Siitä kuinka poistuin mukavuusalueeltani ja päätin herättää nukkuvan supersankarini. Blogi haaveiden toteuttamisesta, tavoitteiden asettamisesta, itseen uskomisesta, urheilusta, hyvinvoinnista ja kaikesta mitä rakastan.

keskiviikko 11. heinäkuuta 2012

Pullopostia / Mensaje en la botella

Joskus en ymmärrä itsekään miten onnistun säätämään joidenkin asioiden kanssa loputtomasti... kuten nyt esimerkiksi hääkutsujemme kanssa:


1. Kutsut olisi pitänyt lähettää jo monta kuukautta sitten, ottaen huomioon missä juhlat järjestetään, mutta vasta viime viikolla sain ensimmäiset kutsut jaettua...
2. Idea oli syntynyt jo ajat sitten, mutta sen toteutus jäi jumiin kahdesta syystä: a) mitä ihmettä siihen pitäisi kirjottaa?! b) mistä löytäisin ison kasan tarpeeksi pieniä isolla suulla varustettuja pulloja, jotka ei menisi rikki postissa?!
3. Lopulta eräänä yönä päätin etten saisi mennä nukkumaan ennen kuin olisin runoillut tarpeeksi moniulotteisen kutsun, joka sopisi myös niille (lähes kaikille) kutsutuille, jotka eivät kuitenkaan juhliin pääse lähtemään. 
4. Sitä seuraavana päivänä kiersin läpi askartelukaupat ja marketit. Päädyin ostamaan kasan hiekkaa, simpukoita, suolasirottimia sekä askartelutarvikkeita. 
5. Toteutin yhden visioni mukaisen pulloposti-kutsun ja suuntasin vanhempieni luo tulostelemaan kutsuja ostamilleni hienoille papereille. 
6. Kuinkas ollakaan, kyseiset paperit ei pakkauksen merkinnöistä huolimatta soveltuneetkaan tulostamiseen. Samalla kun minä ähelsin toimistohuoneessa, olivat äitini ja isäni ripotelleet hiekkaa, kiviä, simpukoita ja sydämiä lasipurkit täyteen ja minun tehtäväkseni jäi vain kutsujen rullailu purkkiin. Isäni jopa pujotteli nimikyltit naruihin ja solmi ne kauniisti ruseteille purkkien ympärille (olin hyvin otettu)!
7. Kutsut lopultakin tehtyinä, ongelmaksi muodostui enää niiden jakaminen. Miten ihmeessä saisin ne postitettua, kahdesta syystä: a) millaisessa paketissa ne eivät menisi rikki b) miten ikinä ehtisin postiin näin kesän aukioloajoilla kun olen aina töissä?
8. Kun vihdoin sain pakkausongelman ratkaistua, tajusin ettei minulla ole kyseisten henkilöiden postiosoitteita. Niinpä jätin patukat pöydälle odottelemaan että saisin kerättyä osoitteet. 
9. Osoitelaput lopultakin kädessäni, tajusin etten enää muista missä paketissa on kenenkin kutsu. Enää en kuitenkaan lähtenyt epämääräisiä räjähdepötkylöitäni availemaan, vaan jään vain toivomaan että Sepon kutsussa ei lue Sirkka ja niin edelleen... 
10. Koska tämä kutsutehtailu nyt meni tällaiseksi epämääräiseksi säheltämiseksi, liian monta kutsua jäi väkertämättä. No, viesti on kylläkin mennyt perille jo ajat sitten... ja ainakin yritin.


//

Hice un desastre con el asunto de las invitaciones de la boda. Ya debí haberlas mandado hace un siglo y medio... pero nada, mejor tarde que nunca, ya están hechas. 

SHARE:

8 kommenttia

  1. Ihana ja omaperäinen idea! Ajatus on tärkein, vaikkei kutsut perille ajoissa ehtisikään ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihi, joo ei ihan ehtineet ajoissa, mut ei se mitään :P ja kiva kun tykkäsit myös!!

      Poista
  2. Ihania!! :) Oon taas katsonut ja ihaillut sun kuvia täällä blogilla.. aivan ihania kaikki!

    VastaaPoista
  3. :D säätöä hahaha. Muistan, kun kerroit tosta ideasta jollain kävelyllä, nyt sait sen toteutettua. Hyvähyvä, menkööt perille tai ei, jijii.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, sain tosiaan ihan viime tipassa :D mut niitäkään en jaksanut tarpeeksi väsäillä... :S

      Poista

© Supersankarigeeni

This site uses cookies from Google to deliver its services - Click here for information.

Blogger Template Created by pipdig