Siitä kuinka poistuin mukavuusalueeltani ja päätin herättää nukkuvan supersankarini. Blogi haaveiden toteuttamisesta, tavoitteiden asettamisesta, itseen uskomisesta, urheilusta, hyvinvoinnista ja kaikesta mitä rakastan.

maanantai 12. maaliskuuta 2012

Oispa mulla oma perunamaa ja pari kanaa

Supermarketit sucks. 


Silloin kun olin pikkuinen ja hölmö (ja nythän olen iso ja erittäin viisas), minusta oli ihan parasta kun lähdimme viikonloppuisin Porin Prismaan ruokaostoksille. Sieltä löytyi aina kaikkea kivaa, jotain mitä oman pikkukylän pikkukaupoissa ei ollut. Jo pelkästään se, että näki paljon erilaisia ihmisiä tekemässä ostoksiaan, oli mielestäni jotenkin viihdyttävää. 

Santo Domingossa asuessamme tykkäsin niin niistä päivistä, kun palkka oli juuri tullut ja päästiin tekemään isoja ruokaostoksia Nacionaliin tai Price Smartiin. Sikäläiseen tapaan auton peräkontti lastattiin täyteen (kärrypojan avustuksella) niitä muovipussien sukulaisia, lähes jokainen ostos omassa nyssykässään. 

Vaikka siinäkin touhussa oli raivostuttavat ja negatiiviset puolensa, päällimmäisenä muistona on jäänyt se hyvä fiilis, joka tuli ruoan ostamisesta. Toisin on nykyään. 

Enää en voi sietää isoja marketteja. Olen tehnyt ostokseni nyt kolme vuotta pääosin pienissä kaupoissa, nopeasti matkan varrella. Joskus viikonloppuisin teemme poikkeuksen, kuvitellen että pääsisimme halvemmalla ja löytäisimme jotain uutta ruokavalioomme. 

Viimeksi kun astuimme supermarketin vihannesosastolle, olin niin lähellä vajota perunalaatikkoon. Kaikki se paljous alkoi ahdistaa ihan suunnattomasti. En enää kyennyt edes ajattelemaan, mitä pitäisi ostaa. 

Lopulta sitten kiersimme jokaisen hyllyvälin järjestyksessä, kiskoen aina välillä jotain kärryymme. Lopputuloksena oli epämääräinen kasa yhteensopimatonta ruokaa ja 100 euroa laihempi pankkitili. Silloin ajattelin taas tätä ostoshelvettien järjettömyyttä... ja sitten kun vielä ajattelee, että nämä suomalaiset kaupathan nyt ovat kohtuullisen pieniä. No, Kannelmäen Prismaa lukuunottamatta. 

Joskus sitä niin kaipaa rauhallista elämää jossain, missä voisi omistaa pienen palan maata jota viljellä, pari kanaa, lehmän, hevosen ja veneen jolla pääsisi kalaan. Nyyh.

SHARE:

4 kommenttia

  1. Komppaan sua kyllä täysin, voi kun itsekin saisi sen oman pienen perunamaan, jonne voisi istuttaa myös sipulia. Huokaus.

    VastaaPoista
  2. Mutta eikös siinä Lippulaivan lähellä ole joitakin puutarhapalstoja. Sinne vaan autotien viereen kykkimään ja kasvattamaan tomaatteja ;).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ööö, onko? En oo huomannut :D No, mutta me itseasiassa tästä siirrytäänkin Helsingin puolelle asustelemaan parin viikon päästä... siellä lähistöllä olisi niitä palstoja hurja määrä, mutta jonot ovat kuulema monta vuotta pitkiä.. Sitten kun sellaisen saisi, niin luultavasti ollaan juuri taas muuttamassa pois Helsingistä :D

      Poista

© Supersankarigeeni

This site uses cookies from Google to deliver its services - Click here for information.

Blogger Template Created by pipdig