Siitä kuinka poistuin mukavuusalueeltani ja päätin herättää nukkuvan supersankarini. Blogi haaveiden toteuttamisesta, tavoitteiden asettamisesta, itseen uskomisesta, urheilusta, hyvinvoinnista ja kaikesta mitä rakastan.

perjantai 6. heinäkuuta 2012

Samat fiilikset joka heinäkuu

Tervehdys. Pahoittelen hiljaisuuttani. Kaikki hyvin, aika ei vain ole ollut ystäväni. 
Kuten viime kesänä, myös tänä kesänä olen toiminut lomatuuraajana. Sillä välin kun muut ottaa rennosti, minä olen tehnyt 10 tunnin työpäiviä... juossut hulluna ympäri puljua, taskut täynnä puhelimia ja kädet haavoilla paperikasojen pyörittelystä. Iltaisin olen yrittänyt tehdä jotain omalla verstaalla... niin ja ne häät. Arvatkaa olenko huokaillut että miksei vain menty maistraattiin ja lähdetty häämatkalle? 
Hih. No eih, oikeasti odotan ihan täysillä lomaa ja sitä että saan keskittyä vain ja ainoastaan häihin ja koko tuon sosiaalisen kuukauden järkkäilyyn. Tasan vuosi sitten fiilikset oli lähes samat. Silloin tosin matkasuunnitelmat olivat vähän erilaiset. 

Otettiin ensimmäistä kertaa elämässä äkkilähtö ja suunnattiin ihka ensimmäiselle pakettimatkallemme. 
Kohteena oli Turkin Antalya. Minusta oli niin hassua kun lentokentällä piti osata suunnistaa vain koneesta ulos. En todellakaan ole mikään pakettimatkailijatyyppi, mutta kokemuksena se oli aivan loistavaa. Hotellivalintammekin meni aivan nappiin, sillä olimme keskellä vanhaa kaupunkia pienessä boutique-hotellissa. 


Parasta Antalyassa oli istuskella Kaleiçin laidalla ja kuunnella sikäläistä musisointia sekä rukouskutsuja, merta, vuoria ja ohikulkevia paatteja tuijotellen.


Kiertelimme aika paljon ympäriinsä, mutta tuli sitä siellä hotlan pienellä altaallakin lilluttua.


Käytiin myös retkellä Hierapoliksessa Pamukkalessa. Sillä aikaa kun turistilössi kylpi Pamukkalen vesissä, me kiertelimme pitkin rauniokaupunkia. 


Asteita oli noin 40, eikä varjoa oikein missään... 


Toki kävimme myös ihailemassa Pamukkalen ihmettä, joka tosiaan on UNESCO:n maailmanperintökohde, jonka typerät ihmiset pääsivät melkein pilaamaan. Nykyään siellä vedessä saa kulkea vain pienellä pätkällä, mutta silti koko paikka oli aika ahdistavan turistipilattu, edelleen... 


Noh, olihan se Antalyakin todella länsimainen turistimesta, mutta löytyi sieltä myös kaikkea mielenkiintoista ja hienoa. 


Lähtisin kyllä uudestaankin, mutta seuraavaksi kun suuntaamme Turkkiin, haluaisin kyllä ensimmäisenä nähdä Istanbulin. 

Mutta, jonain toisena kesänä sitten... tänä vuonna suuntana on vain ja ainoastaan Dommarit. Katsotaan joskos sitten talvella pystyisimme vaikka lähtemään johonkin varsinaiselle häämatkalle. Tuskin kuitenkaan Turkkiin, vaan jonnekin jossa on keskellä talveakin kunnolla lämmin. Mites olisi vaikka Malediivit? 

SHARE:

6 kommenttia

  1. Oi rakastan nuita Turkin utuisia vuoria :) Viime vuonna oltiin Rodoksella ja sieltä käsin ne näkyivät ihanasti koko ajan. Kävimme Marmariksessa, jossa oli ihania laaksoja :)Antalaya olisi kyllä minun ykkösvaihtoehto, jos pitäisi lähteä Turkkiin pakettimatkalle :) Alanya ei jotenkin nappaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, Alanya vaikuttaa pahemmalta turistirysältä, Antalyasta löytyi kaikkea muutakin... ja nuo vuoret luovat kyllä aivan ainutlaatuisen tunnelman.. ah..

      Poista
  2. Kivaltahan se pakettimatkailu näyttää. ;) Mutta niinpä, Istanbul on varmasti niiiin siisti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, onhan se kivaa, ainakin tuon minun yhden kerran kokemuksen perusteella :) Istanbuliin pitää kyllä päästä!

      Poista
  3. ihania kuvia ja juttuja :) luin kerralla blogia tosi vanhoihinkin postauksiin asti... ja liityin lukijaksi! :)

    VastaaPoista

© Supersankarigeeni

This site uses cookies from Google to deliver its services - Click here for information.

Blogger Template Created by pipdig