Siitä kuinka poistuin mukavuusalueeltani ja päätin herättää nukkuvan supersankarini. Blogi haaveiden toteuttamisesta, tavoitteiden asettamisesta, itseen uskomisesta, urheilusta, hyvinvoinnista ja kaikesta mitä rakastan.

torstai 23. elokuuta 2012

The Odyssey to HEL

Tällä kertaa Santo Domingosta Helsinkiin palaaminen on ollut monin kerroin vaikeampaa kuin edellisillä kerroilla. Niin henkisesti kuin fyysisesti. Viimeisen kuukauden aikana ehdin tekemään paljon vertailua oman dominikaanisen ja suomalaisen minäni välillä. Kun vierellä pyörii ystäviä ja sukulaisia näistä molemmista maista jotka koen omikseni, tulee ajateltua asioita, joita ei välttämättä muutoin edes huomaa. Kuunnellessani suomalaisia aatoksia paikallisesta menosta, totesin erään suomalaisen ystäväni (johon olen tutustunut Santo Domingossa) olevan oikeassa. Olen käyttäytymiseltäni ehkä enemmän dominikaani kuin suomalainen. Tuntui, kuin olisin herännyt koomasta kun pääsimme Santo Domingoon. 


En tietenkään tarkoita ettenkö olisi myös kovin suomalainen ja rakastaisi kaikkia niitä omituisia suomalaisia tapojani, mutta luulen, että se ikä (16-24), jonka aikana Santo Domingossa asuin, on ollut aika merkittävä tekijä siihen, miten syvälle se sikäläinen elämäntapa on ehtinyt minuunkin juurtua. Välillä huomasin olevani jopa loukkaantunut siitä, että osalle suomalaisseurasta oli vaikeaa kestää sikäläistä elämänmenoa. Odotin ehkä hieman enemmän kohteliaisuutta myös minua kohtaan, koska tunsin esitteleväni omaa maatani ja omaa kotiani, suomalaisuudestani huolimatta.

Nyt on kuitenkin aika palata takaisin suomalaiseen arkeen, vaikka välillä vähän pistäisikin rinnassa. Tottakai olen onnellinen myös täällä, hyvän elämän maassa, mutta tällä kertaa en valitettavasti ole yhtä helpottunut kotiinpaluusta kuin joskus aikaisemmin. Toki tiedän, että kaikki oli tällä kertaa arkea ihanampaa, koska olimme kaikki yhdessä; sikäläinen suku, omat vanhempani sekä ystävämme ympäri maailmaa, viettämässä vapaa-aikaa sekä juhlimassa mitä parhainta hääjuhlaa. Täällä kun edessä on taas kaksi työtä ja pimenevä syksy...


Fyysisesti kotiinpaluu oli myös rankin ikinä. Kotimatkamme kesti kokonaiset neljä vuorokautta!!! Bonuksena minä ja Carlos olimme molemmat flunssan kourissa. Suunnittelemamme yhden vuorokauden reitti jäi toteuttamatta, koska kaikki Miamin lennot olivat edelleen täynnä. Lensimme siis Puerto Ricoon, jonne jämähdimme seuraavaan päivään asti. Sieltä Carlos lähti kohti Dallasia ja ystävämme Rosa kohti New Yorkia. Myöhemmin minä ja vanhempani pääsimme myös New Yorkin lennolle. Sillä välin Carlos ja Rosa pääsivät jo jatkolennoille Chicagoon, kun me taas jäimme jumiin New Yorkiin seuraavaan päivään asti. Peruutetun lennon takia meitä standby-lentäjiä oli niin pitkä lista, että itku oli aika herkässä. 


Pääsimme kuitenkin illan toiseksi viimeiselle lennolle. Chicagossa meitä odottivat Carlos ja Rosa, jotka eivät olleet kuitenkaan päässeet Helsingin lennolle ja olivat joutuneet yöpymään motellissa lentokentän liepeillä. Oli siinä lentokenttävirkailijoilla nauramista, kun Carlos selitti heille kohtaloamme. Sulhanen ja morsiammen ystävä motellissa Chicagossa, morsian ja vanhemmat La Guardian kentän lattialla New Yorkissa. No, loppu hyvin kaikki hyvin, nukuimme viimeisen yön kyseisiltä virkailijoilta saadulla alennuskupongilla Holiday Inn O'haressa ja pääsimme kaikki viisi matkaajaa business-luokassa Helsinkiin. Lentoemänniltä saimme vielä häälahjaksi shamppanjapullon! 


