Siitä kuinka poistuin mukavuusalueeltani ja päätin herättää nukkuvan supersankarini. Blogi haaveiden toteuttamisesta, tavoitteiden asettamisesta, itseen uskomisesta, urheilusta, hyvinvoinnista ja kaikesta mitä rakastan.

maanantai 6. elokuuta 2012

En un hotel de mil estrellas...

Jollekin, joka on tottunut elämään pohjoismaisessa hyvinvoinnin kuplassa, saattaa olla hyvin rankkaa kohdata se todellisuus, jossa toiset elävät viiden tähden elämää samalla kun toiset jököttävät tienristeyksessä lähes ilman koko elämää. On kaksi aivan eri asiaa tietää siitä ja nähdä se omin silmin. 

Dominikaaninen tasavalta on yksi tällaisista ääripäiden ihmemaista. 
Suomalaiselle pulliaiselle esimerkiksi nuo resorteiksi kutsutut ihmisgrillit ovat jo lähes peruskauraa, mutta väkisinkin se pistää omatoimimatkailijan miettimään, kun porhaltaa keskeltä Santo Domingon kaaosta, läpi köyhän maaseudun, keskelle itärannikon turistihelvettejä. 

En voi väittää ettenkö itsekin nauttisi siitä, että saan hetkeksi unohtaa koko oman todellisen arkeni ja paistaa nahkaani uima-altaan reunalla, samalla kun joku lappaa eteeni litrakaupalla Piña Coladaa...  












Tällä kertaa kohteena oli Riu Palace Punta Cana, Bávaro. 
Näistähän sitä kuitenkin suuri osa paikallisista elantonsa saa...

SHARE:

3 kommenttia

  1. upean näköstä! + oon ihan samaa mieltä siitä, ettei sellasia elintasoeroja voi ymmärtää (vaikka tiedostaakin) jollei itse omin silmin nää.

    VastaaPoista
  2. Ooh mikä hotelli....vähän samoja ajatuksia tuli mieleen Venezuelassa asuessa...

    VastaaPoista
  3. Voi olla, että se johtuu tottumuksesta, mutta nautin suunnattomasti, kun pääsin yhtenä päivänä Hyattin altaalle täällä Kirgisiassa, jossa ei oikeastaan ole mitään muuta länsimaalaista luksusta, heh.

    VastaaPoista

© Supersankarigeeni

This site uses cookies from Google to deliver its services - Click here for information.

Blogger Template Created by pipdig