Siitä kuinka poistuin mukavuusalueeltani ja päätin herättää nukkuvan supersankarini. Blogi haaveiden toteuttamisesta, tavoitteiden asettamisesta, itseen uskomisesta, urheilusta, hyvinvoinnista ja kaikesta mitä rakastan.

torstai 17. toukokuuta 2012

Lentokenttälöpinää

En tiedä miksi ylipäätään herään yleensä niin myöhään, kun joka kerta kun saan itseni aikaisin ylös, päivä alkaa paljon mukavammin. Aamuaurinko on niin mahtava. 


Lentokentälle suunnatessani ehdin kertaalleen juoksemaan bussipysäkiltä takaisin kotiin, koska luulin unohtaneeni lompakkoni… mutta sieltähän se löytyi kameralaukun sivutaskusta. No, sen siitä saa kun yrittää kerrankin olla hyvissä ajoin pysäkillä. Alkaa turhaan epäilemään itseään kun on liikaa aikaa miettiä. Haha. 

Helsinki-Vantaalla kävelin ensimmäistä kertaa läpi automaattisesta passintarkastuksesta. Varsinaista hifistelyä kyllä. No, vielä on matkaa siihen että kyseinen portaali sinkoaisi matkustajan suoraan määränpäähänsä, mutta onhan siinäkin tarpeeksi kun passintarkastajan sijaan tuijotat vain omaa kuvaasi ruudulta ja odotat suostuuko masiina aukaisemaan porttinsa Schengenittömälle alueelle. 

Tällä kertaa minut hyväksyttiin matkustajaksi ja niinpä pakkauduin bisnesmiesten ja muiden aamuvirkkujen seurassa Manchesterin koneeseen. Onnistuin jopa nukkumaan koko matkan yhdessä asennossa, pää sylissäni. Se siitä aamuvirkeydestä. Niskalihakset tykkäsi ja vierustoverini nosteli kulmakarvojaan kun nakkelin päätäni puolelta toiselle herättyäni.

Koneen kaiuttimista kuului Myrskyluodon Maija kun laskeuduimme pilviverhojen läpi saarimaahan. Hyvin natsasi kyseinen biisi myös pilvimusiikiksi!


Nyt sitten tuijottelen vielä muutaman tunnin lentokenttämaisemia, sillä pitkästä aikaa yksin matkustaminen herätti jonkun kumman arkajalan itsessäni, enkä uskaltanut ostaa aikaisempaa junalippua määränpäähäni. Päätin varata tarpeeksi aikaa juna-aseman löytämiseen - varmuuden vuoksi. Käytännössä matka taittui koneesta matkalaukun noutamisineen (niin, otin kylläkin vain käsimatkatavaralaukun, mutta hieman liian painavan sellaisen) ja passintarkastuksineen sekä junalipun noutamisineen noin puoli tuntia. Nice. Pitäisi ilmeisesti unohtaa JFK:t ja Barajasit, joilla saa juosta läpi kymmenen käytävää, bussia ja junaa ennen kuin löytää määränpäähänsä…

No, mikäs tässä on istuskellessa ja TextEditille höpöttäessä. Mieluummin kuitenkin näin kuin että olisin joutunut ostamaan uuden kalliin junalipun asemalta. Netti tosiaan voisi olla ilmainen muutenkin kuin vain ensimmäiset 30 minuutttia. Pointsit taas kerran Helsinki-Vantaalle.

Niin, eikä se edes toiminut kunnolla. En saanut tätäkään julkaistua. Nyt on jo päivä ohi ja mietin että tuhoanko koko turhan tekstin, mutta olkoon. Huomenna kuvia ihanasta Durhamista!

//

Hablando plepla en el aeropuerto de Manchester, mientras espero mi tren hacia el norte. Nada importante. La única nueva experiencia hasta ahora: pasé por primera vez por un control de pasaporte automático. 

SHARE:

2 kommenttia

  1. Jajaj, kuuluisa kameralaukku :D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo. Itseasiassa nyt mulla alkaa vähitellen tulla siihen ihan hirveä ällö. Pakko saada kunnon laukku. ASAP!!! :D

      Poista

© Supersankarigeeni

This site uses cookies from Google to deliver its services - Click here for information.

Blogger Template Created by pipdig