Siitä kuinka poistuin mukavuusalueeltani ja päätin herättää nukkuvan supersankarini. Blogi haaveiden toteuttamisesta, tavoitteiden asettamisesta, itseen uskomisesta, urheilusta, hyvinvoinnista ja kaikesta mitä rakastan.

perjantai 13. huhtikuuta 2012

Päivän purnaukset / Las vainas de hoy

Pyysin erästä ulkosavolaista tuossa taannoin kertoilemaan blogissaan ilonaiheistaan. Haaste pamahtikin tänään takaisin päinvastaisena. Nyt olisi siis minun vuoroni ihan luvalla vähän valittaa...

Oih, olen valittanut paljon, varsinkin silloin kun opiskelin sissariksi. Muistan, kuinka opiskelukaverinikin huokailivat aina tuskailuilleni. Nykyään olen löytänyt paljon positiivisemman sävelen elämään. En väitä ettenkö valittaisi, mutta marmatan lähinnä Carlokselle, silloin kun se käyttäytyy liian sohvaperunajunttimiesmäisesti, eikä osaa hoitaa taloutta niinkuin suomalaismatroona aka Justiina määrää...

Mutta, jokaiseen päivään mahtuu kuitenkin jotain negatiivista. Tässä kolme tämänpäiväistä:

1. Litran jugurttipurkit. Oih, olen kiitollinen siitä, että nyt niitä saa myös laktoosittomana, mutta vielä kiitollisempi olisin, jos niitä myytäisiin jossain järkevämmässä pakkauksessa! Siitä jugurtistahan jää noin viidesosa sinne purkin reunoille vetelehtimään, eikä se tule sieltä ulos, vaikka kuinka valuttaisi jämiä paremman malliseen purkkiin. Seurauksena on siis pahvin repimistä, nuolemista ja jugurttia sekä naamalla että käsillä. Kuinka ärsyttävää!



2. Itseasiassa koko laktoosivamman voisin kirota kauimmaiseen risukasaan, niin kauan kuin maitotuotteita on tarjolla. Kiitos tämän rasitteen, löysin itseni (taas) tänään ostamasta jääteetä, jotta pääsisin vessaan, juuri silloin kun kiinteistövälittäjä odotti minua korttelin päässä kelloaan vilkuillen. En vain voinut ottaa sitä riskiä, että heti toimitilanäytön alkuun olisin käynyt vähän testailemassa putkiston toimivuutta. Kuinka noloa.



3. Kimittävät teinitytöt bussissa. Ne kiljahtelevat ja kotkottavat laumaeläimet. Vaikka kuinka olisin elävän bussimatkan kannalla, menee jossain raja. Minulle se raja on ne taajuudet, joita mummot ja pappat eivät enää edes kuule. Ainakin silloin kun samaan aikaan ei äänessä ole yhtään bassosointua ja kello on puoli kymmenen illalla, enkä ole syönyt yhtään mitään em. kokemuksesta toipuessani... (ja nyt lupaan etten enää vuoteen edes mainitse täällä sanaa vessa).

No, onneksi kotimatka kesti 10 minuuttia. Oikeesti! Kuinka huippua! Kyllä nyt jaksaa taas repiä tapettia!

Näin. Teenkin nyt hieman toisinpäin. Invertoin homman ja pyydän La Vida Locan Saria kertomaan päivän  kolme positiivisinta asiaa, ettei ne perulaiset mattimyöhäiset ja muut sikäläiset vääryydet ottaisi valtaa ;)!

//

Hoy me retaron a contar unas cuantas cosas negativas. Oh, yo sí he sido buena en quejarme. Sobre todo cuando estudiaba diseño. Recuerdo que hasta mis amigas se hartaban de mi quejadera constante... Todo era una vaina. Ahora soy una persona mucho más positiva, he podido encontrar un tono más alegre en la vida. No estoy diciendo que nunca me queje de nada, claro que sí lo hago, sobre todo cuando Carlos se porta como un mueble más en la sala y no hace las tareas de la casa como le dice la matrona - la Tronchatoro...

Pero, cada día pasan cosas negativas. Aquí van las de hoy:

1. Los cartones de yogurt de un litro. Lo bueno es que ya vienen sin lactosa, pero aún así son un asco. Como un quinto del contenido se queda atascado dentro y te obliga a arrancarlo en pedazos y a lamer el resto directo del pote, dejándote la cara y los dedos todo sucios (después del intento en vano de tratar de bajar los restos a otro pote de yogurt más conveniente).

2.  Bueno, en realidad todo el problema de la lactosa podría desaparecerse del planeta. Hoy otra vez me dejó en apuros, visitando el cuartico de atrás de un café, mientras un agente de bienes raíces me esperaba desesperadamente en la esquina. Que vergüenza!

3. Viajar en el bus con hambre y cansancio, al lado de un grupito de chicas del tipo que andan en manadas y se rien y chillan con una voz tan alta que los viejitos ya ni logran escuchar.

Lo bueno es que ahora que nos mudamos de vuelta a la ciudad, solo me toma 10 minutos llegar a la casa!

El reto se lo mando a Sari del blog de La Vida Loca, pero invertido. Le pido que nos cuente las tres mejores cosas de su día, para animarla un poco ;)!

