Siitä kuinka poistuin mukavuusalueeltani ja päätin herättää nukkuvan supersankarini. Blogi haaveiden toteuttamisesta, tavoitteiden asettamisesta, itseen uskomisesta, urheilusta, hyvinvoinnista ja kaikesta mitä rakastan.

torstai 15. maaliskuuta 2012

Elämyslenkkeilyä

Eilen odotellessani bussia, totesin että tiethän alkaa olla jo sen verran sulat, että lenkkeilylle ei pitäisi olla mitään estettä. Niinpä tänään kaivoin lenkkarit esiin ja lähdin juoksemaan. Aurinko paistoi ja olin niin tyytyväinen itseeni kun olin saanut lähdettyä urheilemaan heti aamusta, että päätin jatkaa lenkkiäni hieman tuntemattomammille seuduille. Siis sinne johonkin Saunalahden taakse. Kohta huomasinkin olevani jossain Kirkkonummen puolella, puhelimen karttaohjelma päällä ja akku lähes tyhjä. 

No, ei hätiä mitiä, siitähän minä vasta innostuin. Kuten äitinikin sanoo, kun jotain saan päähäni, ei minua mikään pidättele, seurauksista viis. Ylitin junaradan muutamaan otteeseen, juoksin keskellä peltoa pakkaantuneen lumen päällä ja kiipesin muutaman kallion yli. Tunne oli vähän sama kuin silloin kun nappulaikäisenä päätin lähteä etsimään leskenlehtiä vähän liian kaukaa, sillä seurauksella että poliisi etsi minua helikopterilla...

Tällä kertaa kukaan ei kuitenkaan odotellut kotona (töiden lisäksi), eikä varsinaisesta eksymisestä ollut pelkoa. Kohta huomasinkin olevani tutuilla seuduilla Jorvaksessa. Päädyin vanhempieni luokse suihkuun ja sain lounaaksi kalakeittoa. Isän kolikkojemmasta kaivoin vähän rahaa ja palasin kotiin bussilla. 

Aika hurja kilometrimäärä siis vuoden ensimmäiselle lenkille, mutta kyllä on hyvä ja virkeä olo! :D


Kuvakollaasi tosiaan jäi hieman kesken, kun tajusin puhelimen akun olevan lähes finito...

SHARE:

4 kommenttia

  1. Wau, onpas siellä jo keväistä! Kuinka monta kilometriä oikein juoksit? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, aika maaliskuista täällä on vielä.. nyt on taas ihan harmaata.
      Kilometrejä tuli jotain 12 ja 15 väliltä, yritin laskea reittiä eniron sivulla jälkikäteen, mutta en oikein osannut kun menin pitkin jorpakkoa sen jälkeen kun puhelimen akku alkoi piippailemaan. Piti laittaa äkkiä virta pois että riittäisi hätäpuhelua varten :D

      Poista
  2. No jopas :D. Mikä muuten tuossa sinun (pian entisessä) asuinpaikassa oikein on, kun itse siellä asuessani lenkkeilen huvikseni kavereiden luokse Tuomarilaan. Ei sekään ihan lyhyt reitti ollut.

    Ehditkö soittaa vanhemmillesi vai tupsahditko ihan vain yllätyksenä :D?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo, kyllä täältä Tuomarilaan saa jonkun aikaa juosta :D Meillä on ilmeisesti aika paljon yhteistä, heheh.

      Joo, soitin hätäpuhelun että oottehan te kotona, mä oon kohta siellä :D Mut onneksi nää eläkeläiset tykkää yllärivierailijoista ;)

      Poista

© Supersankarigeeni

This site uses cookies from Google to deliver its services - Click here for information.

Blogger Template Created by pipdig