Siitä kuinka poistuin mukavuusalueeltani ja päätin herättää nukkuvan supersankarini. Blogi haaveiden toteuttamisesta, tavoitteiden asettamisesta, itseen uskomisesta, urheilusta, hyvinvoinnista ja kaikesta mitä rakastan.

torstai 23. elokuuta 2012

Ennen h-hetkeä

En tiedä kuinka hääpäivä yleensä aloitetaan, mutta meidän tapauksessa se alkoi yhteisellä pulahduksella  Atlanttiin...








Hengailtuamme jonkin aikaa rannalla serkkujen ja kavereiden kanssa, osallistuimme tietenkin itsekin häävalmisteluihin. 

Saimme vähän aikaa pähkäillä miten tuo kovalla vaivalla metsästetty kaariportti (joka sekin kiisi hääapaikalle halki maan Caroksen isän auton katolla) kasataan...


Sillä välin Carloksen äiti, tädit ja pari serkkua tekivät hirveän duunin laittaessaan kaikki koristeet kuntoon hotellihuoneistossaan.


Mayra-täti, jota wedding planneriksemmekin kutsuimme, näyttää tässä missä kaappi - eikun siis se kaari - seisoo...


Minä pähkäilin vielä viime hetkellä istumajärjestystä ja käytin ihan turhaa aikaa siirrellessäni ihmisiä pöydästä toiseen, koska loppujen lopuksi nimikortit olivat menneet sekaisin. Aika meinasi loppua kesken pöytien laittamisessa (yllätys yllätys) ja jopa vihkituomarimme oli niitä asettelemassa paikoilleen sillä välin kun me valmistauduimme h-hetkeen (minä ja Carlos sitten lopulta liuhottelimme kesken juhlan valkoisissamme pöytien ympärillä ja saimme ainakin jonkinnäköisen järjestyksen aikaan :D).


Siellä se prinssi istuskelee kirjoittamassa häävalaansa. Kyllä - luit oikein - paikalliset saivat minutkin ylipuhuttua tähän siirappiseen amerikkalaisuuteen.


Eipä siinä kirjoittamisessa kauaa mennyt, minä olisin osannut omani ulkoa, mutta varmuuden vuoksi kirjoitin sen paperille...


...ja loppujen lopuksi se taisin olla minä itse, jonka ääni värisi kesken valan ja sain kuulema muutkin pidättämään kyyneleitään. Oh no... 


Häämeikki ja kampaus olivat täysin kotitekoisia, kiitos niistä ystävilleni Luisalle ja Siirille, sekä hääkuvaajana toimineelle Laura-serkulle, joka kesken kuvailujen föönasi tukkani ojoon dommarilaisella otteellaan... 



Sillä välin Carlos valmistautui veljensä ja bestmanin avustuksella viereisessä huoneessa...




Niin, ne kuuluisat turkoosit Converset. Ne löytyivät viime tipassa, mutta olivat juuri niin täydelliset kuin olimme huvittuneena kuvitelleetkin!


Kaaso-parka joutui kovassa hopussa kiskomaan sliipattua tukkaani, joka hiuspidennyksineen painoi niin paljon, ettei se millään meinannut pysyä ylhäällä. Kiinni sen oli kuitenkin pakko olla, koska iltapäivä oli tuulinen ja ilma kostea ja kuuma. 


Viime hetkellä myös Carlos kirjoitti valansa siististi paperille - paperille joka katosi tietämättömiin toimituksen jälkeen. Annoimme ne vihkituomarin käteen, mutta mihin lie hän ne säilöneen? 


Olin ostanut valkoisia tekokukkia hiuskoristeiksi, mutta kuten viime hetkellä aina jotain hukkuu - päättivät nuo kukkaset kadota tietämättömiin. Onneksi kaaso ratkaisi pulman juoksemalla alas varastamaan kasan erilaisia oikeita kukkia juhlakattauksesta. Eräs tädeistä oli vähän katsonut pahasti, ilmeisesti tajuamatta mistä oli kyse... mutta onni onnettomuudessa - oikeat kukat olivat vielä hienommat hiuksissani ja tuoksuivatkin ihanalle!


