Siitä kuinka poistuin mukavuusalueeltani ja päätin herättää nukkuvan supersankarini. Blogi haaveiden toteuttamisesta, tavoitteiden asettamisesta, itseen uskomisesta, urheilusta, hyvinvoinnista ja kaikesta mitä rakastan.

maanantai 23. huhtikuuta 2012

Shoefiti

Annika laittoi vähän aikaa sitten hauskan kuvan, jossa kenkien sijaan roikkui Pleikan ohjain langoilla. Sen jälkeen olen kiinnittänyt huomiota useammankin kerran täällä lähiseuduilla roikkuviin kenkiin. Diilereitä, humalaisten hullutuksia, pikkupoikien pilaa, alueen merkkaamista, tai pelkkää kenkäfittiä? Who knows. 

Shoefiti tunnetaan varmaan parhaiten pikkugansgtojen ja diilareiden hommana, mutta alkujaan se on ollut ilmeisestikin jotain paljon sympaattisempaa. Sotilaitten tapa ilmoitella palveluksensa päättymisestä, kuolleen henkilön lähettämistä lähemmäs taivasta, pahojen henkien loitollapitoa tai mitä tahansa muuta. Luultavasti kuitenkin vain suurimmaksi osaksi päihtyneiden pilaa tai ipanoiden kiusantekoa. Ainakin Santo Domingossa tätä on kuulema harrastettu paljon ennen diilareiden joukkorantautumista ja jopa itse olen joutunut osalliseksi kyseiseen leikkimieliseen kiusantekoon kakarana Harjavallassa. 


Toivon siis ettei myöskään jokainen viimepäivinä näkemäni kenkäpari liity vain hämäriin bisneksiin. Tai sitten toivon etten enää näkisi lisää kenkiä, vaikka ihan hauskoilta ja jopa runollisilta ne joissain paikoissa saattaa näyttää...

//

Hace algunos días Annika publicó una foto graciosa de un control de Playstation colgando de los cables. Después de eso he prestado atención en varios zapatos tirados en los cables aquí en los alrededores. Cosa de dealers, borrachos, niños, o por puro shoefiti, quién sabe?

Supongo que el shoefiti es conocido en general como cosa de pandilleros y dealers de droga, pero creo que originalmente la razón de hacer esto era algo mucho más simpático. Algunos dicen que fueron los soldados que lo comenzaron, otros dicen que se hacía para facilitar la elevación del espíritu de una persona muerta, o que era para alejar los espíritus malos de sus casas. Lo que sí sé, es que por lo menos en Santo Domingo esto lo hacían antes de que apareciera el tráfico masivo de drogas y que hasta yo presencié este fenómeno en mi niñéz en Harjavalta, como una simple broma de niños. 

Por lo tanto, me gustaría pensar que tampoco todos estos zapatos que he encontrado en los últimos días sean por motivos tan desagradables como drogas... Tan poéticos que se ven en algunos lugares...

SHARE:

3 kommenttia

  1. Meidän kadulla roikkuu kans yksi pari enkä yhtään ihmettelisi, vaikka se olisi joku diilereiden merkki...

    Btw, se mun kokkailu vaihtuikin puheluun "moi, voisitko tuoda jotain ruokaa töistä kotiin?", haha :D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, joo, en yhtään ihmettelis jos ne sitä olis täälläkin suunnalla, ottaen huomioon ne paikat missä ne on...

      Uh, no mut vähänkö loistavaa kun on sellainen vaihtoehto!
      Mun piti vielä lähtee kauppaan kun pääsin kotiin :/. 2,5h liikuntaa oli kyllä aika huima suoritus! Nyt on jalat vähän höllinä... mutta oli mahtavaa! :)

      Poista
    2. Meni kyllä siivillä se aika :)!

      Poista

© Supersankarigeeni

This site uses cookies from Google to deliver its services - Click here for information.

Blogger Template Created by pipdig