Siitä kuinka poistuin mukavuusalueeltani ja päätin herättää nukkuvan supersankarini. Blogi haaveiden toteuttamisesta, tavoitteiden asettamisesta, itseen uskomisesta, urheilusta, hyvinvoinnista ja kaikesta mitä rakastan.

maanantai 26. maaliskuuta 2012

Carloksia, paperipinoja ja rantapöheikköä

Tänään aamulla heräsin siihen, kun Carloksia istui sohvalla kaksin kappalein, naamataulut kohti telkkaria, yksi pikkumies vierellään maitolasi ja pulla kädessään ja kuulokkeet päässään katsoen läppäriltä piirrettyjä. 

Näkymä oli jotenkin niin huvittava, että olisi pitänyt ikuistaa se, mutta hiippailinkin vaan takaisin makuuhuoneeseen, painoin oven kiinni ja vedin peiton korviini. Venytin uniani pitkälle iltapäivään asti, yrittäen vältellä seuraavaa vaihetta pakkaamisessa: kaikkien niiden miljoonan ikealaisen neliölaatikon sisällön selvittämistä sekä ylimääräisten paperipinojen tuhoamista. Hulluahan niitä hyödyttömiä lippulappusia olisi asunnosta toiseen raahata. 

Lopulta sain itseni ylös, ulos ja lenkille. Se myös kannatti, koska energiataso nousi juuri sopiviin lukemiin ja ilta vierähtikin sitten kovin nopsaan niitä paperikasoja selatessa. Tsekkasin myös millaisia lukemia se vaaka tänään näytti, ennen kuin survoin senkin muuttokuormaan. Kyse ei tietenkään ole mistään absoluuttisista totuuksista, mutta jee! Kyllä se urheilu kannattaa, kun näinkin lyhyessä ajassa näkyy jo jotain eroa ;). Vielä kun saisi vähän lihaksia kehiin jonkun muun lajin parissa. Mitään ruikeloa pitkänmatkanjuoksijan olemusta kun en kuitenkaan tavoittele! :D

Räpsin taas vähän puhelinkuvia lenkkipolun varrelta. Aika talviseltahan siellä vielä näyttää, vaikka parit vihreät aluskasvit bongasinkin rantapöheiköstä. 





SHARE:

Ei kommentteja

Lähetä kommentti

© Supersankarigeeni

This site uses cookies from Google to deliver its services - Click here for information.

Blogger Template Created by pipdig