Viimeisenä aloinkin sitten etsiä kenkiä jalkaani. Kengät löytyivät Nine West-laatikostaan huoneen nurkasta, kuten myös ne hiuskukkaset, jotka olin sullonut kenkien kavereiksi. Kaikki kehuivat Carloksen kenkiä, mutta oli ne minunkin kengät hienot! ;)


Sitten alkoikin olla valmista. Kello oli jo melkein viisi, mutta Laura halusi vielä tehdä pienen photoshootin huoneemme parvekkeella. 




Carlos sai odotella huoneessaan, kunnes minä olin kiitänyt toiselle puolen juhlapaikkaa, jotta saisin laskeutua alas niitä hienoja valkoisia portaita...


SHARE:

17 kommenttia

  1. Loistava idea noi converset! :)

    VastaaPoista
  2. Voi luoja kun nama kuvat on ihania. Kunpa olisin voinut olla siella! Tuo viimeinen kuva biitsilta on todella suloinen ja mulle tuli nyt kamala halipula.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos Nisha! <3 Tuo Las Terrenasin Playa Bonita ja siellä Hotel Atlantis on aina ihana paikka, häillä tai ilman, suosittelen vaikka lomamatkaa sinne ;)

      Poista
  3. Ihanat kuvat, ja ihanat kengät teillä molemmilla ;) Tekee mieli järjestää omatkin häät :D Haha.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihih, huvittavaa kun moni on jo sanonut samaa :D <3

      Poista
  4. Mukavaa, että haluat jakaa meidän kanssamme näitä häätunnelmia.

    Kuulostaa aivan ihanalta. Meinasin jo aikaisemmin kysyä, että oliko sullakin converset ;). Ei ollut mutta aivan ihanat nuo kengät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lupasin ennen häitä, että kuvamateriaalia piisaa, joten sitä nyt sitten tulee niin paljon että pelkään että jollain tulee ähky koko blogiin :D

      Poista
  5. Kaikki kuvat häistänne ja valmisteluista ovat upeat! Ja nuo turkoosit Converset;mahtavat!

    VastaaPoista
  6. Mulla on tullut sun kuvien myötä kamala hinku järkätä omat häät. Ja toistaiseksi tähän päivään mennessä olen pystynyt välttelemään sitä tunnetta :) Ihania tunnelmakuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihihih... no, mulla ei ikinä ollut mikään hinku, mutta kyllä kannatti!!!! <3

      Poista
  7. Ihana miten rentoutuneilta näytettä hääaamuna. Olitteko oikeasti niin rentoja kun mitä kuvista välittyy? ;) nämä ovat aikamoisia hääbuumin synnyttäjäkuvia :D Häät Karibian rannalla kuulostaa (ja näyttää) niin täydelliseltä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikka eihän mikään ikinä mene ihan täydellisesti, niin kaikki meni kyllä niin mahtavasti, että pikkuiset epäkohdat, kuten pöytäjärjestyksen sössiminen ja häämusiikin kanssa säätäminen (monta tärkeää biisiä jäi soittamatta koska mein dj ei tajunnut pistää mun biisilistaa alusta asti soimaan) ei haitannut yhtään! Mitä tuohon rentouteen tulee, kyllä, kai me oltiin ihan rentoja, koska eipä siinä ollut mitään panikoitavaa. Järjestelyt oli tädillä hallinnassa, meillä ei ollut mitään epäröimistä ja loppu hoituikin sitten itsestään, ilman mitään seremoniamestareita, kun kaikki paikallaolijat olivat meille tärkeitä ihmisiä, joista monet osallistuivat tapahtumien kulkuun... :)

      Poista
  8. Hei! Löysin tänään blogisi ja olen jo aivan ihastunut! Muiden ulkosuomalaisten ja myös paluumuuttajien tarinoita on kiinnostavaa lukea, etenkin näin kauniiden kuvien kera. Aiheesta kymmenenteen, meikkauskuvassa oleva pitsitoppi on syötävän suloinen! Saako kysyä, onko se ostettu jostain vai itse tehty? Minulla on ohjeiden tai valmiiden etsintä menossa ennen eteläisen pallonpuoliskon kesää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kuinka ihanaa kuulla! Tämä tuo lisäintoa kirjoitteluun :) <3
      Pitsitoppi on ostettu jostain, mutta minä en yhtään tiedä mistä (sain paidan Carloksen tädiltä), joko Jenkeistä tai Dominikaanisesta. Merkki on ilmeisesti Ultra Pink...

      Poista

© Supersankarigeeni

This site uses cookies from Google to deliver its services - Click here for information.

Blogger Template Created by pipdig