aiheuttanut puuveistos. Taiteilijan nimi on muuten Sanna Karlsson-Sutisna.