Saivatpahan vanhempani kokea odottamattoman shokkivierailun turistihullunmyllyssä välkehtivään Manhattanin iltaan! Eipä tainnut äitini kuvitella vielä jonain päivänä New Yorkissa vierailevansa...

Matka oli kaikesta huolimatta aivan loistava. Kuvia jäi koneelle varmaankin tuhansia, joten koittakaa kestää ;). Matka oli onneksi paljon muutakin kuin häähulinaa, kuten:

Upeita maisemia


Kaksosten kanssa leikkimistä


Horisonttiin tuijottelua


Automatkoja


Valokuvaamista


Älyttömiä vesileikkejä


Vedenalaista videokuvaamista 


Miljardi allashyppyä videokamera kädessä


Ja kaatosadetta...


Seuraavaksi taas lisää hääkuvia. Niitä on niin monta ihanaa, etten millään osaa valita! 
:D

SHARE:

6 kommenttia

  1. Upeita kuvia taas.en tiennytkään,että jo niin nuorena asuit Santo Domingossa;joten ei ihmekään että se on vaikuttanut sinuun ja paljonkin. Muutenkin sitä on vähän kahden maan välissä kun on tai asuu muualla.
    Huh,olipa teillä erikoinen paluumatka;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Yaelian! ;) Juu, kovin nuorena minä sinne läksin, heti ysiluokan jälkeen... ja kahden maan väliin olen tosiaan tippunut pysyvästi! Mutta ei se mitään, se on rikkautta <3

      Ja kotimatka oli kyllä hyvin ainutlaatuinen...:S :D

      Poista
  2. En ole ehkä koskaan tainnut kommentoida vaikka jonkin aikaa olen ehtinyt lukea blogiasi, mutta nyt oli pakko sanoa että todella ihania kuvia! :) Myös onnea teille molemmille avioon astumisesta! Samanlaiset häät minäkin haluaisin (jos olisin naimisiin menossa)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, kiva kun kommentoit!! Oma blogisi näyttää mielenkiintoiselta, täytyy käydä tutustumassa lähemmin!! :)
      Ja kiitos paljon!! Häät olivat kyllä mitä parhaimmat!!

      Poista
  3. Aivan mahtavia kuvia! Tiedän miltä tuntuu, kun oma suomalaisporukka kommentoi "sun" paikkaa mitä rakastat. Olen miettinyt sitä aika paljon täälläkin. Valitan täällä mun poikaystävälle ihan mielettömästi kaiken maailman asioista, ja huomaan, että se välillä varmasti vähän loukkaantuu. Kerran se myös kysy miksen oo suomessa, jos kaikki on niin mahtavaa siellä? Yritin sitten selittää, ettei kaikki todellakaan ole mahtavaa siellä, mutta sitä pakostakin vähän vertaa siihen mihin on tottunut. Jos hän tulisi Suomeen, häntä ärsyttäisi varmasti miljoona asiaa. Ja jos joku mun kavereista tulisi tänne ja valittaisi jostakin, olisin varmasti heti puolustamassa. Rakastan tätä paikkaa, vaikka välillä vähän ärsyttääkin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anna! ;) Ja tuo kuulostaa niin tutulta.. näitä asioita on käyty läpi vuosien varrella molemmin puolin... mutta onneksi juuri molemmin puolin. Nyt molemmat ymmärtävät... ja minäkin ymmärrän, että vieraan on parempi olla morkkaamatta liikaa, koska onhan se vähän epäkohteliasta.. vaikkei oikeasti vieras olisikaan. Siksi on hyvä olla maanmiehiä lähistöllä, joiden kanssa voi haukkua ihan vapaasti niin paljon kuin sielu sietää :D Toki parisuhteessa se on vähän eri asia.. mutta ehkä silläkin saralla kannattaa aloittaa se vertailu hiljalleen ;)

      Poista

© Supersankarigeeni

This site uses cookies from Google to deliver its services - Click here for information.

Blogger Template Created by pipdig