Siitä kuinka poistuin mukavuusalueeltani ja päätin herättää nukkuvan supersankarini. Blogi haaveiden toteuttamisesta, tavoitteiden asettamisesta, itseen uskomisesta, urheilusta, hyvinvoinnista ja kaikesta mitä rakastan.

maanantai 16. huhtikuuta 2012

Rento viikonloppu

Hups. Viikonloppu meni, eikä remppailut edistynyt tippaakaan. Eräät vaan katselivat ympärillään vallitsevaa epäjärjestystä sekä Game of Thronesia (kyllä, nyt se vihdoin iski tännekin, pienen painostuksen seurauksena), söivät kaikkea herkkua (kuten liekkilohta) ja kuvailivat kaikkea turhaa sen kunniaksi, että löysin vihdoinkin kameran laturin, joka oli ollut muutosta asti hukassa.


No, itseasiassa homma meni niin, että minä esitin itkuista ja epätoivoista kun kamera ei enää mene päälle ja akkua ei vaan löydy, kunnes Carlos sanoo että "no mä autan sua etsimään sitä". Arvatkaa vaan löytyikö se mötikkä heti ensimmäisestä paikasta mistä se etsi? Kyllä. Taas kerran se pääsi sanomaan että mulla on ihan väärä ajattelutapa. Kuulema jos joku asia on hukassa, sitä pitää etsiä sieltä missä sen ei pitäisi olla. Tai jotain sinnepäin...


Ulkona paistoi ihanasti aurinko, mikä sai tietenkin kuvittelemaan, että siellä on lämmin ja kesäinen ilma. Yritin saada Carloksen mukaani kuvausretkelle, mutta se oli juuri saanut pleikkansa viritettyä, joten se tokaisikin että mitäs jos se vaan ottaisi minusta kuvan tässä sisällä... No, en mä nyt ehkä ihan sen takia halunnut sitä mukaani sinne ulos, mutta kai siinäkin jotain perää oli. Haha.


No, ihan turha retki oikeastaan oli. Luonnosta ei vielä hirveästi löytynyt kontrastia, ellen olisi kyyristynyt kuvailemaan naapurien kevätkukkia, tai jahdannut takaa sorsia. Harmi vaan kun en omista sellaista objektiivia jolla niitä voisi kuvailla vähän kauempaakin... No, olen päättänyt etten kyllä sellaista edes ansaitse, ennen kuin ryhdyn vähän opiskelemaan kameran käyttöä sen sijaan, että räpsin vaan menemään. 


Tuota siltaa pitkin minä huristin menemään pyörälläni kaksi kertaa päivässä silloin pari kesää sitten. Joka ikinen aamu piti lähteä liian myöhään töihin. Naureskeltiinkin juuri työkaverin kanssa niitä aikoja, kun minä saavuin aina paikalle nipin napin ajoissa, pää märkänä ja huohottaen. 



//

El fin de semana se fue. No hicimos nada de lo que debimos haber hecho, como seguir pintando la casa. Comimos salmón, vimos Game of Thrones y yo intenté tirar fotos, con pocos resultados. Carlos no quiso acompañarme a dar vuelta, pues lo único que encontré para fotografiar fue par de viejos caminando por el monte. En cambio, el me tiró fotos a mi en la casa... jaja.

SHARE:

6 kommenttia

  1. Vastaukset
    1. Hahah, merci! Ne on Carloksen kengät ;)

      Poista
    2. Hahah, meillä on Nicon kanssa sama kengännumero ja se on oikeesti aika kätevää! ;)

      Poista
    3. Hahah! No ni, jes, on todella!
      Tosin se on tietenkin johtanut siihen, että meillä on sukat ihan sekasin ja nykyään ne on kaikki samassa laatikossa. Turha niitä nyt enää on yrittää erotella että mitkä on kenenkin kun mustat normisukat menee kuitenkin sekasin.

      Poista
  2. Kengät on huikeet ja mä niin yhdyn tohon miehet-löytää-aina-kaiken-heti-kohtaan :D Eli kun joku on hukassa, täytyy kysyy omalta komistukseltaan apua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Carlos ei hirveesti tykkää kun mä luuffastelen sen kengissä.. mut ku ne on niin helppo laittaa jalkaan kun ne on aina vähän liian leveitä, vaikka muuten koko olisikin ainakin melkein sopiva.

      Kai se sitten se juttujen löytäminen on vähän enemmän miesten aivoille sopiva juttu.. huoh :D

      Poista

© Supersankarigeeni

This site uses cookies from Google to deliver its services - Click here for information.

Blogger Template Created by pipdig