Elämyslenkkeilyä

Eilen odotellessani bussia, totesin että tiethän alkaa olla jo sen verran sulat, että lenkkeilylle ei pitäisi olla mitään estettä. Niinpä tänään kaivoin lenkkarit esiin ja lähdin juoksemaan. Aurinko paistoi ja olin niin tyytyväinen itseeni kun olin saanut lähdettyä urheilemaan heti aamusta, että päätin jatkaa lenkkiäni hieman tuntemattomammille seuduille. Siis sinne johonkin Saunalahden taakse. Kohta huomasinkin olevani jossain Kirkkonummen puolella, puhelimen karttaohjelma päällä ja akku lähes tyhjä. 

No, ei hätiä mitiä, siitähän minä vasta innostuin. Kuten äitinikin sanoo, kun jotain saan päähäni, ei minua mikään pidättele, seurauksista viis. Ylitin junaradan muutamaan otteeseen, juoksin keskellä peltoa pakkaantuneen lumen päällä ja kiipesin muutaman kallion yli. Tunne oli vähän sama kuin silloin kun nappulaikäisenä päätin lähteä etsimään leskenlehtiä vähän liian kaukaa, sillä seurauksella että poliisi etsi minua helikopterilla...

Tällä kertaa kukaan ei kuitenkaan odotellut kotona (töiden lisäksi), eikä varsinaisesta eksymisestä ollut pelkoa. Kohta huomasinkin olevani tutuilla seuduilla Jorvaksessa. Päädyin vanhempieni luokse suihkuun ja sain lounaaksi kalakeittoa. Isän kolikkojemmasta kaivoin vähän rahaa ja palasin kotiin bussilla. 

Aika hurja kilometrimäärä siis vuoden ensimmäiselle lenkille, mutta kyllä on hyvä ja virkeä olo! :D

Kuvakollaasi tosiaan jäi hieman kesken, kun tajusin puhelimen akun olevan lähes finito...