SHARE:

16 kommenttia

  1. Buahahhah joo ehkä ihan hyvä näin päin, on ollut niin paljon kurjia juttuja viime aikoina että tuntuu hyvältä idealta etsiä jotain positiivistakin ;D :D

    VastaaPoista
  2. Ahah, vaikka tää oli "valitusta" niin silti mulla ainakin kääntyi suupielet ylöspäin :D Paitsi et kiljuvat teinitytöt on kyl ärsyttäviä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D No hyvä niin!! Ja eikös, indeed... murr. :P

      Poista
  3. Kiljuvat teinarit on, ja vuotaa mulla korvat pikkulastenkin ulinasta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo - valitettavasti. Sitä niin yrittää ymmärtää että lapset on lapsia, mutta myönnän monta kertaa niinä hetkinä miettineeni, että eihhhh... ei lapsia mulle kiitos :D

      Poista
  4. hihihi näitähän on hauska lukee espanjaks kun yhtäkkiä se päänsisänenlukuääni muuttuukin ihan dominicanaksi :D Vaikka se kieli olisiki se sama espanja niin kirjotustyyli ja tietyt sanavalinnat paljastaa niin nopeesti missä päin sitä on asutellu. Ja ne kaikki "murteet" on mun mielestä vaan niin ihania ja niin suuri osa sitä maan/ihmisen identiteettiä. Mä ainakin rakastan puhua just niin kun olen oppinut kaikilta mua ympäröiviltä rakkailta ihmisiltä ja tunnen ylpeyttä kun saan kuulla välillä kuullostavani ihan Chileläiseltä, vaikka esim. Espanjassa välillä ei sitä edes sanota hyvällä vaan ihmetellään miksi en halua puhua "kunnolla". Totuus on että se on osa mun identiteettiä ja tunnen itteni tosi kotoisaksi kun pääsen höpöttelemään ja käyttämään kaikkia sanoja/ilmaisuja mitä en edes pysty toisilla kielillä ilmaisemaan. Ja niin kun yks juoppo asiakas sanoi mulle baarimikkona työskennellessä täällä Ranskassa "español tiene mas cariño".
    Äh tulipa pitkä vuodatus mutta siis kiva lukea sun tekstejä espanjaksikin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihihi...Niinpä. Oon samaa mieltä. Carlos eilen kommentoikin jotain dommarimurteen käytöstäni blogissa, mutta sanoin että se on ihan tietoinen ratkaisu. Miksi yrittäisin kirjoittaa peruscastellanoa, kirjoitanhan suomeksikin tietyllä tyylillä, enkä mitenkään kirjakielellä. Tykkään tosi paljon niistä eri vivahteista, espanja on niin rikas kieli - ja todellakin tiene más cariño!!!

      Kiva tosiaan jos tykkäät lukea espanjaksikin! Kuten sanoinkin, mustakin on äärettömän hauskaa lukea kun joku muu kirjoittaa kahdella kielellä :)

      Poista
    2. Älä missään nimessä yritä kirjoittaa persucastellanoa tai neutralisoida espanjaa! Vivahtein on paljon parempi. :)
      Yritin itsekin jossain vaiheessa kirjoittaa myös espanjaksi (toissa syksynä), mutta se loppui kyllä lyhyeen koska unohdin aina kääntää tekstin.

      Poista
    3. En mä varmaan osaisikaan kirjoittaa neutraalisti! Oon niin dominicana että Carlos edelleenkin välillä nauraa mulle :P

      Katotaan tosiaan miten kauan mä jaksan. Vielä on alkuinnostus käynnissä... varmaan jo ens viikolla työpäivien jälkeen alkaa laiskottaan tuplakirjoittelu...

      Poista
  5. Allekirjoitan kaikki kolme kohtaa ja lisäisin vielä yhden:
    Kiljuvat teinit leffateatterissa.

    En enää ikinä mene leffaan perjantaina klo 20. Viisi tyttöä samalla rivillä puhui ÄÄNEEN, vastaili puhelimeen ja maiskutti sipsejä (ja sit läpsytti ne suolat pois käsistään äänekkäästi joka 3. min.) jatkuvalla syötöllä.
    Siinä piti ottaa kyllä tuima täti-ilme ja lausua muutama äkäinen sana.
    Huohhhhhhh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, niiiiin totta!! Oon aina ihan kauhuissani jos leffateatterin aulassa on iso määrä teinejä :D
      Mä oon leffojen suhteen aika friikki - haluan vaipua sinne toiseen todellisuuteen ihan kokonaan, eli ympärillä pitää olla ihan hiljaa :D Tai no, jos leffa on huono niin eipä se sitten niin haittaa....

      Poista
    2. Mä oon aika samanlainen friikki, mutta mun friikkeys menee siihen pisteeseen, että rupeen stressaamaan muiden ihmisten puolesta :D. Siis että "mitäköhän toi mies mun edessä pystyy nyt keskittymään tähän leffaan, kun noi teinit metelöi? Onkohan se ihan raivona nyt?" hahah.

      Poista
    3. Hahah.. voi ei :S No, se kai kertoo että oot hyvin empaattinen ihminen! :)

      Poista
  6. Oi, meluavat nuoret ja lapset <3
    Varsinkin sitten, kun ne alta metrin mittaiset kiipeävät likaisine kenkineen seisomaan bussin penkille. Siinä tekee aina mieli ärähtää, etenkin vanhemmille.

    VastaaPoista

© Supersankarigeeni

This site uses cookies from Google to deliver its services - Click here for information.

Blogger Template Created by pipdig